Sairaan hyvä potilas ja oma potilastietojärjestelmä

Vanhojen potilastietojen arkistointivelvollisuus loppuu.  Kunnat saavat säästöjä. Potilaan kannalta tämä on järkevä päätös.  Ei niitä vanhoja paperiröykkiöitä kukaan ehtisi lukea. Niin yksityiset lääkärikeskukset kuin Meilahden klinikat antavat joko heti mukaan tai ainakin lähettävät jälkikäteeen kotiin epikriisit ja laboratoriotulokset.  Paitsi terveyskeskus, sieltä en ole saanut riviäkään, en kyllä ole pyytänytkään. 

Vuonna 2005 minulla oli viisi täyttä A4-mappia kaikenlaista paperipinoa, siihen aikaan niitä piti keräillä kuitteja myöten.  Silloin tein "suuren hävityksen" ja pääsin yhteen mappiin. Onhan noita audiogrammejakin kertynyt jo yli 40 vuoden ajalta.  Niinpä säilytän vain ensimmäisen, viimeisen ja toiseksi viimeisen. Enhän minä niillä erityisesti mitään tee.  Koska minulle TAYS:in korvaklinikka sanoi, että olen umpikuuro viimeistään 40-vuotiaana, ihan älyllisestä uteliaisuudesta (intellectual curiosity) haluan tietää, missä mennään.

Sitten kun on toistakymmentä muuta pientä ja isompaa tautia,  on aika hyvä kerätä muistilista taudeistaan.  Siltä varalta, että en itse muista. Olen käyttänyt sähköpostia jo  neljännesvuosisadan. Koneet on vaihtuneet alle viiden vuoden välein.  Enkä ole jaksanut siirtää asioita koneelta toiselle. Niinpä olen nyt iloinen pilvipalveluista.  Nyt vuoden 2005 jälkeen on taas kolme mappia potilaspaperia. 

Minulla on suuri ja kunnianhimoinen hanke: haluan koota yhteen tärkeät potilastietoni. Suunnilleen niin, että tulee yksi A4, missä on kaikki oleelllinen. Katsos kun minusta tulee joskus vanha ja vielä höpsömpi. Jos minulle soitetaan ambulanssi ja viedään Meikkuun, ei siellä kukaan jaksa lukea kottikärryllistä koirankorvaista arkistomateriaalia vaikka sitä ei olisikaan tuhottu.

Nyt yritän kerätä tietoja talteen.  Valitsin omien tietojen talletuskeinoksi Taltioni ohjelmiston.  Siinä on jotain hyviäkin elementtejä.  Odottelen, että aikanaan KanTa ratkaisee arkistoinnin julkisen sektorin tietojen osalta. Kela näyttää hoitavan tietojärjestelmiensä kehittämisen niin hyvin, että siltä osin minun ei tarvitse huolehtia.

Mutta mutta.  Olen sekakäyttäjä.  Julkisen terveydenhuollon piiriin päädyin vasta vuosituhannen vaiheessa.  Siihen asti olin sairastanut omilla rahoillani.  (Englannissa kirjoilla ollessani Suomessa siis myös ilman Kela-korvauksia).  Niinpä potilastietojani on Dextrassa Mehiläisessä, Diacorissa ja Aavassa ja Yksityisessä silmäsairaalassa  Femedassa ja taitaa olla jossain muuallakin. Yksityissektorilla on pitkäaikaisia hoitosuhteita, ja niillä pahvikorteilla on varmasti tärkeitä asioita.

Toisaalta tämä on mielenkiintoista.  Papereissa tulee vastaan yhtä jos toista.  Ai niin, tuokin tauti on. Onneksi olen unohtanut.  Siksi onkin hyvä saada nämä tiedot jonkin pilven laidalle, ettei niitä tarvitsisi ajatella.

Mutta - miten erottaa tietotulvasta erikseen tärkeä ja olennainen.  Pilvistä huolimatta roskakori on hyvin tärkeä työkalu. 

#eTerveys #taltioni  #KanTa #Kela #Dextra #mehilainen #aava #femeda 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet