Sairaan hyvä kuume

Huhtikuusta lähtien on pitänyt pientä ja joskus vähän isompaa "määrittelemätöntä" kuumetta. Tänä aamuna oli 37.9.  Se tarkoittaa mittarilukeman lisäksi väsymystä, päänsärkyä ja uupumusta. On myös tutkittu.  PET-kuvattu, verinäytteitä otettu kymmeniä.  Ei löydy selitystä.  CRP on neljä.

Mielestäni olin jo niin taitava ultraharvinaisten sairauksien kanssa.  Luulisi, että tämä jo menisi vanhalla rutiinilla. Ei vaan mene. Kuume ei näy päälle.  Paitsi, että jos kätellessä sanotaan: "Onpa Sinulla lämmin käsi."

Selvittelyt jatkuvat. Viimeksi olin reumalääkärillä, otettiin labroja. Taaskin kaikki viitearvojen sisällä. Nyt ei taida jäädä muita vaihtoehtoja kuin se, että elimistöni hylkii aortan stenttigrafti-varaosaa. Tai sitten on joku toistaiseksi tuntematon tauti. Tai jotain outoa, mikä littyy outoon perustautiini. Kun muistaa, miten sairaana oli 20 vuotta sitten, on syytä olla iloinen, että olen vielä tolkuissani ja hengissä.

Millaista on sitten elämä jatkuvassa kuumeessa?  Oikeastaan se ei ole elämää. Ja hyvin yksinäistä. Tämä tarkoittaa sitä, että ei jaksa mitään. En jaksa käydä edes kaupassa, saati sitten mitään vaativampaa. En jaksa lähteä kävelylle, jumpasta puhumattakaan. Yksinäistä myös sen vuoksi, että tunne ketään toista, jolla olisi kuumetta kuukaudesta toiseen, eikä tietoa kuumeen aiheuttajasta. Ehkä nyt aloitetaan kortisonit ja katsotaan, miten käy.

Olisi niin monta tärkeää aihetta, josta olisi hyvä kirjoittaa.  Ja oikeastaan Sairaan hyvä potilas 2.0 olisi kiva tehdä.  Olen niin paljon sen kirjoittamisen jälkeen viisastunut ja potilaan elämä muuttunut, että kirjalle olisi tilausta. Paitsi että vuonna 2005 sote oli jo mukamas hyvinkin työn alla.  Sen suhteen mikään ei ole muuttunut.