Sairaan hyvä potilas

Elämä menee nyt koronan tahtiin.  Juuri kun näytti, että helpottaa, tv-uutisten nousuhumalaiset festarityttöset halailivat ja hoilasivat väentungoksessa niin, että riskiryhmäläiskatsojan sydäntä kylmää. Sinnehän tarvitaan vain yksi supertartuttaja ja superryväs on tarjolla.  Ehkä Naantaliin oli joku tullut ihan Ruotsista asti bilettämään. Olin jo uskaltautunut ruokakauppaan ja apteekkiin. Kävin iloisesti kaupungilla lounastamassa, kun ravintoloissa oli väljempää. Myös Senaatintori tuli testattua. Koko Suomi iloitsi onnistuneesta viruksen pysäyttämisestä ja rajoituksia väljennettiin. Oman harkintani mukaan uskaltauduin, kun HUS:in Lasse Lehtonen iloisesti raportoi nollatuloksia koronatestauksessa. Sitten  THL  sekoitti pakan kummallisilla miinustartunnoilla. Nollasta noustiin jo kymmeneen - koko ajan tilanne on vakaa ja rauhallinen.  Ei minusta. Tänään jo onnennumeroksi 13.    Onko tosiaankin niin, että yökerhot ja festivaalit pitävät kansantalouden rat...

Tuli vastaan vuodelta 1971 kuva.  Siinä minua kärrätään Turun Yliopistosairaalan heräämöstä huoneeseen. Minulle oli juuri kerrottu, että leikkaus oli onnistunut loistavasti ja paksuissa kääreissäkin kuulin jo vähän enemmän. Professori Meurman oli aloittanut hiljattain stapedektomiat Suomessa ja ne olivat vielä harvinaisia.  Kauneus&Terveys -lehti teki kuulonparannusleikkauksista ihan jutun.  Niinpä minulla muissakin asioissa tuntuu käyvän onni.  Kun tulee joku ikävä sairaus, niin ajoitus o täydellinen: kohta jo osataan hoitaa. Pari vuotta aiemmin olin Tampereen keskussairaalan korvaklinikalla. Oli niin noloa, kun professori juoksi käytävillä lääkärintakin helmat hulmuten:  tulkaa kaikki katsomaan, näin nätti tyttö ja molemmissa korvissa otoskleroosi.  Niinpä minua tultiin katsomaan oikein joukolla.  Mahtoi olla erikoinen näky.