Sairaan hyvä potilas

Televisiohaastattelussa Pihlajalinnan  perustaja Mikko Wiren sanoi, että etäyhteydellä lääkäri voidaan hoitaa 80 potilasta päivässä. Onhan se mahdollista - on paljon helppoja potilaita. Jos terveyskeskusaikoja ei ole saatavilla, ostaako kunta yksityissektorilta lääkärissäkäyntejä monisairaille vanhuksilleen? Ei. Jos kunta jonoja purkaessaan ostaa yleislääkäripalveluita, ostetaan nopeaa ja helppoa Lasten  korvatulehduksia, selkäkipusaikkulappuja, nuhakuumeita ja pissatulehduksia. Pikkuhiljaa markkinatilanne on luisunut erikoiseen suuntaan.  Sote-tiimellyksessä Mikael Lilius ja muut veroparatiisiketkumiljardöörit halvaannuttivat soten valinnanvapauteen.  Heillä käyttivät kokoomuspoliitikoista rekrytoimiaan johtajamaskotteja tekemään likaisen työn. Soten odotuksessa  Mehiläinen ja Terveystalo, Attendo ja EsperiCare ovat jakaneet markkinat keskenään.  Pienet hoitolaitokset ja yritykset on ostettu ylihintaan pois kilpailemasta.  On tehty kuntien kanssa...

Olin pari vuorokautta kirurgian päivystyksessä.  Siellä on paljon odottelua. Meni pari vuorokautta. Ruokakin oli aika pahaa.  Osastolla rouvien kanssa todettiin, että joudamme odottelemaan.  Joku oli tuotu ambulanssilla pillit vonkuen ja teho-osaston kautta päässyt tavalliselle vuodeosastolle toipumaan. Kirurgit kävivät pikaisesti paikalla, jos ehtivät käymään.  Joku haettiin leikkaukseen puolelta öin ja palasi muutaman tunnin kuluttua. Kirurgit osaavat olla ynseitä.  Kuudesta kirurgista 2 sanoi päivää oma-aloitteisesti.  Kaksi vastasi, kun sanoin päivää.  Yhdelle kierrolla olevista sanoin kahdesti päivää - ei nöyrtynyt vastaamaan. Epäilemättä Mehiläisellä opetettaisiin päivää sanomaan. Ruokakin oli parempaa sen yhden kerran, kun siellä olin angiografiassa takavuosina.  Siis silloin, kun Mehiläisellä vielä kehtasi käydä. Erikoissairaanhoidon valinnanvapaudessa onkin kyse isommista asioista. Se olisi saattanut jossain muodossa toteutakin, el...

Potilaskertomus alkaa: Potilas hakeutunut privaattiin , jossa MRI tehty... Privaatista lähete verisuonikirurgialle jne. Osastollakin kuulin muutaman kerran sanan privaatti, joka lausuttiin turhan painokkaasti. Ikään kuin olisin ollut sairaalassa etuilemassa, ohittamassa jonoja tai viemässä jonkun enemmän tarvitsevan vuodepaikkaa. Toivottavasti vain kuvittelin. En juuri silloin jaksanut paljon asiaa ajatella, olin niin kipeä ja kipulääkkeissä, että ajatustoimintaa ei juuri ollut. Enhän ollut mikään yksityispotilas.  Luulenpa, että kuka tahansa, joka kävelee kipuilevan ja tykyttävän 52 millin aneurysman kanssa päivystyksen ovesta sisään pääsee lääkärille vaikka ilman lähetettä.  Varsinkin kun aortan pullistuma jo ennestään on sairaalan tiedoissa. Onkohan taustalla jotain muuta. Onko "privaatti" ja yksityislääkärillä käynti niin oleellinen tieto, että sitä pitää toistaa. Ehkä joku viisaampi osaa kertoa. Käytetäänkö termiä myös työterveyshuollon potilaista? Lukeeko sairausk...

Olin ajatellut, että hoitosuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Ehkä henkilökohtaisessa hoitosuhteessa se olisi edelleenkin suositeltava toimintatapa. Putosin potilasjonosta. Olisi ehkä pitänyt fuskata vähän ja teettää turhia tutkimuksia. Lokakuussa olin käynyt terveyskeskuksessa kovien alapääkipujen ja runsaan verenvuodon takia. Sain lähetteen kaupungin sairaalaan.  Sieltä tuli hoitotakuun mukaisen kolmen viikon sisään kirje: "Apulaisylilääkärimme on arvioinut lähetteenne ja suunnitellut jatkotutkimukset. Jonotusaika tähystyksiin tällä hetkellä 5-6 kuukautta". Vaikeiden kipujen vuoksi jouduin joulukuun lopulla turvautumaan Dextran erinomaiseen päivystykseen. Kipujen aiheuttaja selvisi. Päivystäjäksi sattui eminentti erikoislääkäri, joka on kirjoittanut gastroenterologian oppikirjaan luvun "Akuutti vatsa". Hän neuvoi hankkiutumaan pikaisesti tähystykseen.  Niin teinkin. Tähystyksessä ei löytynyt mitään, vaikka tähystävä lääkäri oli juuri tästä aihee...

