Lääkeyhtiöt, potilasjärjestöt, piilomainonta ja Fimea
Taitavasti toimiva piensijoittaja hajauttaa omistuksiaan ja aina varma neuvo on: sijoita elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Ihmiset syövät ja sairastavat myös lama-aikana. Tunnustan oitis, että myös minulla on vähän lääketeollisuutta vaatimattomassa salkussani, Orionia ja Novartista. En siis ole lainkaan lääketeollisuusvastainen.
Kuten me kaikki tiedämme, lääkkeitä saa mainostaa vain lääkäreille. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen ottaa kantaa, onko lääketehtaan pakko järjestää koulutustilaisuutensa hiihtosesongilla Saariselällä tai lähettää lääkäreitä kongresseihin jonnekin aurinkorannoille. Suomessa Sanofi oli saanut 95 000 euron sakot lääkemarkkinoinnin valvontalautakunnalta ohjeiden vastaisesta mainonnansta. Yhtiö oli mennyt jakamaan mainoksia sairaanhoitajien diabetes-päivillä. Tapahtuman mainoslakanassa oli ollut Lyxumia-diabeteslääkkeen mainos.
Eikös olekin kauheaa, että tällä tavoin diabeteshoitajat saavat kuulla tuollaisesta lääkkeestä. Sillä on epäilemättä turmeleva vaikutus heidän työmoraaliinsa. Ei kai se ihan niin mene. Luultavasti he ovat työssään nähneet ja kuullleet niin monenmoisista lääkkeistä, että yhden lääkkeen nimi ei valtavasti heidän arvostelukykyään hetkauta.
Pointti onkin siinä, että potilaille ei saisi mainostaa lääkkeitä. Me potilaathan olemme niin tyhmiä. Saamme kyllä www.fimea.fi -sivuilta lukea lääkkeen valmisteyhteenvedosta kaikki varoitukset ja sivuvaikutukset. Meille ei saa kertoa, mitä hyvää vaikutusta lääkkeellä mahdollisesti olisi. Lääkkeestä saa hyvät asiat kertoa vain lääkärille.
Jos vanhanaikaisessa printtimediassa joku takavuosien iskelmätähti mainostaa jotain hainrustouutetta nivelkipuihin, ilmoituksessa on aina nurkassa (Ilmoitus). Näin lukija ymmärtää, että kyseessä on ilmoitus. Uudet biologiset lääkkeet saattavat maksaa kymmeniätuhansia euroja vuodessa. Niinpä potilaita kannattaa houkuttaa. On keksitty fiksu tapa: laitetaan jonkin potilasjärjestön sivulle linkki, jossa on potilas saa testata prosiasisksensa, diabeteksensa hoitotasapainon tai jotain muuta helppoa testiä. Lopputulemana onkin, että potilasta neuvotaan menemään lääkärin puheille ja pyytämään uutta lääkettä (jonka nimeä ei suoraan sanota).
Tämä on diabetespäivien mainoslakanaa kierompaa toimintaa. Sairaanhoitaja ehkä ymmärtää, että firman nimi on mainos. Sairaudestaan netissä tietoa potilasjärjestön sivulta hakeva potilas ei ehkä yhtä hyvin osaa arvioida, mihin kyselyllä tähdätään. En nyt viitsi tähän laittaa esimerkkejä. Muistamme silti jo poistetun www.rautakanki.fi -sivuston, jonne potenssiongelmaisia neuvottiin menemään. Siellä ei lääkettä nimeltä mainittu. Neuvottiin vain, mitä lääkärille pitäisi osata sanoa.
Netti on hyvä renki, mutta epäluotettava isäntä. Olenhan kirjoittanut muistisairauksista kirjankin, jossa kerroin, miksi piää tehdä edunvalvontavaltuutus ajoissa. Niinpä olen aiheesta kiinnostunut. On perustettu oikein yhdistys, Edunvalvontavaltuutus ry. Yhdistys sai palstatilaa ihan Hesarin Mielipide-sivulla. Edunvalvontavaltuutusta miettii useimmiten hauras ja vanha ihminen, joka on huolissaan muististaan. Onko vain yhteensattuma, että uuden yhdistyksen puheenjohtajalla on sama nimi ja titteli kuin samalla paikkakunnalla toimivan perintätöimiston toimitusjohtajalla? Olisin kuvitellut, että perintätoimistojen johtajat harrastavat moottoripyöräilyä eikä muistisairaiden edunvalvonnasta huolehtimista.
