Tekstit

Kirurgin Päiväkirja ja Doc Martin: totuus on tarua ihmeellisempää

Kuva
Nappasin kirjaston "bestseller"-hyllystä mukaan Kirurgin Päiväkirjan (Prohold Oy 2017).  Kirjoittajana on Pekka J. Siitonen.  Olin aikanaan lukenut kirurgi K.E. Kallion Osallistumiseni elämään (Otava 1973).  Sain siitä omaan kirjaani pari sitaattia kirurgimaisesta ajattelusta.  Ennen muuta kirjasta jäi mieleen tekijän omahyväisyys, joka näyttää vaivaavan useimpien amatöörikirjoittajien muistelmia. Kallio toki oli aikansa merkittävimpiä kirurgeja. Kiinnosti, miten seuraavan sukupolven kirurgi näkee lääketieteen kehityksen työuransa aikana.

Kirurgilla pitää tietenkin olla vahva itsetunto: ensimmäinen viilto on tehtävä päättäväisesti. Kirurgia on hyvä bisnes.

Siitosen kirja on ällistyttävä teos. Niin pidättelemätöntä omahyväistä narsismia, ahneutta ja omalla vilpillisyydellä ja viinanjuonnilla rehentelyä ei ole ennen tullut vastaan.  Tähän verrattuna Donald Trump on vaatimaton mies. Sököä pelataan, Hofnaria poltetaan joka toisella sivulla ja viina virtaa. Niin Salossa kuin Va…

Madotappajat tarpeen

Kuva
Matojahti on menossa.  Ei, en ole kalaan lähdössä.  Sitä paitsi olen pienestä pitäen pelännyt kastematoja, en pysty panemaan matoa koukkuun. Varhainen lintu madon nappaa. Kun golflyönti epäonnistuu topperina, puhutaan madontappajasta. Eipä olisi pitänyt vitsailla.

Bhutanista Delhin kautta palattuani kolme vuotta sitten sain vatsataudin.Ripuli meni ohi ihan itsestään kymmenessä päivässä.  On tässä viime vuoden tullut sairasteltua kaikenlaista kummallista. Aneurysmaa en sentään pane madon syyksi, mutta aika monta päivystyskäyntiä taisi olla madon aiheuttamia.  Tällä hetkellä oletusmato on suolinkainen.  Voitte Wikipediasta käydä katsomassa, miten häijy se osaa olla.  Kaikki mahdolliset oireet on koettuna.

Miltei mikä tahansa vaiva, sanotaan: se on ihan normaalia.  On ollut monenlaista "normaalia" viime vuosina.  Etenkin Duodecimin Terveyskirjastossa artikkelissa kuumeesta infektiotautilääkäri Jukka Lumio kirjoittaa, että pitkäänkin jatkuva kuume on ihan normaalia.  38.2 astet…

Miksi biopankkinäytettäsi tarvitaan?

Kuva
Monikaan ei vielä tunnu tietävän, mitä biopankit ovat ja mitä genomikeskuksen on tarkoitus olla. Useimmat, jotka tietävät, tuntuvat kannattavan näiden toimintaa. Ja toki vastustajiakin löytyy. Yllättävää kyllä, osa heistä on sellaisia, joilla on jokin periytyvä sairaus, jonka geeni tunnetaan.  Heillä on diagnoosi, jonka mukaista hoitoa he saavat. En tiedä, millä tavoin biopankit vaarantaisivat heidän terveydentilaansa. Eikö ole osaltaan geenitutkimuksen ansiota, että he saavat hoitoa? Monesti juuri sairauden aiheuttavan geenin toiminnan ymmärtäminen on mahdollistanut lääkkeen tai hoidon kehittämisen. Ehdotankin, että kaikki kuvittelevat itsensä tilanteeseen, jossa heillä on joku tuntematon sairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta ja johon ei ole hoitoa, ei saa eläkettä, sairauslomaa tai kuntoutusta.

Syövän hoidossa geenitietouden avulla on löydetty täsmähoitoja. Syöpäpotilaatkaan eivät vastusta lääketieteellistä tutkimustoimintaa, sillä uusimmat ja tehokkaimmat syöpähoidot syntyvät usei…

Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus testattuna

Kuva
Odotin innolla Kalasataman uutta terveysasemaa.  Tai eihän se enää mikään terveyskeskus ole, hyvinvointikeskus se on.  Rakennuksen vieressä on iso kuoppa.  Siihen kai tulee muutaman vuoden päästä parkkipaikka. Kalasatama on vähän kuin sote, iso rakennustyömaa, josta ei oikein usko, että ikinä tulisi valmista.

