Sote kuuluu historiaan - pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan joka pitäjässä
Sotessa vastakkainasettelussa on karkeasti kaksi laitaa: perusterveydenhoito lähipalveluna, joka kylässä oma terveyskeskus. Nimenomaan oma. Ei sovi tehokas ja nykyaikainen uutta teknologiaa ja ohjelmistoja käyttävä terveyskeskus, jos se ei ole ikioma.
Kyse ei siis ole sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan omistuksesta. Ja kunnan omistaa kunnallispoliitikot. Joka kylässä keksitään oma pyörä ja tuleeko näin parempia pyöriä? Yleinen päättämättömyys on hyödyttänyt lähinnä ohjelmistoyrityksiä. Näin heillä on ollut monta sataa kunnanisää, joiden kanssa tehdä kauppaa. On aivan hirvittävää nähdä kankeita ohjelmistovirityksiä, joita naapurikunnat ovat väsänneet kilpaa. Ja kun tiedämme, että kun tehdään yksi ohjelma, se voi toimia monessa koneessa.
Tässä on iloisesti unohdettu, että aika on ajanut itsenäisten pikku kuntien pikkuterveryskeskusten ohi. On unohdettu, mihin suuntaan terveydenhuolto ja sairaanhoito on menossa. Internet nähtiin vain ongelmana, potilaat surffasivat netistä itselleen diagnoosin ja tulivat kuormittamaan terveyskeskuksia turhilla tautiepäilyillään.
Tietosuojavaltuutettu yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa teknologian käyttöönottoa. Tarvittiin surullisia tapahtumia ennen kuin ymmärrettiin, että joskus on tärkeää, että tieto kulkee terveydenhuollosta vaikkapa sosiaaliviranomaisille ja päinvastoin.
Duodecimin Terveysportista voi surffata Käypä Hoito-ohjeet moniin sairauksiin. Mutta siellä ei vieläkään ole kotihoito-ohjeita tavallisiinkaan tauteihin. Niitä on tiettävästi tehty, ja joissain sairaanhoitopiireissä niitä potilaille annetaan. Jossain sairaalat ovat tehneet ikiomia ohjeistuksiaan. Onkos siis tässä mitään järkeä? Moderni potilas tältä vuosituhannelta osaa etsiä, valikoida ja soveltaa tietoa. Niinpä pienen ja suurelta osin suomenkielisen maan pitää rakentaa keskitetysti, kaikki paras viisaus yhteisvoimin hyvät ja toimivat sähköiset hoito-ohjelmistot ja kotihoidon tukipalvelut. Ja säästyisi varmaan aika paljon rahaa, jos keskitetysti olisi ohjeita ja etähoitoa niin somaliksi, saameksi kuin suomenruotsiksi.
Nyt sanotaan, että vanhukset pitää hoitaa kotona. Mutta hei, onko kukaan kertonut, miten hoidetaan, miten kotona asumista tuetaan ja tehdään turvalliseksi. Olisiko se Pihtiputaan vai Peräseinäjoen kunnanisien ohjelmistopaketti, joka ratkaisee ongelmat.
On hyvä ajatus, että vaativa erikoissairaanhoito keskitetään yliopistosairaaloihin. Mutta minne aiotaan keskittää perusterveydenhuollon ja kotona tapahtuvan omahoidon kehittäminen? Halutaanko sekin pitää omassa terveyskeskuksessa.
Eiköhän nyt ole piirretty tarpeeksi himmelinkuvia. Potilaalta ei ole kysytty mitään. Ehkä sen vuoksi, että potilas saattaisi sanoa jotain sellaista, mitä kunnaisät ja kansanedustajat eivät halua kuulla. Soten alkuaikoina potilaat kulkivat pirssillä sairaalaan ja sairaala haluttiin pitää kunnassa työllistämässä veronmaksajia. Nykyaikainen terveydenhuolto ei ole enää seinissä kiinni. Se on informaatioteollisuutta, tieto kulkee ja potilaat saavat olla kotonaan. Potilaat voivat saada hoitoa ja tukea ohjausta kotiin, myös sähköisessä muodossa.
