Sairaan hyvä potilas

Olen saanut elää mielenkiintoisena aikana. Lääketiede on kehittynyt huimasti.  Ensimmäinen neurologian poliklinikkakäynti oli lukioikäisenä TAYS:issa ehkä vuonna 1968, joten tautini kanssa voin viettää merkkipäivää. 20 vuotta sitten tauti otti minusta tiukemman otteen, onneksi se monelta osin simuloi MS-tautia.  Onneksi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että MS-epäilyn ansiosta sain hoitavan lääkärin, joka on viisas ja taitava kliinikko. Huumorintajuinenkin vielä. Vasta vuoden 2006 tienoilla julkaistiin arvostetuissa julkaisuissa ensimmäiset tutkimukset autoimmuuni enkefaliiteista. Minuakin tutkittiin moneen otteeseen, vasta-ainetta ei löytynyt. Onneksi lääkäri oli uskaltanut kokeilla kaikkia mahdollisia lääkityksiä ja löytyikin yksi, joka vähensi oireita ja vei tautia remissioon vuoksiksi. Parikymmentä vuotta minua on riivannut myös hyponatremia, eli suolan puute veressä. Hyponatremia hämärtää tajuntaa, sydämen syke muuttuu epätasaiseksi ja tajunta hämärtyy.  Olen...

Kun on kumma tauti ja outoja oireita, potilaan on hyvä yrittää itse arvata, minkä erikoisalan problematiikka on kyseessä. Eikä aina mene kuin Strömsössä. Kuluneen kesän aikana olen taistellut huonolla menestyksellä niin virusta (herpes simplex), sieni-infektiota (candida parapsilosis) ja bakteeria (karies) ja hyponatremiaa vastaan. Olen käynyt kymmenkunta kertaa lääkärissä professoritasoa myöten ja saanut kuulla monta diagnoosia.  Elokuun loppupuolella vihdoinkin vointini lähes vuoden kestäneen huonon jakson jälkeen koheni ja natriumtasot asettuivat ainakin tilapäisesti kohdilleen. Mistähän se johtui, vaihtoehtoja on useita: - olin saanut Meilahden päiväsairaalassa taas kerran immunoglobuliinia (joka ei alkuvuonna tehonnut) - kariekset (5 kpl, mukaan lukien 2 juurihoitoa) oli saatu paikattua - sienilääkitys oli aloitettu niin sisäisesti kuin ulkoisesti - verenpainelääke oli vaihdettu  - huuliherpes oli rauhoittunut lääkkeellä - spontaani parantuminen - olin syön...