Pitkät potilasjonot monesti lyhenevät luonnollisella tavalla: potilas joutuu kiireellä päivystykseen, päättää hoidattaa itsensä omilla rahoillaan yksityisesti tai kuolee pois. Olin käynyt terveyskeskuksessa, lääkäri tutki asiallisesti ja teki samat johtopäätökset: tarvitaan lähete endoskopiayksikköön ja tähystykseen. Tuli kirje, "apulaisylilääkäri oli arvioinut lähetteen ja suunnitellut jatkotutkimukset hoitotakuun puitteissa (6 kk sisällä).  Tutkimus 3 kk sisällä." Jäin kiltisti - jälkiviisaana voisin sanoa tyhmästi - jonoon. Kivut lisääntyivät ja piti lähteä päivystykseen.  Ja jos on oikein kipeä, ainoa oikea osoite on Munkkivuoren Dextra.  Olenhan joskus käynyt muillakin lääkäriasemilla.  Niillä voi olla päivystämässä vain ne lääkärit, joiden vastaanotolle kukaan ei vapaaehtoisesti ajanvarauksella halua mennä. Dextrassa ei ole ikinä tarvinnut pettyä. Sattuikin päivystäjäksi ihan professoritason asiantuntija, joka totesi, että on jo kiire. Joulun väliviiko...

Nyt se sitten tulee: valinnanvapaus. Potilas saa valita. Väitetään, ettei potilas osaa kilpailuttaa. Katin kontit. Osaa. Ei, potilas ei valitse firmaa, potilas valitsee lääkärin. On firman maineellakin merkitystä. Muistattehan ajan, jolloin Mehiläinen oli huippubrändi. Vain hienot ja rikkaat ihmiset "menivät Mehiläiseen", he eivät menneet lääkärille. Oli myös erityisen hienoa syntyä Eiran sairaalassa. Terveystalo ajatteli ostavansa Diacorilla hyvää mainetta.  Saa nähdä, jääkö fuusion jälkeen nimeksi Diacor. Jos kilpailuviranomaiset kaupan hyväksyvä. Verokeplottelu jo oli unohtumassa, kunnes kokoomussuhmuroitsijat onnistuivat tuhrimaan loputkin Mehiläisen ja Terveystalon maineesta. Terveyspalveluyritykset tuunaavat ikseään kilpailukuntoon keskittymällä bulkkikirugiaan, tekoniveliä, kaihileikkauksia, tähystyksiä, helposti palveluseteliksi tuotteistavaa tusinatavaraa.  Lääketieteellistä kunnianhimoa ei näy missään. Potilaalle jää kilpailutuksessa varteenotettavaksi vai...

STM:n ehdotus  valinnanvapausmallista ei ole huono. Kannattaa lukea tarkkaan. Ei se ole täydellinen, mutta parasta mitä tähän päivään mennessä on esitetty.  Se on riittävän hyvä, että päästään liikkeelle.  Onko jossain parempi ehdotus?  Vain Helsingin Sanomat uskalsi pääkirjoituksessaan 8.7. todeta, että suunnitelmat antavat aihetta myös kiitokseen. Pitkän tuumaustauon tarvitsivat. Englannin valinnanvapausmallista voisi olla mallia joltain osin. Enimmäkseen valinnanvapausmalli on saanut moitteita. Erityisen kunnostautunut pahanilmanlintu on YLE:n "sote-asiantuntija" Tiina Merikanto. Hän ilmaantuu televisiouutisiin pinkissä kaulaliinassaan suu viivana kuin Pikku-Myy.  Olipa sitten kenen tahansa mikä tahansa sote-ehdotus, hän mussuttaa: "ja tästä ei  nyt ainakaan yhtään mitään tule". Ei toimittaja ole oraakkeli, jonka kuuluu ennustaa, miten käy.  Toimittajan kuuluu toimittaa aineistosta kelvollinen uutispätkä. Satuin katsomaan sote-esityksen ...

Yleislääkäri tietää vähän paljosta ja erikoislääkäri taas paljon vähästä. Näinhän me olemme oppineet. Ultraharvinaispotilaat tykkäävätkin yleislääkäreistä, jotka suoraan sanovat, etteivät ole ikinä taudista kuulleetkaan. Hankalia tapauksia ovat lääkärit, jotka teeskentelevät tietävänsä. Siitä ei yleensä hyvä seuraa. Jo yhteen uuteen tautiin perehtyminen on aikaa vievää.  Saati sitten se, että tietäisi, mitkä ovat diagnostiset kriteerit. Kun diagnoosi on tehty, pitäisi vielä tietää, miten hoidetaan.  Kaikkea ei voida hoitaa, voidaan vain lievittää ja auttaa potilasta selviytymään yksinäisen ja hankalan tautinsa kanssa. Jos tauti havaitaan lapsena, Lastenklinikalla paneudutaan yleensä perusteellisesti - vaikka siihen yhteen ainoaan potilaaseen, joka Suomesta löytyy. Saattaa olla niin, että ultraharvinaissairauden ainoa suomalaisasiantuntija onkin lastenlääkäri. Mutta kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, ei löydy enää yhtään aikuista hoitavaa erikoislääkäriä. Joskus...