Kehitystä on ilmoittautumisautomaatti, jolle voi ilmoittautua ainakin kymmenellä eri kielellä. Luultavasti on ihan kätevä maahanmuutajapotilaille, joita on yllättävän suuri osa potilaista. Automaatti kertoo, missä kerroksessa ja huoneessa lääkäri ottaa vastaan. Kyllä siihen vanhakin oppii. Se vaan vähän kestää, ensi vuonna varmaan kaikki ovat oikein tyytyväisiä. Kosketusnäyttöä pitää osata hipaista höyhenkepeästi, siinä meillä vanhuksilla on vielä oppimista.

Kalasatamassa kai käy 1400 potilasta päivässä. Natiiviröntgeniä tarvitaan perusdiagnostiikassa edelleen aika usein.  Sitä varten pitää matkustaa toiselle puolelle kaupunkia.  Taksikyydit maksaa joko Kela tai potilas itse. Ei…

Genomitieto ja vakuutuspeikko

Kuva
Oikeustiedettä opiskellessa tykkäsin vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeudesta. Erkki Aurejärven luennoilla kiinnostus pysyi vireillä.

Genomikeskushanke kiinnostaa vielä enemmän. Siitä ei synny dialogia, joko vastustetaan tai kannatetaan. Erikoista, että vastustajien argumentoinnissa vakuutusyhtiöt ovat peikkona pahimmasta päästä. "Jos genomi menee vakuutusyhtiölle ei saa vakuutusta".

Minäpä luulen, että genomi ei mene vakuutusyhtiölle ilman potilaan lupaa.  Toisaalta, jos on löydetty sairauden aiheuttava geenivirhe, se pitää vakuutushakemuksessa kertoa aivan samalla tavoin kuin joku tavallisempikin sairaus.

Ihan just heti en osaa kuvitella vakuutusyhtiöitä hakkeroimassa biopankkeja.  Saattaa olla, että joskus ostavat (jos lupa myönnetään) anonymisoitua dataa tuotekehitystarpeisiin.  Vakuutusyhtiöidenkin pitää pysytellä mukana lääketieteen kehityksessä ja oikeastaan vakuutusmatematiikka on aika vaativaa laskentatointa. Varsinkin kun sairauksiin, etenkin harvinaissairauksiin tu…

Biopankkisuostumus Googlelle hopeatarjottimella?

Kuva
Heikki Saxen ja Lasse Lehtonen kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynässä
terveydenhuollon tietosuojan vaalimisen tärkeydestä.

Suomessa on kansainvälisestikin kilpailukykyistä tietosuojan osaamista. Tekninen vaaliminen luultavasti osataan varsin hyvin. Kirjoituksessa vähätellään suomalaispotilaiden ja heitä hoitavien ammattilaisten ymmärrystä.

Suuresti ihmettelen, miten kirjoittajat ovat päätyneet esittämään, että Google voi saada tietoja hopealautasella.  Höpöhöpö.

Suomessa aina kaikkien hankkeiden vastustajat saavat hyvin palstatilaa.  Lasse Lehtonen on tähän asti keskittynyt vastustamaan sotea. Olisiko nyt kärkihankkeeksi vaihtunut genomikeskushanke?

Monestakin syystä Suomi voisi olla geenitutkimuksen kärkimaiden joukossa.  Etenkin harvinaissairauksia aiheuttavien geenien löytämisessä, tutkimuksessa ja parhaimmillaan jopa hoidon tai lääkityksen kehitystyössä.

Potilaana, harvinaispotilaana, ultraharvinaispotilaana olen loukkaantunut siitä, että geenitutkimuksen vastustajat käyt…

Sairaus, vanhuus vai dysautonomia?

Kuva
Harvinaissairauden kanssa eläessä on opiskeltava itsetuntemusta.  Se ei ole pelkästään mielenlaatunsa analysointia, vaan sovintoa myös kehollisten, fyysisten tuntemusten kanssa.

Toisin kuin nuorempana, ei voi enää ajatella, että joku vaiva paranee. Nyt kipu, polte, tunnottomuus, puutuneisuus, jomotus ja vihlonta on otettava vastaan ja tehtävä toimintasuunnitelma. Olisiko tälle jotain tehtävissä, haittaako tämä päivittäistä elämääni niin paljon, että sille ylipäänsä olisi tehtävä jotain. Vei eletäänkö nyt vaan tämän kanssa. 

Joku oire on niin pieni, että se käy jo vitsistä.  Vasemman käteni nimettömästä on leikattu hyvänlaatuinen verisuonikasvain, jonka seurauksena sormenpää ja kynsi vaurioitui ja sormenpää kipeytyi. Nyt oikeassa käteni nimetön on kuin puudutuspiikin saanut.  No, tämä ei elämää haittaa.

Olin taas pari päivää sairaalassa, hengästymistä ja rytmihäiriötuntemuksia. Ei ollut keuhkoveritulppaa eikä eteisvärinää. Pääsin kotiin yhtä huonovointisena kuin sairaalaan meninkin. P…