Lääkintätaito ja piilosoittoaika

Henning Mankell kirjoittaa syövästään Helsingin Sanomieen kulttuurisivuilla Sunnuntai-osiossa.  Eikö olekin mielenkiintoista, että kirjailijan sairaus muodostuu välittömästi kulttuuriksi. Myös Kari Hotakaisen kolarista toipuminen muuttui kirjaksi.

Kirjailijat tarkkailevat tunteita hoitosuhteessa.  Niinhän tekevät tavallisemmatkin potilaat.  Heidän tunteitaan vain ei ehkä legitimoida samalla tavoin.  Onhan myös niin, että kirjoittaessa voi pohtia rauhassa ja analyyyttisemmin.

Vaihtuvien lääkäreiden sijasta Mankell oli tavannut jo kolmatta kertaa saman lääkärin ja otti käytöön termin lääkintätaito.  Oikeastaan pitäisi etsiä artikkeli ruotsiksi, lääkintätaito kuulostaa aika erikoiselta termiltä.  Mankell tarkoitti kuitenkin sitä, että kolmannella tapaamiskerralla jo tutuksi muodostuneen lääkärin sanat olivat perimmäistä lääkintätaitoa. "Sitä että helpotuksessa, lohdussa, mahdollisessa paranemisessa, on aina kyse dialogista, jossa potilas ja lääkäri oppivat keskustelemaan toistensa kanssa ja parhaimmillaan muodostavat jatkumon." 

Mankell kertoi, että ruotsalaista sairaanhoitojärjestelmää kritisoidaan toistuvasti siitä, että potilaat kohtaavat aina uusia lääkäreitä. Ja se tarkoittaa, että dialogi tuntemattoman ihmisen kanssa on aloitettava aina alusta.  Näin varmaankin myös Suomessa. 

Minun aorttapullistumaani kuvataan uudestaan viikon päästä.  Ja sen jälkeen on se mystillinen piilosoittoaika.  Minulla on ystävä, jolla on kokemusta piilosoittoajoista.  Kummallakin kertaa hän soitti tunnin numeroon, johon ei kukaan vastannut.  Ensimmäisellä kertaa lääkäri oli unohtanut ottaa puheimen mukaansa ja toisella kertaa sihteeri oli unohtanut kääntää puhelut lääkärille. Potilas oli sitten onnistunut Meilahden keskuksen kautta monen puhelun jälkeen saanut viestin perille ja lääkäri sitten soitti. 

Ymmärsinkin, että piilosoittoaika on soittoaika kenelle tahansa joka sattuu olemaan meetingissä, jossa katsotaan kuvantamistulokset.  Miten puhutaan kenelle tahansa, joka ehkä on nähnyt sinut sairaalassa tai sitten ei. Onko hän lääkäri, sairaanhoitaja vai vahtimestari?  Ymmärtääkö hän suomenkieltä? Minua jo pelottaa etukäteen. Sanotaanko päivää? Mitä hän tietää tilanteestani etukäteen? Mistä minä voin hänelle puhua?  Joku asiaa tunteva sanoi, että piilosoittoaika on termi, jota käytetään kun erikoissairaanhoito haluaa siirtää potilaan avoterveydenhuoltoon.

Sairaalassa kirurgi luetteli litanian asioita, joita minun pitää järjestää terveyskeskuksessa parempaan tikkiin.  Se tapahtuu sitten loppukuusta, sillä tämähän ei ole kiireellistä asiaa. En ole aivan varma siitä, että piilosoittoaika on hyvä termi. Ensiksi se on pelottava, sillä potilas ei tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Englanninkielessä on paremmat termit, siellä joko on
somebody tai anybody. Eli liukuhihnapotilas on kuka tahansa, joka joskus soittaa kenelle tahansa.  Vieläkö joku ihmettelee, miksi jotkut potilaat haluavat käyttää yksityislääkäriä?

Tämä ei ole laisinkaan moite HYKS:in verisuonikirurgeille.  Hoito oli ensiluokkaista, luottamusta herättävää ja anybody monista kirurgeista, joita parin vuorokauden aikana tapasin joko päivystyksessä tai osastolla tekivät vaikutuksen rautaisella ammattitaidollaan.  Anybody heistä olisi saanut leikata aorttani. Muutkin kuin takapäivystäjä, joka tuli hoitohenkilökunnan suureksi ihmetykseksi käymään yöllä päivystyksessä.  Vain tuo loppukirje sai potilaan tuntemaan itsensä nobodyksi.

Voisihan noissa potilaalle lähetettävissä kirjeissä olla joku napin painalluksella mukaan tuleva lauseke, jossa olisi nämä jatkotoimet selostettu.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet