Sairaan hyvä potilas

Meilahden kirurgian päivystys oli koristanut kanslian ikkunan jouluiseksi. Oikullisesti käyttäytyvä harvinaissairaus lisää vaikeuskertoimia joulustressiin. Pois sulkien tavanomaiset jouluruoka ja -siivouspaineet, pahinta on joulumielipaine. Kipeänä, väsyneenä, unen puutteessa ja huonovointisena on vaikea pitää huonoa oloa piilossa lähimmiltään. Somerset Maugham lääkärikirjailijana kirjoittikin jo yli sata vuotta sitten, että kärsimys ei jalosta.  Se tekee ihmisestä pahantuulisen, kiukuttelevan ja itsekeskeisen. Etenkin jouluna potilas voi pilata koko perheen jouluilon. Haluaisin julistaa joulumielenrauhan kaikkiin perheisiin, joita sairaus jouluna koskettaa. Näyttää siltä, että joulu- ja juhannusviikoille kohdalleni osuu aina Meilahden päivystys.  Juhannuksena se oli vatsa-aorta.  Vaihteeksi jouluna jotain muuta, silti kirurgian toimialaa. Vastassani oli jouluviikon ihme: puhuva kirurgi, joka aluksi esittäytyi.  Hän hoiti työnsä ystävällisesti ja ihailtavall...

Olin pari vuorokautta kirurgian päivystyksessä.  Siellä on paljon odottelua. Meni pari vuorokautta. Ruokakin oli aika pahaa.  Osastolla rouvien kanssa todettiin, että joudamme odottelemaan.  Joku oli tuotu ambulanssilla pillit vonkuen ja teho-osaston kautta päässyt tavalliselle vuodeosastolle toipumaan. Kirurgit kävivät pikaisesti paikalla, jos ehtivät käymään.  Joku haettiin leikkaukseen puolelta öin ja palasi muutaman tunnin kuluttua. Kirurgit osaavat olla ynseitä.  Kuudesta kirurgista 2 sanoi päivää oma-aloitteisesti.  Kaksi vastasi, kun sanoin päivää.  Yhdelle kierrolla olevista sanoin kahdesti päivää - ei nöyrtynyt vastaamaan. Epäilemättä Mehiläisellä opetettaisiin päivää sanomaan. Ruokakin oli parempaa sen yhden kerran, kun siellä olin angiografiassa takavuosina.  Siis silloin, kun Mehiläisellä vielä kehtasi käydä. Erikoissairaanhoidon valinnanvapaudessa onkin kyse isommista asioista. Se olisi saattanut jossain muodossa toteutakin, el...

Sormi on paketoitu. Ei löytynyt glomus tumoria, joka lienee hyvä tai huono asia. Kaikki alkoi mukavasti. Kello 7.15 ilmoittutumassa oli toistakymmentä potilasta. Tehokasta toimintaa, oranssia viivaa pitkin pukemaan leikkauspaita päälle. Lääkäri katsoi sormea ja kertoi, että leikataan verisuonimöykky ja otetaan sitten kynsi pois. Sitten isoon leikkaussaliin, jossa oli jo kolme hoitajaa. Leikkauspöydän päälle viritettiin puolihenkilöteltta, toiselle puolelle jäi sydänmonitorin kanssa sairaanhoitaja, joka esittäytyi.  Käteni otettiin teltan toiselle puolelle.  Kuulin, että huoneeseen tuli lisää ihmisiä, joita en nähnyt. Sanottiin: nyt pistää. Minä sanoin, eikö voitaisi sanoa: "Päivää".  Sain vastauksen: "Päivää". Ehkä siellä olikin vain leikkausrobotti. Kuulin, että tarvittiin lisää punakantisia näyteputkiloita teurasjätettä varten. Siinä kaikki. Kun leikkaus oli ohi, puoli-ihmisteltta purettiin ja   käteni oli paketissa. Leikkaussalissa oli enää  jäljell...

Ennen ultraäänitutkimusten yleistymistä, röntgenlääkärin työ sopi loistavasti autisteille, puhe- tai vuorovaikutusongelmista kärsiville tai luontojaan töykeille persoonallisuuksille.  Lehdistä luin, että ruumiinavauksia tehdään nykyisin paljon, että sillä sektorilla olisi kysyntää eläviä ihmisiä kartteleville. Tarkemmin laskien huomasin tuntevani siiviilissä kolme radiologia jotka ovat oikein mukavia ihmisiä.  Twitterissäkin taitaa seurata pari radiologia.  En tunne heitä livenä ja voihan olla, että twiittipuheliaisuuden vastapainoksi mykistyvät elävän potilaan kohdatessaan. Keväällä kävin tk:ssa kaulavaivojani valittelemassa ja minulle tehtiin lähete labraan ja ultraan, jonne oli kuukauden jono.  Bhutanin ja Lapin matkojeni takia se olisi ehkä jäänyt syksyyn.  Niinpä ajattelin hoitaa asian heti pois vaivaamasta omilla rahoillani. Kohteliaana ihmisenä jätän moittimani yksityisen lääkärikeskuksen nimen  mainitsematta.  Sen sijaan estottomasti kii...