Käypä mummo-suositus on päivitetty
Kotiuduin eilen Pariisista. Viikko sitten minusta tuli isoäiti, pariisilaissairaalssa syntyi suloinen tyttärentytär. Onhan ollut puhetta, että pitäisi kirjoittaa omaisen näkökulmasta. Hyvän omaisen rooli ajankohtaistui aiemmin kuin arvasinkaan. Niinhän hoitoammattilaiset sanovat, "potilaiden kanssa kyllä aina pärjää, mutta omaiset vasta vaikeita ovatkin". Olen tutkistellut tunteitani viikon verran. Ymmärrän nyt, miksi omaiset ovat vaikeita. Olen taistellut parhaani mukaan, muistutan itseäni: neuvoa saa vain pyydettäessä. On ylläpidettävä potilaan luottamusta hoidon asiantuntevuuteen ja laatuun. On tukahdutettava epäilynsä. Ei saa sekaantua, ei äitinä, ei isoäitinä ja varsinkaan ei anoppina. Kyllä minä tämän tiedän: sairaan hyvä omainen on hyvä omainen kun tukee, rohkaisee, rakastaa ja auttaa pyydettäessä. Ymmärrän siis, että omaisten on vaikea hillitä tunteitaan. Huolta, epävarmuutta ja ahdistusta. Kun lapset (onneksi hyvin, hyvin harvoin) olivat sairaita, äitinä aina ...