#eHealth #potilas #duodecim #sote
Kyse ei siis ole sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan omistuksesta. Ja kunnan omistaa kunnallispoliitikot. Joka kylässä keksitään oma pyörä ja tuleeko näin parempia pyöriä? Yleinen päättämättömyys on hyödyttänyt lähinnä ohjelmistoyrityksiä. Näin heillä on ollut monta sataa kunnanisää, joiden kanssa tehdä kauppaa. On aivan hirvittävää nähdä kankeita ohjelmistovirityksiä, joita naapurikunnat ovat väsänneet kilpaa. Ja kun tiedämme, että kun tehdään yksi ohjelma, se voi toimia monessa koneessa.
Tässä on iloisesti unohdettu, että aika on ajanut itsenäisten pikku kuntien pikkuterveryskeskusten ohi. On unohdettu, mihin suuntaan terveydenhuolto ja sairaanhoito on menossa. Internet nähtiin vain ongelmana, potilaat surffasivat netistä itselleen diagnoosin ja tulivat kuormittamaan terveyskeskuksia turhilla tautiepäilyillään.
Tietosuojavaltuutettu yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa teknologian käyttöönottoa. Tarvittiin surullisia tapahtumia ennen kuin ymmärrettiin, että joskus on tärkeää, että tieto kulkee terveydenhuollosta vaikkapa sosiaaliviranomaisille ja päinvastoin.
Duodecimin Terveysportista voi surffata Käypä Hoito-ohjeet moniin sairauksiin. Mutta siellä ei vieläkään ole kotihoito-ohjeita tavallisiinkaan tauteihin. Niitä on tiettävästi tehty, ja joissain sairaanhoitopiireissä niitä potilaille annetaan. Jossain sairaalat ovat tehneet ikiomia ohjeistuksiaan. Onkos siis tässä mitään järkeä? Moderni potilas tältä vuosituhannelta osaa etsiä, valikoida ja soveltaa tietoa. Niinpä pienen ja suurelta osin suomenkielisen maan pitää rakentaa keskitetysti, kaikki paras viisaus yhteisvoimin hyvät ja toimivat sähköiset hoito-ohjelmistot ja kotihoidon tukipalvelut. Ja säästyisi varmaan aika paljon rahaa, jos keskitetysti olisi ohjeita ja etähoitoa niin somaliksi, saameksi kuin suomenruotsiksi.
Nyt sanotaan, että vanhukset pitää hoitaa kotona. Mutta hei, onko kukaan kertonut, miten hoidetaan, miten kotona asumista tuetaan ja tehdään turvalliseksi. Olisiko se Pihtiputaan vai Peräseinäjoen kunnanisien ohjelmistopaketti, joka ratkaisee ongelmat.
On hyvä ajatus, että vaativa erikoissairaanhoito keskitetään yliopistosairaaloihin. Mutta minne aiotaan keskittää perusterveydenhuollon ja kotona tapahtuvan omahoidon kehittäminen? Halutaanko sekin pitää omassa terveyskeskuksessa.
Eiköhän nyt ole piirretty tarpeeksi himmelinkuvia. Potilaalta ei ole kysytty mitään. Ehkä sen vuoksi, että potilas saattaisi sanoa jotain sellaista, mitä kunnaisät ja kansanedustajat eivät halua kuulla. Soten alkuaikoina potilaat kulkivat pirssillä sairaalaan ja sairaala haluttiin pitää kunnassa työllistämässä veronmaksajia. Nykyaikainen terveydenhuolto ei ole enää seinissä kiinni. Se on informaatioteollisuutta, tieto kulkee ja potilaat saavat olla kotonaan. Potilaat voivat saada hoitoa ja tukea ohjausta kotiin, myös sähköisessä muodossa.
#eHealth #potilas #duodecim #sote
Kommentit