Kipupiste löytyi - kipulääkkeiden tehovertailu
Akkainlehtien ällöimpiin sanoihin kuuluu kipupiste. Oletteko lukeneet koskaan mitään älykästä julkkiksen avautuessa kipupisteestään. Joskus tuntuu, että kipupisteitä kaivetaan esille, että saataisiin jotain draamaa otsikkoon, kun muuten on niin mitäänsanomattoman keskinkertainen ja tylsä haastateltava. Kipupiste ei kai kuitenkaan tarkoita täsmällisesti mitään. Pisteen kokoinen kipu, erikseen on sitten trigger-pisteet. Kipupiste tarkoittaa ehkä akkainlehtikielessä jonkinlaista elämänpettymysten yleisselittäjää. Kipupiste on hyvin suomalainen käsite. Kertokaapas mitä se olisi englanniksi?
Minäkin huojennuin kipupisteen löytymisestä. Se on hiukan hernettä pienempi, ehkä pippurin kokoinen möykky ihon alla. Ajatelkaapa, jos elämä olisi aina niin yksinkertaista. Tässä on kipupisteesi. Se selittää kaiken. Ihan niin yksinkertaista elämä ei silti ole. Vaikka kipupiste on pieni, sitä on vaikea ottaa pois. Kipupisteeni on elämän allegoria, vain taitavasti ja herkin käsin tunnustellen se löytyi. Piti tietää, mistä etsiä. Hermo ei ole pinnalla vaan pinnan alla. Ei se näy kuvissa eikä ultraäänissä. Toki tiesin, mikä kylkiluu oli murtunut.
Nyt ymmärrän, miksi joillekin voi jäädä murtumien jälkeen vaikeita kiputiloja. Murtuma on luutunut, mutta kipupistettä ei ole kukaan löytänyt. Tämä ei siis lainkaan ole mitään evidence based medicineä, silkkaa tunteilua. Kivulle on tärkeää tulla ymmärretyksi, vaikka ei olisikaan niin taitavaa lääkäriä, joka löytää kipupisteen.
Kipupisteeni on vähän ärsyyntynyt liiasta ärsyttämisestä ja niinpä vaihteeksi huilailen. Onneksi on mukana hyvä kipulääkearsenaali. Tuore New Scientist muuten julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen paracetamolista eli Panadolista. Yhdysvalloissa puuhataan sen muuttamista reseptilääkkeeksi, sillä se aiheuttaa 1500 kuolemantapausta vuosittain. Se on tietysti myös helpoimmin saatavilla oleva tappava ase itsemurhaan, mutta tahattomia kuolemia on paljon enemmän. Ibuprofeiinista (esim. Burana) käydään myös keskustelua myös Euroopassa. Englannissa järjestettiin suuri valistuskampanja, jossa lääkkeen vaaroista varoitettiin ja sitä saa edelleen käsikauppatavarana, tosin vain pieniä määriä kerralla.
Meillä Suomessa on joku ihmeellinen sanaton sopimus, että lääkkeistä ei saa mitään kirjoittaa. Muita tuotteita saa vertailla. Olen onnekkaasti välttynyt pitkäkestoisilta kroonisilta kivuilta. Eräs viisas lääkäri opetti, että kipuun pitää ottaa lääke heti.
Näin jälkikäteen kyllä ihan naurattaa millainen saamaton vätyspotilas olinkaan sairaalassa. Olen siis aina tiennyt, ettei parasetamoli eikä ibuprofeiini ollenkaan toimi minulla. En siis kehdannut sanoa, että kipulääkkeestä ei ole mihinkään. Nyt luin New Scientistista, että se tosiaan on kipulääkkeistä huonoin. Pitkäaikaiskäytössä kohtuudella käytettynä se ei ärsytä vatsaa, mutta hittojako sellaisella kipulääkkeellä mitään tekee, millä ei ole tehoa kipuun.
Tässä New Scientistin NNT-tulokset (numbers needed to treat) jotta kipu lievenisi 50% 4-6 tunnin ajaksi. Arcoxin ylivoimaisesti parhaana ja Parasetamoli kaukana takana. Reseptilääkkeet lihavoitu. Tuokin on hyvä havainto, sellaisia lääkkeitä ei olekaan, että kipu kokonaan häviäisi, mutta 50 % on monesti tarpeeksi.
