Harvinaissairaan sankarilääkäri
Diagnostiikka ei ole aina helppoa. Nykyisin tunnetaan noin 8 000 sairautta. Genomitiedon lisääntyessä diagnoosimäärä kasvaa eksponentiaalisesti. Lähes kaikista sairauksista löytyy uusia alatyyppejä. Etenkin syöpätutkimukseen panostetaan kaikkialla maailmassa. Hyvä niin - ennemmin tai myöhemmin ehditään muihinkin sairauksiin ja opitaan lisää.
Olen saanut olla mukana järjestämässä HUS:in harvinaissairauksien yksikön kanssa seminaaria nimeltä: Ultraharvinaissairauksien tutkimus ja diagnostiikka. Puhujina maamme lääketieteen ja diagnostiikan tähdistöä.
Entistä enemmän osataan. Kaikkea vaan ei voi tietää. Avaintekijä, joka aivan liian usein unohdetaan lääkäri, joka huomaa lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon. Etenkin vajaamiehitetyssä ja kiireisessä terveyskeskustyössä hyvän lähetteen teko ei mahdu normaaliin työaikaan. Englantilaiset käyttäisivät termiä "walking an extra mile".
Kuultuani vuosien saatossa useita monipolvisia potilastarinoita, ratkaiseva tekijä on se ensimmäinen rohkea lääkäri, joka käynnistää prosessin. Me täällä pääkaupunkiseudulla voimme olla kiitollisia, sillä lääkärin ei tarvitse liikaa pelätä erikoissairaanhoidon tutkimusten korkeita kustannuksia. Toisin voi olla syrjäseuduilla, vaikka tätä ei helposti tunnusteta. Ehkä on silkka sattuma, että tapaamillani vantaalaisilla ultraharvinaispotilailla on vaikeampaa saada lähete Meilahteen kuin naapurikuntien asukkailla - jos ei ole työterveyshuollon piirissä, mutta sehän jo sitten toinen juttu.
Helsinkiläiset eivät tarvitse sotea, mutta Kainuussa ja ehkä jo Vantaalla sitä tarvittaisiin.
Olen saanut olla mukana järjestämässä HUS:in harvinaissairauksien yksikön kanssa seminaaria nimeltä: Ultraharvinaissairauksien tutkimus ja diagnostiikka. Puhujina maamme lääketieteen ja diagnostiikan tähdistöä.
Entistä enemmän osataan. Kaikkea vaan ei voi tietää. Avaintekijä, joka aivan liian usein unohdetaan lääkäri, joka huomaa lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon. Etenkin vajaamiehitetyssä ja kiireisessä terveyskeskustyössä hyvän lähetteen teko ei mahdu normaaliin työaikaan. Englantilaiset käyttäisivät termiä "walking an extra mile".
Kuultuani vuosien saatossa useita monipolvisia potilastarinoita, ratkaiseva tekijä on se ensimmäinen rohkea lääkäri, joka käynnistää prosessin. Me täällä pääkaupunkiseudulla voimme olla kiitollisia, sillä lääkärin ei tarvitse liikaa pelätä erikoissairaanhoidon tutkimusten korkeita kustannuksia. Toisin voi olla syrjäseuduilla, vaikka tätä ei helposti tunnusteta. Ehkä on silkka sattuma, että tapaamillani vantaalaisilla ultraharvinaispotilailla on vaikeampaa saada lähete Meilahteen kuin naapurikuntien asukkailla - jos ei ole työterveyshuollon piirissä, mutta sehän jo sitten toinen juttu.
Helsinkiläiset eivät tarvitse sotea, mutta Kainuussa ja ehkä jo Vantaalla sitä tarvittaisiin.
Kommentit