Eutanasia - ei mitään käsitystä kuolemasta
Kansalaisaloite eutanasiasta sai tarpeeksi kannatusta ja etenee eduskuntaan. Tuskin etenee sen enempää. Minulla on on ihan näköiseni täti, joka joutui 57-vuotiaana puhe- ja liikuntakyvyttömänä pitkäaikaissairaanhoitoon ja eli siellä yli kymmenen vuotta. Pelkäsin samaa kohtaloa. Etenkin kuin sairauskertomuksemme alkuvaiheet ovat niin samanlaiset. Ei vieläkään tiedetä, mikä tätini sairaus oli. Ihan hyvin sopisi olemaan tämä sama kuin minulla. Meilahden hyvien lääkäreiden osaamisen ansiosta vielä tässä ketkuttelen. Eutanasian ajatellaan olevan tarpeellista, kun loppuvaiheen syövän kivut ovat sietämättömät. Kun on tilanne, että potilas on täysissä ymmärryksissä ja omasta vakaasta tahdostaan toivoo eutanasiaa. Hyvä, jos sellainen mahdollisuus suodaan kuolevalle. "Jumalan kiitos, onneksi pääsi pois" Yli 90-vuotiaana äitini ystävät olivat jo vähissä. Moni heistä "pääsi" loppuaikoinaan ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. Se tarkoitti pitkälle edennyttä dementiaa ja si