Vihreät ovat Helsingin kepu sotessa
Kun muutin Kittilään vuonna 2007, kuvittelin, että sielläpä oiva paikka pilotoida etälääketieteen uutuuksia. Pitkien etäisyyksien paikkakunnalla säästöt, laatu ja saavutettavuus olisi huipussaan. Vilkkaalla matkailu- ja kaivospaikkakunnalla on tietokonetaitoisia potilaita.
No, eihän siellä mitään tapahtunut viidessä vuodessa. En kyllä huomannut isompaa yrittämistäkään. Eihän yhden kunnan kannata kehittää mitään uutta. Tämä on paikallisdemokratian hinta. Sairaanhoidossa hinta on liian kova. Toisaalta, saattaa olla niin, että lääkärit vastustavat eTerveyttä enemmän kuin potilaat. He vaan eivät kehtaa sitä julkisesti tunnustaa.Onneksi oli tuo tietosuojavaltuutettu, ettei tarvinnutkaan tehdä mitään.
Nyt meuhkataan synnytyksistä. Hesingissä pitäisi olla mahdollisuus valita Naistenklinikan ja Kätilöopiston välillä. Ei pidä, synnytykset tulee siirtää Naistenklinikalle lastensairaalan viereen. Kivoista lähipalveluista intolevien on hyvä muistaa, että lääketieteen erikoisaloilla määrä lisää laatua.
Kun nuorimmainen oli Naistenklinikalla syntymässä, vauvan sydänäänet heikkenivät ja minut kuljetettiin juoksujalkaa leikkaussaliin. Siinä meni vain muutama minuutti. Nukutuslääkäri sanoi, nyt aloitetaan. Ei ehtinyt jatkaa kun minä sanoin, että vauva syntyy just nyt. Ja yhdellä ponnistuksella terve tyttö putkahti leikkauspöydälle. Jos näin ei olisi käynyt, minuutit olisivat olleet tärkeitä.
Kotoisa ja turvallinen synnytyspaikka ei ole riippuvainen rakennuksen koosta tai synnyttäjien lukumäärästä. Turvallisuus tulee osaavalta ja lempeältä ihmiseltä, joka on hoitamassa. En ole missään nähnyt tutkimustulosta, jonka mukaan pienissä yksikössä olisi taitavampia ja parempia hoitajia kuin suurissa.
Pitkien etäisyyksien aluella on toki kehitettävä sähköinen etähoito lähelle. Raskauden loppuvaiheessa äidit tarvitsevat toimivan verkkoyhteyden synnytyssairaalaan ja kätilöön. Etäisyyksien kasvaessa tähän pitää panostaa.
Tänään luin lehdestä, että Kalasataman terveysaseman rakennuslupa oli hyväksytty Helsingin valtuustossa. Varmasti siitä taas joku valittaa. Kalliossa on jo kerätty tuhansien nimien adressi. Pitää olla päivähoito, koulu, terveyskeskus ja kävelymatkan päässä. Ei pidä.
Jos Inkeri-äitini 91-vuotiaana Skypettelee Samsungin tabletillaan, voisivat Kallion hipsteritkin opetella. Eihän kodikkuus tule seinistä vaan jatkuvasta hoitosuhteesta, joita on paljon helpompi järjestää isoissa yksikössä kuin pienessä. Vanhuksille ja huonosti liikkuville voi myös soittaa. Ehkä varttitunnin videopuhelu olisi parempi kuin viiden minuutin kiireinen kotikäynti. Jos lääkkeet on otettu ja kaikki hyvin, ehtii vähän jutella. Jos videopuheluun ei vastata, lähdetään käymään. Onkos edes tätä tutkittu? Ehkä ensimmäisen lääkäripuhelun jälkeen kotisairaanhoitaja voisi ottaa laboratoriokokeet ja näin vanhan ja sairaan ei tarvitse käydä monta kertaa.
Eipä siis syytetä kyläpolitikoinnista vain Kepua, vihreät osaavat olla ihan yhtä nurkkakuntaisia.
Kuvassa poroja Kittilä-Rovaniemi välillä.
No, eihän siellä mitään tapahtunut viidessä vuodessa. En kyllä huomannut isompaa yrittämistäkään. Eihän yhden kunnan kannata kehittää mitään uutta. Tämä on paikallisdemokratian hinta. Sairaanhoidossa hinta on liian kova. Toisaalta, saattaa olla niin, että lääkärit vastustavat eTerveyttä enemmän kuin potilaat. He vaan eivät kehtaa sitä julkisesti tunnustaa.Onneksi oli tuo tietosuojavaltuutettu, ettei tarvinnutkaan tehdä mitään.
Nyt meuhkataan synnytyksistä. Hesingissä pitäisi olla mahdollisuus valita Naistenklinikan ja Kätilöopiston välillä. Ei pidä, synnytykset tulee siirtää Naistenklinikalle lastensairaalan viereen. Kivoista lähipalveluista intolevien on hyvä muistaa, että lääketieteen erikoisaloilla määrä lisää laatua.
Kun nuorimmainen oli Naistenklinikalla syntymässä, vauvan sydänäänet heikkenivät ja minut kuljetettiin juoksujalkaa leikkaussaliin. Siinä meni vain muutama minuutti. Nukutuslääkäri sanoi, nyt aloitetaan. Ei ehtinyt jatkaa kun minä sanoin, että vauva syntyy just nyt. Ja yhdellä ponnistuksella terve tyttö putkahti leikkauspöydälle. Jos näin ei olisi käynyt, minuutit olisivat olleet tärkeitä.
Kotoisa ja turvallinen synnytyspaikka ei ole riippuvainen rakennuksen koosta tai synnyttäjien lukumäärästä. Turvallisuus tulee osaavalta ja lempeältä ihmiseltä, joka on hoitamassa. En ole missään nähnyt tutkimustulosta, jonka mukaan pienissä yksikössä olisi taitavampia ja parempia hoitajia kuin suurissa.
Pitkien etäisyyksien aluella on toki kehitettävä sähköinen etähoito lähelle. Raskauden loppuvaiheessa äidit tarvitsevat toimivan verkkoyhteyden synnytyssairaalaan ja kätilöön. Etäisyyksien kasvaessa tähän pitää panostaa.
Tänään luin lehdestä, että Kalasataman terveysaseman rakennuslupa oli hyväksytty Helsingin valtuustossa. Varmasti siitä taas joku valittaa. Kalliossa on jo kerätty tuhansien nimien adressi. Pitää olla päivähoito, koulu, terveyskeskus ja kävelymatkan päässä. Ei pidä.
Jos Inkeri-äitini 91-vuotiaana Skypettelee Samsungin tabletillaan, voisivat Kallion hipsteritkin opetella. Eihän kodikkuus tule seinistä vaan jatkuvasta hoitosuhteesta, joita on paljon helpompi järjestää isoissa yksikössä kuin pienessä. Vanhuksille ja huonosti liikkuville voi myös soittaa. Ehkä varttitunnin videopuhelu olisi parempi kuin viiden minuutin kiireinen kotikäynti. Jos lääkkeet on otettu ja kaikki hyvin, ehtii vähän jutella. Jos videopuheluun ei vastata, lähdetään käymään. Onkos edes tätä tutkittu? Ehkä ensimmäisen lääkäripuhelun jälkeen kotisairaanhoitaja voisi ottaa laboratoriokokeet ja näin vanhan ja sairaan ei tarvitse käydä monta kertaa.
Kuvassa poroja Kittilä-Rovaniemi välillä.
Kommentit