1. Arcoxia 120 mg
2. Panacod (1000 mg paracetamol ja 60 mg kodeiini)
3. Ibuprofeiini (400 mg)
4. Naproxin
5. Diklofenaakki (50 mg esim. Voltaren)
6. Tramadol (150 mg)
7. Paracetamol (1000 mg)
8. Asperiini (600 mg)
Englannissa panacodissa on 60 mg kodeiinia, suomalaisversioissa vain 30 mg. Näistä Panacod on yhdistelmälääke kuten se mainio Ranskasta saamani Ixprim. Artikkelissa todettiinkin, että usein kivun hoidossa saadaan parempia tuloksia kun lääkkeet tehoaa kahta kautta. Olen aikaisemminkin Tramadolista sanonut, että kipuunhan se ei lainkaan tehoa, mutta panee pään sen verran sekaisin, että kipu ei niin haittaa. Sainpa tällekin havainnolleni vahvistuksen tutkimustiedosta. Siksipä se on lääkkeiden väärinkäyttäjien lempiaineita ja katukaupassa kova sana.
Kannattaa lukea koko artikkeli New Scientist 31.5. Lehti on löytyy myös netistä.
Olen jostain lukenut, että Suomessa halutaan päästä eroon yhdistelmävalmisteista. Ilmeisesti viranomaiset pitävät suomalaislääkäreitä niin tyhminä, että he eivät hallitsisi monimutkaisia yhteisvaikutuksia. Minusta potilaiden pitäisi saada tietää enemmän lääkkeistä. Jo vuosia sitten luin samaisesta julkaisusta, että monia lääkkeitä on testattu USA:ssa enimmäkseen nuorilla miehillä. (Vankiloissa lääkekokeisiin osallistuvat vangit ovat saaneet rahaa osallistumisesta kokeisiin).
Tämä pitkä tarina kipupisteestä vain sen vuoksi, että kannattaa tosiaan kokeilla, mikä lääke parhaiten toimii. Ja voi siitä kohteliaasti lääkärillekin sanoa, jos ei kipu ole hellitä. Minä muuten käytän noista listan lääkkeistä vain Arcoxiaa, omat suosikit eivät olleet mukana tuossa testissä.
Usein katson terassiltani tätä kuusta, johon olen kiintynyt. Ehkäpä kuusella on kipupiste, vieläköhän se sattuu. Saattaa olla, että ihmisillä on samanlaisia. Ne vaan eivät näy päälle.
Minäkin huojennuin kipupisteen löytymisestä. Se on hiukan hernettä pienempi, ehkä pippurin kokoinen möykky ihon alla. Ajatelkaapa, jos elämä olisi aina niin yksinkertaista. Tässä on kipupisteesi. Se selittää kaiken. Ihan niin yksinkertaista elämä ei silti ole. Vaikka kipupiste on pieni, sitä on vaikea ottaa pois. Kipupisteeni on elämän allegoria, vain taitavasti ja herkin käsin tunnustellen se löytyi. Piti tietää, mistä etsiä. Hermo ei ole pinnalla vaan pinnan alla. Ei se näy kuvissa eikä ultraäänissä. Toki tiesin, mikä kylkiluu oli murtunut.
Nyt ymmärrän, miksi joillekin voi jäädä murtumien jälkeen vaikeita kiputiloja. Murtuma on luutunut, mutta kipupistettä ei ole kukaan löytänyt. Tämä ei siis lainkaan ole mitään evidence based medicineä, silkkaa tunteilua. Kivulle on tärkeää tulla ymmärretyksi, vaikka ei olisikaan niin taitavaa lääkäriä, joka löytää kipupisteen.
Kipupisteeni on vähän ärsyyntynyt liiasta ärsyttämisestä ja niinpä vaihteeksi huilailen. Onneksi on mukana hyvä kipulääkearsenaali. Tuore New Scientist muuten julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen paracetamolista eli Panadolista. Yhdysvalloissa puuhataan sen muuttamista reseptilääkkeeksi, sillä se aiheuttaa 1500 kuolemantapausta vuosittain. Se on tietysti myös helpoimmin saatavilla oleva tappava ase itsemurhaan, mutta tahattomia kuolemia on paljon enemmän. Ibuprofeiinista (esim. Burana) käydään myös keskustelua myös Euroopassa. Englannissa järjestettiin suuri valistuskampanja, jossa lääkkeen vaaroista varoitettiin ja sitä saa edelleen käsikauppatavarana, tosin vain pieniä määriä kerralla.
