Tuhat lääkäriä lisää vai viisaampi Apotti?
En usko lääkärimäärään, on muutettava toimintatapoja. Mennään ojasta allikkoon, kun rakennetaan entistä monimutkaisemmin toimivia potilastietojärjestelmiä, jos kukaan ei kysy, onko keisarilla vaatteita ensinkään? Potilastietojärjestelmiin kirjataan paljon kaikenlaista, myös virheellistä ja epärelevanttia tietoa. Ennen muuta kirjataan samoja asioita moneen kertaan.
Kirjataan vähemmän - oikeita tietoja - ja vain yhteen kertaan.
Katsoin Kanta-järjestelmästä kuluneen vuoden potilastietojani: 74 merkintää, valtaosin Meilahdesta, terveyskeskuksesta kymmenkunta (useimmat puheluja omahoitajalle), yksityislääkäreillä parikymmentä. Reseptit-kohdassa on 102 (satakaksi! riviä).
Yhtään liloittelematta vähintään kymmenellä yliopistosairaalan klinikalla, osastolla tai eri päivystysosastolla on käyty läpi lääkelistaani. Ja kun se on ihan turhaa ajanhukkaa.
Olen nimittäin viime vuonna kahteen otteeseen käynyt pitkään ja perusteellisesti läpi lääkitystäni kahden minua pitkään hoitaneen sisätautilääkärin kanssa. On pohdittu hartaasti, voitaisiinko jokin lääkitystä jostain päin purkaa. Pysyväiskäytössä on 9 lääkettä ja 2 vitamiinivalmistetta. Yksi suonensisäinen lääkeinfuusio viiden viikon välein. Lisäksi silmien kostutustipat ja psoriasis-voiteet. Tarvittaessa kipuun Panadol tai Trampalgin ja uneen Stillnoct tai Temesta. Nitro ruokatorvikrampin yllättäessä.
Koskaan ei ole kysytty, mitä sairauksia minulla on
Onko tosiaan niin, että lääkelistan perusteella arvuutellaan, mitä sairauksia potilaalla saattaisi olla. Eikö sen pitäisi mennä ihan toisin päin? Luetellaan diagnoosit ICD-koodien mukaisessa järjestyksessä ja siihen käytetty lääkitys. Missä ja milloin diagnoosi on tehty. Ja myös sairaudet, joihin ei säännöllistä lääkitystä ole käytössä.
Kanta-järjestelmästä potilas ei näe, millainen lähete on tehty. En siis tiedä, mitä lääkäri minusta tietää. On päästävä siihen, että tärkeimmistä perusasioista lääkärillä ja potilaalla on samat tiedot. Kun alkuasetelmassa on yhteisymmärrys, voidaan lähteä selvittelemään nykytilanetta ja hakea ratkaisua siihen.
Tämä "perustietosivu" tulostetaan aina sairaalaan tai päivystykseen tultaessa ja lukutaitoinen potilas voi sen itse tarkistaa. Kun tämä lista on kerran tehty, vastaisuudessa kymmenen lääkäriä voi sitten keskittyä potilaan akuuttitilanteeseen.
Luulin, että tämä lääkelistojen ja epikriisitietojen kanssa säheltäminen koskee vain harvinaissairaita. Nyt kun olen päivystyksissä nähnyt komplisoituneita diabetes-potilailta, olen huomannut, että pelkästään lääkityksen selvittelyyn hoitaja voi joutua soittamaan useita eri puheluja. Vielä mutkikkaampia ovat tilanteet, kun diabeetikko vanhenee ja saa muistisairauden. Hän ei itse oikein muista mitään. Hoitajat yrittävät etsiä kotihoidon työntekijää, joka olisi tuntisi potilaan. Diabeetikko saa dialyysihoitoa, jalkaa uhkaa amputaatio kuolion takia, päivystyksen hoitaja potilaiden hoitamisen sijaan joutuu soittelemaan vastaanottoaikojen perumisia muihin yksiköihin.
Tai Haartmanin päivystykseen ambulanssi tuo tajuttoman huumeiden käyttäjän. Hänestäkin yritetään saada jotain tolkkua. Aikaa menee. Tai osastolla on maahanmuuttaja, tulkki on paikalla, potilaan pitkää sairauskertomustaan taas kirjataan. Aikaa menee kahdelta lääkäriltä, hoitajalta ja tulkilta toista tuntia. Sitten vielä ne joskus kirjataan jonnnekin.
Digitalisaation ei tarvitse nyt ensi vaiheessa olla vielä algoritmejä, tekoälyä tai älyvaatteita. Vähintä, mistä aletaan, on jokaisesta potilaasta reaaliaikaiset perustiedot pitkäaikaissairauksista ja käytössä olevasta lääkityksestä. Tietojen ylläpitovastuu on myös potilaalla niiltä osin, mitä hän itse ymmärtää. Sitten on asia erikseen, mitä tehdään sellaisten potilaiden kanssa, jotka eivät enää ole ymmärryksissä. Vaikeimpia tapauksia tietysti ne, jotka eivät ymmärrä, mitä eivät ymmärrä.
Olen kiinnostuksella seurannut, miten Juha Tuominen avaa pelin HUS:in toimitusjohtajana. Hän on tiettävästi tolkun mies. Ei ole vuosiin twiitannut. Nyt on.
Luulen, että Tuominen aivan harkitusti näin vuoden alussa ja Lääkäripäivien aikaan julkaisi Duodecim-lehdessä viisaan kirjoituksen, jossa hän sanoo muutoksen tulevan digitalisaatiosta. Tuomisen mielestä tietoa on käytettävä paremmin. Hän ei ollenkaan vatvonut sotea.
Touominen on myös sanonut, että diabeteksen hoito on saatava järjestykseen. Siitä olen samaa mieltä kaiken näkemäni perusteella. Seuraavaksi eniten säästöjä saadaan harvinaissauksista ja kirjauksien järkiperäistämisestä. Oli sitten mikä julkisen sektorin sairaala tahansa, hoitajat istuvat kansliassa tietokoneen ääressä, potilas tapaa vain laitoshuoltajan, joka jakelee ruuan ja siivoaa.
Kommentit