Tämän takia erikoissairaanhoito on kallista
Ihmettelin alkukesästä mitä piilosoittoaika tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että vähän kuin Harry Pottereissa on hän, jonka nimeä ei sanota, soittaa Meilahdesta AA:n (verisuonipullistuma vatsa-aortassa) kontrollin jälkeen.
Kipuhan alkoi 30.3. matkalla Nizzaan. Ranskalaislääkäriltä sain parhaat kipulääkkeet. Sittemmin terveyskeskuksen ja parin yksityislääkärin jälkeen Meilahden päivytystykseen, osastolle ja sitten vielä pari kertaa päivystykseen, sairaalassa kolme kertaa TT-kuva varjoaineen kanssa.
Kävin pari viikkoa sitten Meilahdessa vielä kontrolliultrassa. Sen jälkeen piti olla piilosoittoaika, mutta tulikin kirje. Järjestelin kertynyttä paperipinoa, panin kuvantamislausuntoja mappiin. Hoitosuunnitelma olikin kirjeessä vaihtunut. Verisuonilääketieteellinen matematiikka on näin fysiikan professorin äidinkin laskuopille vaativaa. Pitänee pyytää tarkistuslaskenta tyttäreltä.
Olin ymmärtänyt, että aluksi seurataan vähän tiiviimmin, jos ei kasva, pidennetään seurantavälejä. Ensimmäisen kerran aneurysma todettiin sivulöydöksenä 2007 Meilahdessa ja lääkäri sanoi: "tota vois vähän seurailla". Seurailin sitä omalla rahalla Diacorissa 2009. Muutaman millin oli kasvanut. Unohdin asian autuaasti, kunnes se kivun keskellä taas muistui mieleen ja oikeastaan tykytti niin voimalla, ettei tarvinnut juuri muistella. Kävin taas omalla rahalla Diacorissa ja huolella mittasivat. Viidessä vuodessa 5 mm, eli 1 mm/vuosi.
Aneurysma oli Diacorin mittauksen jälkeen kolmessa kuukaudessa kasvanut 2 mm, eli tasaisen vauhdin taulukolla 5 sentin haamuraja tulee vastaan puolessatoista vuodessa. Kirjeessä sanottiin kontrollin olevan kahden vuoden kuluttua. Eli onneksi "tota voin vähän seurailla" omalla rahalla siinä välissä. Sehän olisi ihan ok, jos tietäisi, että vauhti on tasaista eikä kiihtymään päin.
Laskeskelin mielessäni, monenko lääkärin kanssa joko osastolla, päivystyksessä, tk:ssa tai yksityissektorilla on huhtikuun jälkeen kylkikipua setvitty - äkkiseltään laskin noin 30. Kirurgeja, verisuonikirurgeja, ultraavia röntgenlääkäreitä, gastroenterologeja. Lisäksi tietysti kuvantamislausuntoja kirjoittaneet. Yksi nimi toistui kahdesti. Päivystyslähetteen oli hyväksynyt tohtori A ja nyt saamani kirjeen lausunto oli samaiselta A:lta. Häntä en
tietääkseni kertaakaan tavannut. On vain lukenut papereita.
Kun sairaalassa aina näkyy istuttavan kansliassa joukolla, kun on menossa se "raportti". Jos julkisen sektorin runsaat 20 lääkäriä ovat hoitoketjussa "raportoineet", miten paljon aikaa siihen on mennytkään. Tämän vuoksi erikoissairaanhoito on niin kallista.
Tuottavuutta ja tehokkuutta pitää parantaa. Olinhan työelämässä talousjohtaja, että hiukan ymmärrän näitä asioita. Tällä menolla lääkäripula ei lopu ikinä. Ja näköjään päätöksiä tekee sitten vielä eri porras, joka ei potilaita näekään. Toki sitäkin enemmän paperia.
Kipuhan alkoi 30.3. matkalla Nizzaan. Ranskalaislääkäriltä sain parhaat kipulääkkeet. Sittemmin terveyskeskuksen ja parin yksityislääkärin jälkeen Meilahden päivytystykseen, osastolle ja sitten vielä pari kertaa päivystykseen, sairaalassa kolme kertaa TT-kuva varjoaineen kanssa.
Kävin pari viikkoa sitten Meilahdessa vielä kontrolliultrassa. Sen jälkeen piti olla piilosoittoaika, mutta tulikin kirje. Järjestelin kertynyttä paperipinoa, panin kuvantamislausuntoja mappiin. Hoitosuunnitelma olikin kirjeessä vaihtunut. Verisuonilääketieteellinen matematiikka on näin fysiikan professorin äidinkin laskuopille vaativaa. Pitänee pyytää tarkistuslaskenta tyttäreltä.
Olin ymmärtänyt, että aluksi seurataan vähän tiiviimmin, jos ei kasva, pidennetään seurantavälejä. Ensimmäisen kerran aneurysma todettiin sivulöydöksenä 2007 Meilahdessa ja lääkäri sanoi: "tota vois vähän seurailla". Seurailin sitä omalla rahalla Diacorissa 2009. Muutaman millin oli kasvanut. Unohdin asian autuaasti, kunnes se kivun keskellä taas muistui mieleen ja oikeastaan tykytti niin voimalla, ettei tarvinnut juuri muistella. Kävin taas omalla rahalla Diacorissa ja huolella mittasivat. Viidessä vuodessa 5 mm, eli 1 mm/vuosi.
Aneurysma oli Diacorin mittauksen jälkeen kolmessa kuukaudessa kasvanut 2 mm, eli tasaisen vauhdin taulukolla 5 sentin haamuraja tulee vastaan puolessatoista vuodessa. Kirjeessä sanottiin kontrollin olevan kahden vuoden kuluttua. Eli onneksi "tota voin vähän seurailla" omalla rahalla siinä välissä. Sehän olisi ihan ok, jos tietäisi, että vauhti on tasaista eikä kiihtymään päin.
Laskeskelin mielessäni, monenko lääkärin kanssa joko osastolla, päivystyksessä, tk:ssa tai yksityissektorilla on huhtikuun jälkeen kylkikipua setvitty - äkkiseltään laskin noin 30. Kirurgeja, verisuonikirurgeja, ultraavia röntgenlääkäreitä, gastroenterologeja. Lisäksi tietysti kuvantamislausuntoja kirjoittaneet. Yksi nimi toistui kahdesti. Päivystyslähetteen oli hyväksynyt tohtori A ja nyt saamani kirjeen lausunto oli samaiselta A:lta. Häntä en
tietääkseni kertaakaan tavannut. On vain lukenut papereita.
Kun sairaalassa aina näkyy istuttavan kansliassa joukolla, kun on menossa se "raportti". Jos julkisen sektorin runsaat 20 lääkäriä ovat hoitoketjussa "raportoineet", miten paljon aikaa siihen on mennytkään. Tämän vuoksi erikoissairaanhoito on niin kallista.
Tuottavuutta ja tehokkuutta pitää parantaa. Olinhan työelämässä talousjohtaja, että hiukan ymmärrän näitä asioita. Tällä menolla lääkäripula ei lopu ikinä. Ja näköjään päätöksiä tekee sitten vielä eri porras, joka ei potilaita näekään. Toki sitäkin enemmän paperia.
Kommentit