Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Kun sairastut, haluatko hyvän lääkärin vai elämyskeskuksen?

Kuva
Nyt se sitten tulee: valinnanvapaus. Potilas saa valita. Väitetään, ettei potilas osaa kilpailuttaa. Katin kontit. Osaa. Ei, potilas ei valitse firmaa, potilas valitsee lääkärin. On firman maineellakin merkitystä. Muistattehan ajan, jolloin Mehiläinen oli huippubrändi. Vain hienot ja rikkaat ihmiset "menivät Mehiläiseen", he eivät menneet lääkärille. Oli myös erityisen hienoa syntyä Eiran sairaalassa. Terveystalo ajatteli ostavansa Diacorilla hyvää mainetta.  Saa nähdä, jääkö fuusion jälkeen nimeksi Diacor. Jos kilpailuviranomaiset kaupan hyväksyvä. Verokeplottelu jo oli unohtumassa, kunnes kokoomussuhmuroitsijat onnistuivat tuhrimaan loputkin Mehiläisen ja Terveystalon maineesta. Terveyspalveluyritykset tuunaavat ikseään kilpailukuntoon keskittymällä bulkkikirugiaan, tekoniveliä, kaihileikkauksia, tähystyksiä, helposti palveluseteliksi tuotteistavaa tusinatavaraa.  Lääketieteellistä kunnianhimoa ei näy missään. Potilaalle jää kilpailutuksessa varteenotettavaksi vai

Apteekkiongelmia ehkä enemmänkin

Kuva
Uutisoitiin, että sähköinen resepti on lisännyt lääkekulutusta 15 %.  Tämähän ei pidä paikkaansa.  Lääkemyynti on epäilemättä lisääntynyt.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että potilaat ottaisivat enemmän lääkkeitään. Koska apteekit nyt näkevät sähköisestä reseptistä kaiken, mitä potilaalle on kirjoitettu, ne haluavat tietenkin myydä ne asiakkaallen. Apteekissa pitää olla todella ponteva ja tiukkana, jos aikoo päästä ulos vain niiden lääkkeiden kanssa, joita todella tarvitsee.  Hyvässä hoitosuhteessa lääkäri voi kirjoittaa 1-2 tablettia päivässä - jos kyseessä on tuttu ja luotettava potilas, joka pystyy itse arvioimaan hoitovasteen ja titraamaan annostuksen sopivaksi. Niinpä reseptillä saa 100 tai 200 tablettia yhdellä ostokerralla. Esimerkiksi verenpainelääkityksen onnistumista potilas voi mainiosti arvioida kotona verenpainemittarin avulla. Kaikkia lääkkeitä ei tarvita niin paljon kuin reseptissä olisi varaa. Siitä huolimatta apteekki tuputtaisi kaiken mukaan.  Erityisen painostavak

Joko annoit suostumuksen Biopankkiin?

Kuva
Luulin, että en ole ikinä vastannut kielteisesti mihinkään terveydenhuollon kysymykseen suostumuksesta. Ultraharvinaista elämää -seminaarissa ryhmätyössä puhuttiin harvinaistaudin hoitoon liittyvistä haasteista ja etsittiin rakentavia ratkaisuja.  Meitä (kaikilla eri tauti) ärsytti suunnattomasti iankaikkiset kyselyt tietojen luovuttamisista ja suostumisista. Suurempi ongelma on erikoissairaanhoidon siiloutuminen, meidät pilkotaan osiin ja jokaista elintä tutkitaan eri klinikassa. Miten saisimme ne keskustelemaan keskenään? Harvinaissairailla on ongelmallisen paljon potilasasiakirjoja - sairauskertomusta ja laboratoriotulosta vuosien varrella on kertynyt satoja sivuja. Eli tietoja on vain omasta itsestään, nekin epätarkoituksenmukaisessa muodossa. Toisaalta harvinaisesta taudistamme ei ehkä ole julkaistu suomeksi edes yhtä sivua. Lääkärissä käynnillä olemme absurdissa tilanteessa,  meistä on niin paljon potilastietoa, ettei lääkäri ehdi siitä lukemaan kuin murto-osan. Toisaalta

Etälääkäripalvelut vertailussa - kenestä Meedocille seuraaja?

