Potilas kilpirauhaskiistojen keskellä

Kilpirauhasen sairaudet näyttävät olevan muodissa. Tautia joko puolustetaan tai vastustetaan kiivaasti. Julkkislääkärit Tapani Kiminkinen ja Antti Heikkilä ovat jo linnoittautuneet asemiinsa ja ottavat julkisuudessa kiivaasti kantaa puolesta ja vastaan.  Kummallakin on vankka kannattajakuntansa. 

Nyt minullakin on se. GE03.9 eli autoimmuunityreodiitti. Onhan minulla monta muutakin autoimmuunisairautta.  Nehän ovat kuin varallisuus: on tapana kasautua. Liki vuoden olen valitellut kipeää kaulaani, ja ultrauttanut struumakyhmyt kahteen kertaan. Kilpirauhanen on kiinnostava aihe.   Tiedän sen siitäkin, että vuoden vanhaa blogiani  M.O.T ja itkevä lääkäri luetaan edelleen kymmeniä kertoja viikossa.  Kirjoittaessani en arvannutkaan, että asia joskus omalla kohdallani ajankohtaistuisi.

Onhan se kätevää, jos tyroksiinista olisi yleispenisilliiniksi väsytykseen, vitutukseen ja ylipainoon.  Toki olin Duodecimin sivuilta lukenut autoimmuunityreodiiteista.  Jo toistakymmentä vuotta sitten oli todettu kilpirauhasvasta-ainepositiivisuus.  Nyt näillä "turhilla" lääkärissäkäynneilläni olin monta kertaa varovaisesti vihjannut, että on kilpirauhasen vasta-aineet koholla ja on nämä struumakyhmyt.

Odotin, että joku lääkäri itse keksisi
mikä tauti on kyseessä. Olinpa joitain vuosia sitten käynyt endokrinologian professorilla ihan muista syistä.  Niinpä menin taas. Tiesinhän, kummalla puolella hän on kilpirauhastaistelussa. Vaikka kilpirauhasarvo oli rimaa hipoen normaalin alarajoilla, aloitettiin lääkitys.

Nyt on jokunen viikko vähitellen tyroksiinia aloitettu, kaulan kipu helpottanut.  Saattaa olla plasebovaikutusta, mutta kyhmyt eivät enää tunnu painavan kurkunpäätä yhtä ikävästi.

Potilaan kannalta kiintoisin kysymys onkin, pitääkö etukäteen selvittää, millainen hoitolinjaus lääkärillä on. Tai jos potilas on käynyt vihollisen leirissä, ehkä saanut lääkityksen ja omalääkäri sitten peruu?  Toisaalta nämä julkkislääkärit on siitä käteviä, että he lehdissä kertovat, miten potilaita hoitavat ja sitten potilas voi valita maailmankatsomuksensa mukaisen lääkärin ja lääkityksen. Onhan se hyvä, ettei turhaan lääkitä, mutta on myös ikävää, jos sairastaa jotain, johon lääkäri ei usko.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet