Sairaan hyvä potilas

  Kuvassa on näkökenttäni puutokset. Kuvassa ruskeana oleva osa silmästä on sokea.  Vasen silmä (kuvassa oikealla) on jo puoliksi sokea ja nyt on alkavaa muutosta oikeassakin.  Näkökenttäkuvaa katsoessa maallikkokin ymmärtää, mistä on kysymys. Vasen tosi huono ja oikeassa ikävällä tavalla alkamassa keskiosasta, eli ns. tarkan näön alueelta.  Näön menetys olisi ehkä ollut estettävissä akuuttivaiheen i.v. jättikortisonilla ja IVIG:illä.  Näin oli toimittu, kunnes tuli  Apotti . Ensimmäinen 3T magneettikuva näköhermostani otettiin jo vuonna 1998 ja tarvittaessa päätäni kuvattiin lukuisia kertoja Apotin tuloon asti.  Näköongelmien lisäksi olen kuulovammainen ja molempiin korviin on asennettu välikorvaproteesit 1980-luvulla.  Korvaklinikka on onnistunut hukkaamaan potilastietoni.  Ennen magneettikuvaa kysytään aina, onko kehossa jotain metalliosia.  Otoskleroosiproteesit eivät ennen Apottia haitanneet. Selvittelin asiaa itsekin kymmenkunta vu...

Lähes sata lääkärissä tai sairaalassa käyntiä vuoden sisään. Kaikki sairaanhoidon omavastuukatot saavutettu.  Mikä on vointi? Ei kovin hyvä. Seuraavaksi kokeilen vähitään täydentävää medisiinaa, jos en nyt sentään vaihtoehtoa.  On siis hoidettu oikein hyvin.  Aloitetaan A:sta eli aneurysmalle kuuluu hyvää, säkki on pienentynyt 48 millistä 46 milliin eikä endoleakia (mitä mahtaa tarkoittaakaan) enää ole ja aortan liimaus lienee onnistunut.  Enää ei ole ollut ylävatsakipujakaan. Kuinkahan monta sairaalareissua tästäkin tuli tehtyä.  Toivottavasti liima pitää hautaan asti. On se ihmeellistä, mitä nykyään osataan. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että verisuonia voi liimalla paikata, en olisi uskonut. A eli aivot ja autoimmuunisairaus MOG on nyt aktivoitunut.  Sehän oli miltei lepotilassa vuosikausia, immunoglobuliini piti tautia remissiossa piktään. Keväällä oli Trexan lääkityksenä pari kuukautta, se jätettiin tauolle pääsäryn vuoksi.  Sen ansios...

Korvaklinikan päivystyksen seinällä oli Kunniakirja, aiheena "Mukava työpaikka".  Voisin myös  antaa kunniamaininnan Korvaklinikalle.  Olen asioinut siellä toistuvasti vuodesta 1973.  On leikattu moneen kertaa korvia, poskionteloita, nielurisat. Rikki menneen kuulolaitteen tilalle on saanut varakoneen samana päivänä. Kuulokojeita on vuosien saatossa tarvittu muutamia.  Aina vaan ne tulevat pienemmiksi ja tehokkaammiksi. Isännän saappaan jälki pellon lannoittaa.  Ylilääkärit ja ylihoitajat näyttävät mallia potilaan kohtelusta. Korvaklinikalla aina kaikki tuntuu toimivan ja siellä on leppoisa tunnelma.  Vaikka me huonokuuloiset vanhukset ollaan aika höpöjä, henkilökunta jaksaa olla ystävällinen. Olin kuulotutkimuksessa, kuuloa on vielä jonkin verran jäljellä, vaikka en tavallista puhetta nyt kuulekaan. Ehkä voidaan korjata jollain konstein.  Ongelmana onkin puheenerotuskyky, mikä on hiukan eri asia kuin pelkkä kuulo.  Otetaan TT-kuvat...