Kuva
Sain suruviestin sähköpostiini.  Laadukas ja mukava etälääkäripalvelu Meedoc  lopettaa lääkäritoimintansa ja keskittyy vain teknologiaan.  Sinänsä hyvä, että sairaanhoidon kivikautista teknologiaa kehitetään.  Meedocin ilmeisen hyvä konsepti ja ohjelmisto on helpompi monistaa kuin hoitaa potilaita yksitellen. Meedoc toi aitoa  hintakilpailua alalle.  Siitä kiitos.  Kiitos Meedoc myös hienoista lääkäripalveluista Delhiin, Bhutaniin. Kittilään ja muihin kummallisiin paikkoihin, missä perheemme on osaamistanne tarvinnut. Mitä on tulossa tilalle? Kaikki suuret lääkärikeskukset ovat lähteneet etälääkäripalveluihin ja on tullut uusiakin pelureita markkinoille.  Meedociin verrattuna paljon korkeammin hinnoin. Aava Etälääkärin hinta on 47,60 (josta ilmeisesti tulee Kela-korvaus). Medics24.com On mielenkiintoinen uusi toimija.  Sillä on listoillaan myös erikoislääkäreitä, jopa väitelleitä tohtoreita. Voisi kuvitella, että etälääkäritoiminta sopii hyvin vaikkapa tutkimustyötä tekeväl

Uskomuslääketiedettä harvinaissairaalle

Kuva
Kun on kumma tauti ja outoja oireita, potilaan on hyvä yrittää itse arvata, minkä erikoisalan problematiikka on kyseessä. Eikä aina mene kuin Strömsössä. Kuluneen kesän aikana olen taistellut huonolla menestyksellä niin virusta (herpes simplex), sieni-infektiota (candida parapsilosis) ja bakteeria (karies) ja hyponatremiaa vastaan. Olen käynyt kymmenkunta kertaa lääkärissä professoritasoa myöten ja saanut kuulla monta diagnoosia.  Elokuun loppupuolella vihdoinkin vointini lähes vuoden kestäneen huonon jakson jälkeen koheni ja natriumtasot asettuivat ainakin tilapäisesti kohdilleen. Mistähän se johtui, vaihtoehtoja on useita: - olin saanut Meilahden päiväsairaalassa taas kerran immunoglobuliinia (joka ei alkuvuonna tehonnut) - kariekset (5 kpl, mukaan lukien 2 juurihoitoa) oli saatu paikattua - sienilääkitys oli aloitettu niin sisäisesti kuin ulkoisesti - verenpainelääke oli vaihdettu  - huuliherpes oli rauhoittunut lääkkeellä - spontaani parantuminen - olin syönyt runsaa

Sairaan hyvä seminaari tiedossa

Kuva
On tauteja, joita voidaan parantaa. On myös tauteja, joiden kanssa vain on opittava elämään. Vuosia jatkuneet sairasteluopintoni ovat edenneet - ja samalla on toki edennyt tautinikin. Tavallisimmista taudeista osataan kertoa ennuste. Koska monet ovat sairastaneet, osataan arvioida suunnilleen taudin kulku, tiedetään, mikä lievittää, mitkä parantaa ja mikä pahentaa.  Toistakymmentä vuotta sitten, kun minulla oli MS-diagnoosi, lähes kaikilla oli naapuri, sukulainen, työkaveri tai joku tuttu, jolla oli sama sairaus. Tunsin lukuisia ms-potilaita, joiden kanssa oli hyvä jutella oireiden tuomista vaivoista ja etenkin niihin liittyvistä tunteista. Vertaistuki oli tarpeellista. Harvinaisen - etenkin ultraharvinaisen - taudin sairastaminen kysyy toisenlaisia potilastaitoja. Ei ole ketään, jonka kanssa juttelisi.  Useimmiten lääkärikään ei tiedä taudista tuon taivaallista. Ultraharvinaisuuteen liittyy erityisenä piirteenä turvaton yksinäisyys: olen tämän asian kanssa niin yksin. Vaikka olisi

