Hoidosta voi myös kieltäytyä
"Voi kun pääsisi pois" Näin sanotaan, kun on käyty katsomassa jotain läheistä, joka makaa tehostetun palveluasumisen yksikössä tai terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Kun tapaa vanhoja ihmisiä, ei puhuta kuoleman pelosta. Pelätään vuosia puhe- ja liikuntakyvyttömänä jossain osastolla. Nyt puhutaan Esperistä, Attendosta tai Mehiläisestä. Viitisentoista vuotta sitten puhuttiin samat asiat kuntien vanhustenhoidosta.
Voi sitä vähän itsekin yrittää - että pääsisi pois ajoissa. En tarkoita eutanasiaa. Se on huono juttu dementoituneelle ja sitä voisi kunta rahapulassaan käyttää väärin. Esperiä tai Attendoa ei tarvitse samalla tavoin pelätä - eivät he tapa lypsävää lehmää. Kustannukset maksaa kunta.
Tarkoitan kirjallista ja huolellisesti laadittua edunvalvontavaltuutusta ja myöskin valtuutusta hoidosta kieltäytymiseen. Sitä ei pysty tekemään, jos on ei ole oikeustoimikelpoinen. On tehtävä ajoissa.
En ole vielä tehnyt DNR eli elvytyskieltomääräystä. Sen aika alkaa olla jo lähempänä. Kun tilani etenee siihen vaiheeseen, että en enää kotona kotiavun turvin pärjää, vaan on aika miettiä palveluasumista, olen antanut perheelle ohjeet. Tyttäreni kutsuvat jonkun tehtäviin valtuuttamistani lääkäreistä paikalle. Lääkäri tekee huippuasianajajan huolella laatimien ohjeiden mukaan hoidosta kieltäytymispäätöksen. Ei siis antibiootteja, eikä muutakaan elämää pidentävää. Kivut hoidetaan ja päätä saa silittää. Kaikki siis tehty ihan laillisesti. Myös kyseiset lääkärit ovat antaneet suostumuksensa. Perheen kanssa on puhuttava asiat selviksi. Omaa lastaan ei saa pakottaa tätä päätöstä tekemään mutta on hyvä olla lääkäri tai joku muukin terveydenhuollon ammattilainen, vaikkapa kokenut sairaanhoitaja, johon myös lapset voivat täysin luottaa.
Äskettäin piti lisätä listaan yksi nuorempi lääkäri, kun 20 vuoden takaisissa papereissa mainituista pari on siirtynyt eläkkeelle. Kun kysyin hänen suostumustaan, hän vastasi: "Sen suurempaa luottamuksen osoitusta lääkäri ei voi saada."
En ole näitä ohjeita ihan omasta päästäni keksinyt. Olen voinut näitä loppusuoran kysymyksiä voinut kysyä neuvoa viisailta lääkäreiltä. Lääkärin lisäksi tarvittiin hyvää asianajajaa. Sitten panin oppimani kansien väliin. Yksityiskohtaisemmat ohjeet kirjoissa: Sairaan hyvä potilas (Duodecim 2006) ja Pääteos Markus Färkkilä-Satu Salonen (Duodecim 2008).
Kun tapaa vanhoja ihmisiä, ei puhuta kuoleman pelosta. Pelätään vuosia puhe- ja liikuntakyvyttömänä jossain osastolla. Nyt puhutaan Esperistä, Attendosta tai Mehiläisestä. Viitisentoista vuotta sitten puhuttiin samat asiat kuntien vanhustenhoidosta.
Voi sitä vähän itsekin yrittää - että pääsisi pois ajoissa. En tarkoita eutanasiaa. Se on huono juttu dementoituneelle ja sitä voisi kunta rahapulassaan käyttää väärin. Esperiä tai Attendoa ei tarvitse samalla tavoin pelätä - eivät he tapa lypsävää lehmää. Kustannukset maksaa kunta.
Tarkoitan kirjallista ja huolellisesti laadittua edunvalvontavaltuutusta ja myöskin valtuutusta hoidosta kieltäytymiseen. Sitä ei pysty tekemään, jos on ei ole oikeustoimikelpoinen. On tehtävä ajoissa.
En ole vielä tehnyt DNR eli elvytyskieltomääräystä. Sen aika alkaa olla jo lähempänä. Kun tilani etenee siihen vaiheeseen, että en enää kotona kotiavun turvin pärjää, vaan on aika miettiä palveluasumista, olen antanut perheelle ohjeet. Tyttäreni kutsuvat jonkun tehtäviin valtuuttamistani lääkäreistä paikalle. Lääkäri tekee huippuasianajajan huolella laatimien ohjeiden mukaan hoidosta kieltäytymispäätöksen. Ei siis antibiootteja, eikä muutakaan elämää pidentävää. Kivut hoidetaan ja päätä saa silittää. Kaikki siis tehty ihan laillisesti. Myös kyseiset lääkärit ovat antaneet suostumuksensa. Perheen kanssa on puhuttava asiat selviksi. Omaa lastaan ei saa pakottaa tätä päätöstä tekemään mutta on hyvä olla lääkäri tai joku muukin terveydenhuollon ammattilainen, vaikkapa kokenut sairaanhoitaja, johon myös lapset voivat täysin luottaa.
Äskettäin piti lisätä listaan yksi nuorempi lääkäri, kun 20 vuoden takaisissa papereissa mainituista pari on siirtynyt eläkkeelle. Kun kysyin hänen suostumustaan, hän vastasi: "Sen suurempaa luottamuksen osoitusta lääkäri ei voi saada."
En ole näitä ohjeita ihan omasta päästäni keksinyt. Olen voinut näitä loppusuoran kysymyksiä voinut kysyä neuvoa viisailta lääkäreiltä. Lääkärin lisäksi tarvittiin hyvää asianajajaa. Sitten panin oppimani kansien väliin. Yksityiskohtaisemmat ohjeet kirjoissa: Sairaan hyvä potilas (Duodecim 2006) ja Pääteos Markus Färkkilä-Satu Salonen (Duodecim 2008).
Kommentit