Meillä Suomessa on joku ihmeellinen sanaton sopimus, että lääkkeistä ei saa mitään kirjoittaa. Muita tuotteita saa vertailla. Olen onnekkaasti välttynyt pitkäkestoisilta kroonisilta kivuilta. Eräs viisas lääkäri opetti, että kipuun pitää ottaa lääke heti.
Näin jälkikäteen kyllä ihan naurattaa millainen saamaton vätyspotilas olinkaan sairaalassa. Olen siis aina tiennyt, ettei parasetamoli eikä ibuprofeiini ollenkaan toimi minulla. En siis kehdannut sanoa, että kipulääkkeestä ei ole mihinkään. Nyt luin New Scientistista, että se tosiaan on kipulääkkeistä huonoin. Pitkäaikaiskäytössä kohtuudella käytettynä se ei ärsytä vatsaa, mutta hittojako sellaisella kipulääkkeellä mitään tekee, millä ei ole tehoa kipuun.
Tässä New Scientistin NNT-tulokset (numbers needed to treat) jotta kipu lievenisi 50% 4-6 tunnin ajaksi. Arcoxin ylivoimaisesti parhaana ja Parasetamoli kaukana takana. Reseptilääkkeet lihavoitu. Tuokin on hyvä havainto, sellaisia lääkkeitä ei olekaan, että kipu kokonaan häviäisi, mutta 50 % on monesti tarpeeksi.
1. Arcoxia 120 mg
2. Panacod (1000 mg paracetamol ja 60 mg kodeiini)
3. Ibuprofeiini (400 mg)
4. Naproxin
5. Diklofenaakki (50 mg esim. Voltaren)
6. Tramadol (150 mg)
7. Paracetamol (1000 mg)
8. Asperiini (600 mg)
Englannissa panacodissa on 60 mg kodeiinia, suomalaisversioissa vain 30 mg. Näistä Panacod on yhdistelmälääke kuten se mainio Ranskasta saamani Ixprim. Artikkelissa todettiinkin, että usein kivun hoidossa saadaan parempia tuloksia kun lääkkeet tehoaa kahta kautta. Olen aikaisemminkin Tramadolista sanonut, että kipuunhan se ei lainkaan tehoa, mutta panee pään sen verran sekaisin, että kipu ei niin haittaa. Sainpa tällekin havainnolleni vahvistuksen tutkimustiedosta. Siksipä se on lääkkeiden väärinkäyttäjien lempiaineita ja katukaupassa kova sana.
Kannattaa lukea koko artikkeli New Scientist 31.5. Lehti on löytyy myös netistä.
Olen jostain lukenut, että Suomessa halutaan päästä eroon yhdistelmävalmisteista. Ilmeisesti viranomaiset pitävät suomalaislääkäreitä niin tyhminä, että he eivät hallitsisi monimutkaisia yhteisvaikutuksia. Minusta potilaiden pitäisi saada tietää enemmän lääkkeistä. Jo vuosia sitten luin samaisesta julkaisusta, että monia lääkkeitä on testattu USA:ssa enimmäkseen nuorilla miehillä. (Vankiloissa lääkekokeisiin osallistuvat vangit ovat saaneet rahaa osallistumisesta kokeisiin).
Tämä pitkä tarina kipupisteestä vain sen vuoksi, että kannattaa tosiaan kokeilla, mikä lääke parhaiten toimii. Ja voi siitä kohteliaasti lääkärillekin sanoa, jos ei kipu ole hellitä. Minä muuten käytän noista listan lääkkeistä vain Arcoxiaa, omat suosikit eivät olleet mukana tuossa testissä.
Usein katson terassiltani tätä kuusta, johon olen kiintynyt. Ehkäpä kuusella on kipupiste, vieläköhän se sattuu. Saattaa olla, että ihmisillä on samanlaisia. Ne vaan eivät näy päälle.
Kommentit