Potilasvertailu: Helsingin yksityiset lääkärikeskukset 2.0

Kuva
Parin vuoden takaista lääkärikeskusvertailua luetaan edelleen kymmeniä kertoja päivässä.  Ikuisen soten odotuksessa kilpailu on kiristynyt. Siksi on aika päivittää tiedot. Potilaan ei enää tarvitse tehdä hintavertailuja itse.  Lääkärinhinta.fi on tehnyt sen valmiiksi.  Helsinkiin on tullut uusia, pienempiä lääkäriasemia, jotka näyttävät selkeästi kilpailevan hinnalla. Laakarihinta-sivuilta voi suoraan jatkaa ajanvaraukseen ja lääkäriaseman verkkosivuille. Nyt kirjoitusajankohtana hintavertailun kallein on Munkkivuoren Dextra.  Takavuosina Dextra olikin ainoa lääkäriasema, jolla oli päivystystä myös viikonloppuisin. Siellä on poikkeuksetta ollut huippuosaavia päivystäjiä.  Olen pari kertaa joutunut ottamaan taksin suoraan lentoasemalta ja aina vuorossa oleva päivystäjä on ollut äärimmäisen osaava. Viisi tähteä. Sanoisin, että hintansa väärti.  Tosin Munkkivuoreen on vähän hankalat yhteydet.  Ehkä potilaat ovat pääasiassa munkkiniemeläisiä, joten hinta ei ratkaise.  Parin viime v

Etälääketiedettä etanapostilla

Kuva
Sormesta poistettiin tikkejä terveyskeskuksessa pari viikkoa sitten. Ei tiedetty, pitääkö itsestään sulavia tikkilankoja poistaa entisen kynnen paikalta, niitä ei saanut ruvesta irralleen. Minulla ei ollut mukana sairaalan puhelinnumeroita.  Oli siis mentävä kotiin, soitettava sairaalaan, kysyttävä neuvoa, ja varattava tarvittaessa uusi aika.  Ja näköjään terveyskeskuksissa ei ole sairaaloiden yhteystietoja.  Kyllähän potilas joutaa käymään kotona soittamassa puhelun viralliseen puhelinaikaan. Ja sitten tekemään ajanvarauksen ja käynnin uudestaan. Soitin, ei tarvitse mennä uudestaan. Potilasohjeissa ei varoiteltu muusta kuin saunasta. Olen satavarma, että tuoreelle leikkaushaavalle on paljon kotisaunaa vaarallisempia paikkoja.  Varsinkin, kun sormea ei ei kesäaikaan vaatteilla suojata.  Kaupungille lähtiessäni teippasin haavan Meporella piiloon.  Nivelen kohdalla ollut haava ratkeili tikin poiston jälkeen kotioloissa.  Ei sentään kokonaan auennut. Patologin lausunto luvattiin lähe

Sote ja pahanilmanlinnut

Kuva
STM:n ehdotus  valinnanvapausmallista ei ole huono. Kannattaa lukea tarkkaan. Ei se ole täydellinen, mutta parasta mitä tähän päivään mennessä on esitetty.  Se on riittävän hyvä, että päästään liikkeelle.  Onko jossain parempi ehdotus?  Vain Helsingin Sanomat uskalsi pääkirjoituksessaan 8.7. todeta, että suunnitelmat antavat aihetta myös kiitokseen. Pitkän tuumaustauon tarvitsivat. Englannin valinnanvapausmallista voisi olla mallia joltain osin. Enimmäkseen valinnanvapausmalli on saanut moitteita. Erityisen kunnostautunut pahanilmanlintu on YLE:n "sote-asiantuntija" Tiina Merikanto. Hän ilmaantuu televisiouutisiin pinkissä kaulaliinassaan suu viivana kuin Pikku-Myy.  Olipa sitten kenen tahansa mikä tahansa sote-ehdotus, hän mussuttaa: "ja tästä ei  nyt ainakaan yhtään mitään tule". Ei toimittaja ole oraakkeli, jonka kuuluu ennustaa, miten käy.  Toimittajan kuuluu toimittaa aineistosta kelvollinen uutispätkä. Satuin katsomaan sote-esityksen julkistamispäi

Lääkärinlaatu.fi olisi tarpeen - luottamus hoitosuhteessa

Kuva
Pariisissa alkoi hammassärky. Siellä vasta oli vaikeaa löytää päivystävää hammaslääkäriä. Kun hammaslääkärille pääsin, hän kirjoitti viikon antibioottikuurin ja ohjeen menneä kuuden päivän kuluttua hammaslääkäriin. Se kuulemma on särkytapauksessa maan tapa. Parissa päivässä antibiootti vei kivun. Palasin Suomeen ja oli kiire hoitaa hammas kuntoon, sillä muuten käsileikkaus olisi peruuntunut. Siksi netistä hammaslääkäriä etsimään. Löytyihän se aika jo seuraavalle aamulle. Tässä ensimmäinen varoituksen sana.  Mieti kahdesti, menetkö sellaiselle lääkärille, jonka varauskirja on on tyhjä. Minkähän takia hänellä ei ole potilaita?  Kyseessä oli kuitenkin luotettavana pitämäni isompi firma, joten uskaltauduin. Särky ei enää tuntunut, antibiootti oli tehonnut. En siis osannut sanoa, missä hampaassa särky on.  Tiesin, että oikean alaleuan keskivaiheilla.  Hampaassa ei tienkään ollut mitään päälle päin näkyvää vikaa. Olin käynyt maaliskuussa tarkastuksessa. Hammaslääkäri kysyi: aloitetaan

Terveisiä lihanleikkaamosta

Kuva
Sormi on paketoitu. Ei löytynyt glomus tumoria, joka lienee hyvä tai huono asia. Kaikki alkoi mukavasti. Kello 7.15 ilmoittutumassa oli toistakymmentä potilasta. Tehokasta toimintaa, oranssia viivaa pitkin pukemaan leikkauspaita päälle. Lääkäri katsoi sormea ja kertoi, että leikataan verisuonimöykky ja otetaan sitten kynsi pois. Sitten isoon leikkaussaliin, jossa oli jo kolme hoitajaa. Leikkauspöydän päälle viritettiin puolihenkilöteltta, toiselle puolelle jäi sydänmonitorin kanssa sairaanhoitaja, joka esittäytyi.  Käteni otettiin teltan toiselle puolelle.  Kuulin, että huoneeseen tuli lisää ihmisiä, joita en nähnyt. Sanottiin: nyt pistää. Minä sanoin, eikö voitaisi sanoa: "Päivää".  Sain vastauksen: "Päivää". Ehkä siellä olikin vain leikkausrobotti. Kuulin, että tarvittiin lisää punakantisia näyteputkiloita teurasjätettä varten. Siinä kaikki. Kun leikkaus oli ohi, puoli-ihmisteltta purettiin ja   käteni oli paketissa. Leikkaussalissa oli enää  jäljellä monitor

Hyvänlaatuinen tuumori ei välttämättä ole helppo juttu

Kuva
Huomenna menen päiväkirurgiseen leikkaukseen, sormestani leikataan pikkuruinen, mutta kipeä glomus tumor. Kynsikin taidetaan ottaa pois. Googlettelin vähän aiheesta, keskimäärin potilaalla on ollut 10,5 lääkärikäyntiä ennen kirurgille päätymistä. Kyllä minäkin kahden neurologin kanssa sormestani juttelin, ja toinen sanoi: "sehän pitää leikata pois". Menin terveyskeskukseen, sain lähetteen ja sitten leikkausjonoon ja huomenna on aika. Tuumorista otetaan koepala, joskus se voi olla pahanlaatuinenkin. Meillä ultraharvinaisissa on muutamia jäseniä, joilla myös on jokin "hyvänlaatuinen" kasvain.  Hyvänlaatuinen on aivan absurdi termi.  Hyvänlaatuinen tarkoittaa, että ei ole syöpä eikä siis tappava. Hyvänlaatuinen ei kyllä tarkoita yhtään mitään mukavaa.  Minun pikku tuumorini voi olla joskus - etenkin oltuaan kylmän kanssa kosketuksissa hyvin kipeä. Ja kipu on pahinta öisin. Hyvänlaatuinenkin kipu voi sattua pahasti. Joillain on paljon vaikeampia tuumoreita, jotka

Kuka uskaltaa avata priorisointikeskustelun ensimmäisenä?

