Hoitovaihtoehto vaiko vaihtoehtohoito?
Tein tässä itselleni vaihtoehtoisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman. Tai eihän se oikeastaan ole mitään vaihtoehtohoitoa. Minullahan ei ole mitään hoito-, saati sitten kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutussuunnitelmia ei kai yli 65-vuotiaille edes tehdä. Ylipäänsä ultraharvinaispotilailla harvoin - jos koskaan on mitään suunnitelmaa hoidossaan. Paitsi, että "terveyskeskukseen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä".
Kun 20 vuotta sitten minulla oli täysin samanlainen oirejakso, lähtötilanne oli toinen. Olin hyvässä kunnossa, golfia kolmesti viikossa ja Pilatesta kerran viikossa ja tietenkin täysillä työelämässä. Sitten kunto romahti, MS-taudin diagnostiset kriteerit täyttyivät, tuli sopeutumisvalmennuskurssia, laitoskuntoutusta ja Kelan kustantamaa fysioterapiaa 60 kertaa vuodessa. Olin alle 65-vuotias. Yli 65-vuotiaita ei Kela enää kuntouta. Vaikka juuri meillä on suurin riski päätyä laitoshoitoon liikuntakyvyn mentyä.
Kohta vuoden kestänyt kuume on vienyt voimat. En ole saanut vielä yhtään järkevää arvausta kuumeen aiheuttajasta. Juuri nyt kuumemittarin lukema on 38.1. Vielä pari kuukautta sitten kuumemittari sentään joskus käväisi alle 37:ssä. Eihän tämä henkeä vie - mutta tämä on vienyt voimat.
Pitää kai siis itsekin yrittää. Omatekemässäni kuntoutussuunnitelmassa lukee: 20 minuuttia rauhallista kävelyä joka päivä. Lisäksi 2x15 minuuttia päivässä joogaa ja hengitysharjoituksia. Oikeaa fysioterapiaa voisin ehkä omalla rahalla ostaakin, mutta tässä kunnossa jo matka veisi voimat, saati, että jaksaisin varttituntia pidempään.
Kipuja aion lievittää sekä hieronnalla että osteopatialla. Aivan samoin kuin potilas-lääkärisuhteessa, jatkuvuus on tärkeää. Susanna on osannut jo 20 vuotta tunnistanut kireimmät ja kipeimmät kohdat ja osaa täsmähieroa juuri oikealla tavalla. Jalkojen ja reisien kipua on ihmetellyt jo toistakymmentä lääkäriä, ja selvittelyt jatkuvat. Onneksi ihan vielä tässä lähellä on erinomaisen taitava osteopaatti Ville Saksa, joka on toistaiseksi ainoa henkilö, josta on tähän mennessä ollut apua kipujen lievitykseen. Kipulääkettä otan tarvittaessa, yritän pitää määrät kohtuullisina.
No, ihan vakavasti ottaen eiväthän nämä hoidot ole mitään uskomuslääketiedettä. Olenhan monta kertaa ollut Meilahdessa monellakin eri osastolla eikä mistään ole tullut yhtään rakentavaa ehdotusta hoitosuunnitelmaksi. Sen takia tein sen itse. Heti, jos jollain lääkäri keksii paremman suunnitelman, palaan ortodoksimedisiinan piiriin.
Toisaalta - juuri näissä tilanteissa, kun lääkärit eivät kykene hoitosuunnitelmaa tekemään, potilas on haavoittuvaisimmillaan. Enkeliterapeutit, hopeavesi- ja lisäravinnekauppiaat haistavat saaliin.
Kun 20 vuotta sitten minulla oli täysin samanlainen oirejakso, lähtötilanne oli toinen. Olin hyvässä kunnossa, golfia kolmesti viikossa ja Pilatesta kerran viikossa ja tietenkin täysillä työelämässä. Sitten kunto romahti, MS-taudin diagnostiset kriteerit täyttyivät, tuli sopeutumisvalmennuskurssia, laitoskuntoutusta ja Kelan kustantamaa fysioterapiaa 60 kertaa vuodessa. Olin alle 65-vuotias. Yli 65-vuotiaita ei Kela enää kuntouta. Vaikka juuri meillä on suurin riski päätyä laitoshoitoon liikuntakyvyn mentyä.
Kohta vuoden kestänyt kuume on vienyt voimat. En ole saanut vielä yhtään järkevää arvausta kuumeen aiheuttajasta. Juuri nyt kuumemittarin lukema on 38.1. Vielä pari kuukautta sitten kuumemittari sentään joskus käväisi alle 37:ssä. Eihän tämä henkeä vie - mutta tämä on vienyt voimat.
Pitää kai siis itsekin yrittää. Omatekemässäni kuntoutussuunnitelmassa lukee: 20 minuuttia rauhallista kävelyä joka päivä. Lisäksi 2x15 minuuttia päivässä joogaa ja hengitysharjoituksia. Oikeaa fysioterapiaa voisin ehkä omalla rahalla ostaakin, mutta tässä kunnossa jo matka veisi voimat, saati, että jaksaisin varttituntia pidempään.
Kipuja aion lievittää sekä hieronnalla että osteopatialla. Aivan samoin kuin potilas-lääkärisuhteessa, jatkuvuus on tärkeää. Susanna on osannut jo 20 vuotta tunnistanut kireimmät ja kipeimmät kohdat ja osaa täsmähieroa juuri oikealla tavalla. Jalkojen ja reisien kipua on ihmetellyt jo toistakymmentä lääkäriä, ja selvittelyt jatkuvat. Onneksi ihan vielä tässä lähellä on erinomaisen taitava osteopaatti Ville Saksa, joka on toistaiseksi ainoa henkilö, josta on tähän mennessä ollut apua kipujen lievitykseen. Kipulääkettä otan tarvittaessa, yritän pitää määrät kohtuullisina.
No, ihan vakavasti ottaen eiväthän nämä hoidot ole mitään uskomuslääketiedettä. Olenhan monta kertaa ollut Meilahdessa monellakin eri osastolla eikä mistään ole tullut yhtään rakentavaa ehdotusta hoitosuunnitelmaksi. Sen takia tein sen itse. Heti, jos jollain lääkäri keksii paremman suunnitelman, palaan ortodoksimedisiinan piiriin.
Toisaalta - juuri näissä tilanteissa, kun lääkärit eivät kykene hoitosuunnitelmaa tekemään, potilas on haavoittuvaisimmillaan. Enkeliterapeutit, hopeavesi- ja lisäravinnekauppiaat haistavat saaliin.
Kommentit