Lääkärintaito parhaimmillaan - sisäpiirin tietoa

Rakas ystävä ja naapuri Helena on sairaanhoitaja. Hän on poikkeuksellisen mukava ja viisas nainen. Hän työskenteli liki 20 vuotta Meilahden päivystyksessä.  Sehän on paikka, missä näkee monenlaista. Sinne aikanaan tulevat amanuensseina valmistuvat lääkärit.  Päivystykessä hoitajat ovat aitiopaikalla tarkkaillessaan lääkäriä potilastyössä. Minulla on siis ollut käytössäni ainutlaatuista sisäpiiritietoa. Toisin kuin pörssiyhtiössä, terveydenhuollossa sisäpiirin tiedon hyödyntäminen ei ole rangaistavaa.

Asuin Englannissa 1990-luvun alkupuolella, joten Suomessa sairastaessa oli käytettävä yksityislääkäriä. Repalaisia suoliani piti paikkailla, kysyin Helenalta, kenelle menisin. Päivystyksessä sairaanhoitaja näkee kyllä, onko diagnostiikka hanskassa ja osaako lääkäri kohdella potilaita hyvin. Leikkaukset tehdään leikkaussalilssa, niinpä Helena vielä tarkisti leikkaussalikollegoiltaan, onko hänen mielestään hyvä lääkäri myös taitava veitsensä kanssa. Leikkaussalista tuli täydet puoltoäänet. Niin myös minulta.

Niinpä vuosien saatossa olen tämän taitavan kirurgin tavannut puolenkymmentä kertaa. Nyt olin niin traumatisoitunut viime viikkojen kokemuksista ja kivuista, että pohjimmiltaan tarpeeni oli sielunhoidollinen varatessani vastaanottoaikaa. Olisin voinut mennä psykiatrillekin, mutta nyt kokeiltiin kognitiivista kirurgiterapiaa, mikä on ekslusiivisen hieno lääketieteen suppea spesiaaliteetti.  Sitä ei niin vaan opita.  Se tulee pitkän kokemuksen, ammattitaidon ja lempeän viisauden myötä.

Sanoin, ei enää yhtään tähystystä, kuvantamista, laboratoriota, lähetettä minnekään. Käydään koko mutkikas tarina läpi. Ei tehdä mitään, mutta ajatellaan enemmän. Onhan tässä ollut monta käännettä ja yhteensattumaa. Samaan paikkaan sattui sekä aneurysma, murtunut kylkiluu, pähkinänsärkijän ruokatorvi ja ankarat kivut. Luultavasti nyt selvisi kipujen aiheuttaja. Kaikesta kuvantamisesta, tähystämisestä ja ultraamisesta huolimatta kukaan ei ollut ennen keksinyt sitä kipeintä kohtaa.  Kokenut ammattimies löysi käsikopelolla oikean paikan.  Se on joku hermo, juuri siinä murtuneen kylkiluun tietämillä. Eli sieltä kai ne synnytyskivut sitten ovat olleet osittain kotoisin. Nyt sitten vaan on osattava elellä niin, ettei sitä ärsytetä.

Olen siis hyvillä mielin. Lisäksi tiedän nyt, miten se aorttapullistuma paikataan.  Ihan piirsi kuvankin, miten se nykyään osataan tehdä. Ja jos tulee ongelmia, saan ottaa yhteyttä, vaikka soittaa.

Erikoinen yhteensattuma, että samana iltana satuin Lääkärilehden kesäjuhlassa illallispöydässä juttelemaan sairaalahierarkian huipputasolla olevan henkilön kanssa.  Hän käsittelee työssään potilasvalituksia. Meillä oli aika erilaiset käsityksen potilasvalitusten syistä.  Mutta siitä enemmän seuraavassa blogissa, sillä se on ihan toinen juttu, kuten Kipling sanoisi.

Kommentit

Maca sanoi…
Hienoa, että apu löytyi. Tuota olen itsekin monesti ajatellut, että pitäisi saada kokonaisuus hoitoon. Mikä vaikuttaa mihinkin. Tuntuu niin typerältä mennä lääkäriin, tutkitaan ja mitään ei kuitenkaan löydetä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet