Valikoiva kuulo on hieno juttu

Etenkin miehet pelkäävät kuulolaitetta.  He luulevat, että kaikki huomaavat sen. Ei, kuulolaitetta ei huomata.  Mutta se huomataan, että kuulolaite olisi tarpeen. Kuulolaitteen ulospäin näkyvä osa on noin 12 x 7 mm.  Minulla on ollut kuulolaite jo 40 vuotta ja on ystäviä, jotka ovat tunteneet minut jo yli 50 vuotta eivätkä he ole ikinä hoksanneet kuulolaitteen olemassaoloa, ellen varta vasten mainitse.

Huonokuuloiset luulevat, ettei heidän huonokuuloisuuttaan huomaa kukaan. Kyllä, kaikki huomaavat.  He vaan eivät tiedä, mitä eivät kuule. Ystävät kärsivällisesti toistavat asiat moneen kertaan. Perhepiirissä ehkä joskus huutamalla; on vaikea huutaa ystävällisesti - siitä seuraa helposti muunlaista sanomista.

Entä sitten, jos perheen ja ystävien ymmärtäväisyys on kovilla. Huonokuuloinen ei ehkä itse ole tullut ajatelleeksi, että kuulo onkin jotain  muuta kuin ääniaaltoja, hertsilukuja ja desibelimittareita.  Äänet kulkevat ymmärrykseen kuuloaivokuoren kautta. Aivoista tiedetään, että käyttämättömät osat surkastuvat.  Use it or lose it. Jos päästää kuuloaivokuortaan kuihtumaan kuulolaitteen puutteen takia, seurauksena voi olla ennenaikainen dementia. Omalla laiskuudella ja välinpitämättömyydellä hankittu.

Kuulolaitteen hankkineet joskus jättävät sen piirongin laatikkoon.  Tekosyitä on monia, kuuluu kaikenlaista kolinaa, kellon tikitystä ja muita häiritseviä ääniä - linnutkin laulavat ja metelöivät. Kuulolaite on kone, tyhmä laite.  Luimme jos 50 vuotta sitten Lehtovaaran psykologian kirjasta, että äiti erottaa leikkivien lasten äänistä herkästi oman lapsen itkun.  Kuuloaivokuori on älykäs, se oppii nopeasti suodattamaan pois turhat kalinat ja kilinat ja ennen pitkää kaikki kuulostaa ihan tavalliselta. On vain päättäväisesti kouluttaa aivojaan - niin kauan kun niillä vielä on vähän oppimiskykyä jäljellä.  Kuulolaitteessa on hienoa huipputekniikkaa ja sitä pitää oppia käyttämään eri tilanteissa. Kuulo on ihan oikeasti hyvin valikoiva, aivot automaattisesti säätävät erotuskykynsä asioihin jotka kiinnostavat. Valikoiva kuulo on siis erinomainen asia.  Sen vuoksi kuulolaitteeseen tottuminen kestää - kone on tyhmä, eikä osaa heti valikoida.  Valikointi tapahtuu sitten aikanaan automaattisesti aivoissa.

Huonokuuloisuudella on ikäviä seurauksia.  Jää helposti yksin, sillä hyvää päivää kirvesvartta keskusteluihin kyllästyy myös ystäväpiiri. Erityisen raivostuttavia ovat kuurot, jotka eivät kuule muiden puhetta ja sen vuoksi ovat itse kaiken aikaa äänessä. Pari kertaa tällainen kuuro on päässyt pilaamaan illalliset.  Ja jostain syystä me muut olemme niin lällyjä, ettemme kehtaa asiasta huomauttaa. Mutta emme kutsu toista kertaa. Vähitellen huonokuuloinen erakoituu - ihan huomaamatta.

Ystävästään tai perheenjäsenestään voi pitää huolta ja rakastaa myös sillä tavoin, että rohkaisee soittamaan terveyskeskukseen ja tilaamaan ajan kuulontutkimukseen.  Kunta kustantaa kuulolaitteen.  Se on ihan helppoa.  Ja sitten kun kuulolaite on saatu, iloitsee siitä, että voidaan taas keskustella ja vaikkapa katsoa telkkaria yhdessä halkaisematta muiden tärykalvoja.

Tämän saa jakaa tai vaikkapa lempeästi välittää sähköpostilla jollekin, josta välittää.