#Sanofi #Lyxymia #Fimea #Novartis #muistisairaus
Kuten me kaikki tiedämme, lääkkeitä saa mainostaa vain lääkäreille. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen ottaa kantaa, onko lääketehtaan pakko järjestää koulutustilaisuutensa hiihtosesongilla Saariselällä tai lähettää lääkäreitä kongresseihin jonnekin aurinkorannoille. Suomessa Sanofi oli saanut 95 000 euron sakot lääkemarkkinoinnin valvontalautakunnalta ohjeiden vastaisesta mainonnansta. Yhtiö oli mennyt jakamaan mainoksia sairaanhoitajien diabetes-päivillä. Tapahtuman mainoslakanassa oli ollut Lyxumia-diabeteslääkkeen mainos.
Eikös olekin kauheaa, että tällä tavoin diabeteshoitajat saavat kuulla tuollaisesta lääkkeestä. Sillä on epäilemättä turmeleva vaikutus heidän työmoraaliinsa. Ei kai se ihan niin mene. Luultavasti he ovat työssään nähneet ja kuullleet niin monenmoisista lääkkeistä, että yhden lääkkeen nimi ei valtavasti heidän arvostelukykyään hetkauta.
Pointti onkin siinä, että potilaille ei saisi mainostaa lääkkeitä. Me potilaathan olemme niin tyhmiä. Saamme kyllä www.fimea.fi -sivuilta lukea lääkkeen valmisteyhteenvedosta kaikki varoitukset ja sivuvaikutukset. Meille ei saa kertoa, mitä hyvää vaikutusta lääkkeellä mahdollisesti olisi. Lääkkeestä saa hyvät asiat kertoa vain lääkärille.
Jos vanhanaikaisessa printtimediassa joku takavuosien iskelmätähti mainostaa jotain hainrustouutetta nivelkipuihin, ilmoituksessa on aina nurkassa (Ilmoitus). Näin lukija ymmärtää, että kyseessä on ilmoitus. Uudet biologiset lääkkeet saattavat maksaa kymmeniätuhansia euroja vuodessa. Niinpä potilaita kannattaa houkuttaa. On keksitty fiksu tapa: laitetaan jonkin potilasjärjestön sivulle linkki, jossa on potilas saa testata prosiasisksensa, diabeteksensa hoitotasapainon tai jotain muuta helppoa testiä. Lopputulemana onkin, että potilasta neuvotaan menemään lääkärin puheille ja pyytämään uutta lääkettä (jonka nimeä ei suoraan sanota).
Tämä on diabetespäivien mainoslakanaa kierompaa toimintaa. Sairaanhoitaja ehkä ymmärtää, että firman nimi on mainos. Sairaudestaan netissä tietoa potilasjärjestön sivulta hakeva potilas ei ehkä yhtä hyvin osaa arvioida, mihin kyselyllä tähdätään. En nyt viitsi tähän laittaa esimerkkejä. Muistamme silti jo poistetun www.rautakanki.fi -sivuston, jonne potenssiongelmaisia neuvottiin menemään. Siellä ei lääkettä nimeltä mainittu. Neuvottiin vain, mitä lääkärille pitäisi osata sanoa.
Netti on hyvä renki, mutta epäluotettava isäntä. Olenhan kirjoittanut muistisairauksista kirjankin, jossa kerroin, miksi piää tehdä edunvalvontavaltuutus ajoissa. Niinpä olen aiheesta kiinnostunut. On perustettu oikein yhdistys, Edunvalvontavaltuutus ry. Yhdistys sai palstatilaa ihan Hesarin Mielipide-sivulla. Edunvalvontavaltuutusta miettii useimmiten hauras ja vanha ihminen, joka on huolissaan muististaan. Onko vain yhteensattuma, että uuden yhdistyksen puheenjohtajalla on sama nimi ja titteli kuin samalla paikkakunnalla toimivan perintätöimiston toimitusjohtajalla? Olisin kuvitellut, että perintätoimistojen johtajat harrastavat moottoripyöräilyä eikä muistisairaiden edunvalvonnasta huolehtimista.
#Sanofi #Lyxymia #Fimea #Novartis #muistisairaus
Kommentit