Kuva
Tavallisten lääkkeiden kehittäminen maksaa miljardeja ja niitä testataan monessa vaiheessa tuhansilla ja taas tuhansilla potilailla. Parasta bisnes onkin lääkkeellä, jolla on miljoonia käyttäjiä kaikkialla maailmassa. Harvinaistauteihin ei aina ole lääkkeitä. Tai niitä hoidetaan lääkkeillä, jotka on kehitetty ja hyväksytty johonkin toiseen tautiin. Hyvä niin. Ongelmana voi sitten olla se, että Kela ei korvaa. Jos lääke on halpa, se ei ole ongelma. Mutta joskus lääke on kallis. Vaikka olisi rahaa, välttämättä ei saa reseptiä. Lääkärit kun eivät aina tunne lääkkeiden epätavallisia vaikutuksia. Hoito samaan tautiin voi olla eri puolilla Suomea ihan erilaista. Jossain hoidetaan, jossain ei. Harvinaislääkkeet voivat maksaa jopa 500 000 euroa/vuosi. Ja niitä voidaan tarvita vuosikymmeniä. Niinpä joudutaan tekemään kovia päätöksiä siitä, keille lääkkeitä annetaan. Erityisen ikävä tilanne on silloin, kun joku toinen saa, mutta toinen ei. Ymmärrän hyvin, että jossain pitää olla hintakatt

Lääkärinetsintäkuulutus

Kuva
Yleislääkäri tietää vähän paljosta ja erikoislääkäri taas paljon vähästä. Näinhän me olemme oppineet. Ultraharvinaispotilaat tykkäävätkin yleislääkäreistä, jotka suoraan sanovat, etteivät ole ikinä taudista kuulleetkaan. Hankalia tapauksia ovat lääkärit, jotka teeskentelevät tietävänsä. Siitä ei yleensä hyvä seuraa. Jo yhteen uuteen tautiin perehtyminen on aikaa vievää.  Saati sitten se, että tietäisi, mitkä ovat diagnostiset kriteerit. Kun diagnoosi on tehty, pitäisi vielä tietää, miten hoidetaan.  Kaikkea ei voida hoitaa, voidaan vain lievittää ja auttaa potilasta selviytymään yksinäisen ja hankalan tautinsa kanssa. Jos tauti havaitaan lapsena, Lastenklinikalla paneudutaan yleensä perusteellisesti - vaikka siihen yhteen ainoaan potilaaseen, joka Suomesta löytyy. Saattaa olla niin, että ultraharvinaissairauden ainoa suomalaisasiantuntija onkin lastenlääkäri. Mutta kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, ei löydy enää yhtään aikuista hoitavaa erikoislääkäriä. Joskus harvinaissair

Hyväntekeväisyys hyvinvointivaltiossa

Kuva
Asuin pitkään Englannissa, missä tehdään paljon hyväntekeväisyyttä, "charity".   Suomessa taas ajatellaan, että hyvinvointivaltiossa hyväntekeväisyyttä ei oikeastaan pitäisi harrastakaan - kyllä kunta ja valtio huolehtivat. Silti meillä tehdään – ja tarvitaan - paljon myös muuta. Siteeraan tässä  Helsinki Mission Olli Valtosta, "kunta ei voi rakastaa, siihen tarvitaan ihmistä". Kunta kustantaa sairaanhoidon ja kunnan sosiaalitoimi tarvittaessa sitten turvaa minimiperusturvan, jos ei ole omia tuloja. Kela saattaa järjestää kuntoutusta. Jos Kela ei järjestä, suuret potilasjärjestöt järjestävät kuntoutusta Raha-automaattiyhdistyksen avustusten turvin. Suurilla järjestöillä on RAY-rahan lisäksi testamenttituloja, kiinteistöjä, kuukausipalkkaista henkilökuntaa, tuhansia jäseniä. Ja ihan hyvä niin.    Harvinaispotilaiden asioita ajaakseen suuret liitot ja järjestöt ovat perustaneet Harvinaiset-verkoston, joka kokoaa yhteen liittojen erillisissä harvina