Sotesyyllisyystuomioistuin tarpeen
Pikkuhiljaa markkinatilanne on luisunut erikoiseen suuntaan. Sote-tiimellyksessä Mikael Lilius ja muut veroparatiisiketkumiljardöörit halvaannuttivat soten valinnanvapauteen. Heillä käyttivät kokoomuspoliitikoista rekrytoimiaan johtajamaskotteja tekemään likaisen työn. Soten odotuksessa Mehiläinen ja Terveystalo, Attendo ja EsperiCare ovat jakaneet markkinat keskenään. Pienet hoitolaitokset ja yritykset on ostettu ylihintaan pois kilpailemasta. On tehty kuntien kanssa hoivasopimuksia ehkä vähän alihintaankin. Pääasia, että kunnat tällä välin luopuivat omista hoitolaitoksistaan. Valviran vaatimuksesta laatua pitää nostaa ja nyt on helppo nostaa myös hintoja - vaihtoehtoja ei enää ole. Osittain kuntien huonommassa hintakilpailukyvyssä on kyse vähän samasta kuin Postilla, yksityissektorin työehtosopimukset ovat joustavampia ja kustannustehokkaampia.
Takavuosina yksityislääkärille mentiin, kun haluttiin nimenomaan jonkun erityisen osaavan erikoislääkärin hoitoon ja oltiin myös valmiita maksamaan. Tai jos haluttiin hoitoa nopeammin kuin julkisen sairaanhoidon jonossa onnistuisi.
Yksityissektorilla ei oikeastaan ole kilpailua. Magneettikuvantamisen hinta Mehiläisessä ja Terveystalossa on 500-700 euroa - ketjuun kuulumattomat kilpailijat, esimerkiksi Synlab kuvaa 150 eurolla. Hintaa ei halutakaan laskea, potilailla kun enimmäkseen on vakuutus, joka maksaa. Ennen muuta työterveyshuollon kustannuksista Kela-korvaa lähes puolet. Työterveysjättien kilpailuasema on rakennettu sisään järjestelmään. Laboratoriotutkimusten hinta HUSlabissa tai Synlabissa on vain murto-osa suurten lääkärikeskusten hinnoista.
Yksityinen terveydenhuolto ei enää ole tarkoitettu omalla rahallaan maksavien aidosti valinnanvapautta käyttävien kansalaisten sairaanhoidoksi. Yksityissektorilla sairastetaan, kun joku toinen maksaa tai ei ole saatu aikaa terveyskeskukseen. Takavuosina Kela-korvaukset mahdollistivat yksityislääkärin käytön myös tavalliselle palkansaajalle. Yksityislääkärin hoidossa pysyttiin suurelta osin hoidon jatkuvuuden vuoksi.
Olin liki 15 vuotta toiveikas, että joskus syntyisi järkevä sote. Ikuisen soten odotuksessa terveydenhuollon päätöksenteko ja kehitys halvaantui vuosikausiksi.
Sotessa puhutaan vain valtarakenteista. Kyse on siitä, että kyläpoliitikot ja kunnat haluavat säilyttää valtansa. Mutta ihan oikeasti, löytyykö edes Keskustapuolueesta yhtään päättäjää, joka oikeasti uskoisi, että lääketieteen paras osaaminen istuu kunnan valtuustosalissa.
Ja aina vaan vaikeammaksi menee. Nyt Jan Vapaavuori on ryhtynyt sekoittamaan soppaa edelleen. Uusimaa ollaan jakamassa viiteen sairaanhoitopiiriin. Lääkärilehti tarkastelee asiaa pääkirjoituksessaan viisaasti: "Erillisratkaisua ajavien velvollisuus on tuoda valmistelu ja perusteet kabineteista julkisuuteen. Kansalaisille, potilaille ja meille ammattilaisille tulee todistaa, ettei kyseessä ole jälleen yksi valta- ja aluepoliittisesti perusteltu yritys hyötyä sote-palveluiden kriisistä.
Jos tämä ei onnistu, Uudenmaan erillisratkaisu on hylättävä nopeasti ja päättäväisesti."
HUS:in hallituksen kannanotto on selkeä. HUS:ia ei saa pilkkoa. Kirurgiatoimialan johtaja Eero Hirvensalo muistuttaa suuronnettomuuksien hoitovastuusta. Miten HUS:in sirpalointi siihen vaikuttaa?
Olen niin samaa mieltä Lääkärilehden kanssa. Harmittaa, että lääkäreiden pitää nousta potilaita puolustamaan. Missä luuraavat potilasjärjestöt? Lobbaamassa tietysti rahapeliautomaattien ja STEA-rahojensa puolesta. Kuka kuuntelee potilasta? Sotesta keskustelu on jäänyt on poliittisten puolueiden ja ns. asiantuntijoiden ja perustuslakiasiantuntijoiden taistelutantereeksi. Jos sote nyt viivästyy tämän Uusimaa-sotkun vuoksi, potilaana vaadin syyllisten pään vadille. Niin, että ensi vaaleissa kaikki tietävät, ketä nyt kuuluu äänestää. SDP näyttää ministeri Krista Kiuru käsikassarana ottamaan päätehtäväkseen soten lamaannuttamisen - joko oppositiosta tai hallituksesta käsin.
1970-luvulla kunnanisien suuressa viisaudessaan hankkimat tietojärjestelmät ovat levinneet käsiin. Edes potilaan lääkitystietoja ei ole saatu ajantasaiseen sähköiseen muotoon. Julkinen sektori ei pärjää kilpailussa henkilöstöstä. Kun katsomme Kanta-järjestelmästä potilastiedoistamme yksityislääkärikäyntejä, niissä näkyy lääkärin osakeyhtiö, joka epäilemättä on listaamaton. Julkinen sektori joutuu varmaankin pidättämään ansiotuloista verot ihan verokortin mukaan.
Janne Aaltonen muistutti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa, että perusterveydenhuolto pitää jakaa kahtia. Monisairas 10 % potilaista pitää hoitaa erikseen, tehokkaammin ja halvemmalla. Aaltonen puhui "kultakorttipotilaista". Tunsin syyllisyyden piston, olen näitä kultakorttilaisia. Termi on hieman harhaanjohtava. Oli minullakin aikanaan Finnairin kultakortti. HUS:in kultakortti on vähän eri juttu. Terveydenhuollossa kultakorttilaisuus on monesti päätymistä eri siilojen väliseen mustaan aukkoon, jossa kukaan ei oikein tiedä, missä ollaan menossa. Tämäkin on asia, josta niin potilaat, lääkärit kuin asiantuntijatkin ovat aivan samaa mieltä. Se olisi myös kustannustehokkain ratkaisu. Mitään vaan ei tapahdu ikuisen soten odotuksessa.
Antti Rinteen 70 miljonaa euroa on lähinnä huono vitsi. Jos olisin vähän terveempi ja kelit parempia, perustaisin Suomeenkin keltaliiviliikkeen, (en sentään autoja polttaisi) joka pakottaisi puolueet pois soteasemasodan juoksuhaudoistaan ja kantamaan vastuuta. Kuinka korkealle persujen kannatuksen pitää nousta, että jotain tapahtuisi. Kokoomuksen pitää ensiksi panna Vapaavuori aisoihin HUS:in hajottamisessa, tai kannatus romahtaa muualla Suomessa. Vihreitä ei tässä oikein voi sotesta syyttää, se ei ole taida puoluetta edes kiinnostaa.
Tarvitaan suuri sotesyyllisuusoikeudenkäynti. Viimeistään seuraavissa vaaleissa.
Kommentit