Sairaan hyvä potilas

Matojahti on menossa.  Ei, en ole kalaan lähdössä.  Sitä paitsi olen pienestä pitäen pelännyt kastematoja, en pysty panemaan matoa koukkuun. Varhainen lintu madon nappaa. Kun golflyönti epäonnistuu topperina, puhutaan madontappajasta. Eipä olisi pitänyt vitsailla. Bhutanista Delhin kautta palattuani kolme vuotta sitten sain vatsataudin.Ripuli meni ohi ihan itsestään kymmenessä päivässä.  On tässä viime vuoden tullut sairasteltua kaikenlaista kummallista. Aneurysmaa en sentään pane madon syyksi, mutta aika monta päivystyskäyntiä taisi olla madon aiheuttamia.  Tällä hetkellä oletusmato on suolinkainen.  Voitte Wikipediasta käydä katsomassa, miten häijy se osaa olla.  Kaikki mahdolliset oireet on koettuna. Miltei mikä tahansa vaiva, sanotaan: se on ihan normaalia.  On ollut monenlaista "normaalia" viime vuosina.  Etenkin Duodecimin Terveyskirjastossa artikkelissa kuumeesta infektiotautilääkäri Jukka Lumio kirjoittaa, että pitkäänkin jatkuva kuume on ihan normaalia.  38.2

Monikaan ei vielä tunnu tietävän, mitä biopankit ovat ja mitä genomikeskuksen on tarkoitus olla. Useimmat, jotka tietävät, tuntuvat kannattavan näiden toimintaa. Ja toki vastustajiakin löytyy. Yllättävää kyllä, osa heistä on sellaisia, joilla on jokin periytyvä sairaus, jonka geeni tunnetaan.  Heillä on diagnoosi, jonka mukaista hoitoa he saavat. En tiedä, millä tavoin biopankit vaarantaisivat heidän terveydentilaansa. Eikö ole osaltaan geenitutkimuksen ansiota, että he saavat hoitoa? Monesti juuri sairauden aiheuttavan geenin toiminnan ymmärtäminen on mahdollistanut lääkkeen tai hoidon kehittämisen. Ehdotankin, että kaikki kuvittelevat itsensä tilanteeseen, jossa heillä on joku tuntematon sairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta ja johon ei ole hoitoa, ei saa eläkettä, sairauslomaa tai kuntoutusta. Syövän hoidossa geenitietouden avulla on löydetty täsmähoitoja. Syöpäpotilaatkaan eivät vastusta lääketieteellistä tutkimustoimintaa, sillä uusimmat ja tehokkaimmat syöpähoidot syntyvät