Miksei ole diabetes-seulontaa?
Olen mielenkiinnolla lukenut Juha Tuomisen haastatteluja HUS:in toimitusjohtajavalinnan jälkeen.
Tarkasti sanottua, luottamusta herättävää viestintää. Viisaita puhuu. Onkohan hän saanut itse valita aiheet, joista puhuu? Vai onko käsikirjoitus viestintäkonsulttien? Citylegendan mukaan Tuominen teki joskus päivystysvuoroja Meilahdessa vielä johtajaylilääkäriaikoinaan. Että säilyisi tuntuma arkitodellisuuteen.
Kauppalehden haastattelussa Tuominen toteaa, että diabeteksen hoitoa voisi järkevöittää. Tuomisen mukaan diabeteksen osuus liitännäissairauksineen on noin 15 prosenttia terveydenhoidon kuluista eli 2,5 miljardia euroa. Lisäksi diabeetikkojen ennenaikaisesta eläköitymisestä syntyy miljardin euron kulu. Summista valtaosa koskee tyypin 2 eli aikuisiän diabeetikoita, joita on Suomessa arviolta 300 000. Lisäksi osa ihmisistä sairastaa aikuisiän diabetesta tietämättään.
Olin taas kerran Meilahden kirurgian päivystyksessä muutaman tunnin. Samaan aikaan siellä oli seitsemän muuta potilasta. Kaikilla oli diabeteksen pirullisia komplikaatioita. Hoitajan aika meni enimmäkseen siihen, että monien potilaiden hoitoaikoja muissa yksiköissä piti järjestellä uudestaan. Jotain hoidettiin Laaksossa, Delta-sairaalassa, terveyskeskuksessa ja kotisairaanhoidollekin piti ilmoittaa, että nyt ollaankin päivystyksessä. Päivystyskäynnin jälkeen totesin, että diabeteksestäkin olen Tuomisen kanssa samaa mieltä. Meilahden osastolla olen nähnyt amputoituja jalkateriä ja varpaita. Voi se tauti näönkin viedä.
Ja monta kertaa olen ajatellut keski-ikäistä, vankasti ylipainoista miestä, joka pyysi lääkäriltä lähetettä Terveyskylän Painonhallintataloon. Ei saanut, eikä edes saatu selville, kenetelä sellaisen voi saada, vaikka ei päivystyksellisiin toimenpiteisiin kuulukaan.
Suomessa järjestettiin äskettäin Too Much Medicine-symposiumi. Se sai paljon julkisuutta. Tehdään turhia tutkimuksia, seulontoja, ylidiagnostiikkaa. Verenpainetta ja kolesterolia ylilääkitään. Syyllistettiin sekä lääkärit, että turhanaikaiaia harmittomia syöpiä hoidattavat potilaat. Ja lääketeollisuushan on tämän salajuonen takana ylihintaisten lääkkeidensä kanssa.
Olemme tottuneet rintasyöpäseulontoihin ja nyt keskustellaan eturauhassyöpäseulonnoista. Eikös ensin kannattaisi aloittaa diabetes-seulonnat. Ja sitten meidät kaikki, joilla on verensokerit lievästi yläkantissa - vaan ei vielä diabetesta. Minullakin olivat paastoverensokerit tähdillä. Kunnes terkkarin omahoitaja sillä tavalla lempeästi vaan ei nalkuttaen sai minut päättämään, että diabetestä en nyt vielä huoli. Muutama kilo eli 5 % painosta pois. Omahoitaja sanoi, että jos ei onnistu painonpudotus, voin mennä jonnekin painoryhmään En halunnut painoryhmää enkä diabetesta. Tästä on nyt kymmenen vuotta, eikä diabetes on toistaiseksi pysynyt poissa.
Jospa puhuttaisiin vaihteeksi myös alidiagnostiikasta.
Tarkasti sanottua, luottamusta herättävää viestintää. Viisaita puhuu. Onkohan hän saanut itse valita aiheet, joista puhuu? Vai onko käsikirjoitus viestintäkonsulttien? Citylegendan mukaan Tuominen teki joskus päivystysvuoroja Meilahdessa vielä johtajaylilääkäriaikoinaan. Että säilyisi tuntuma arkitodellisuuteen.
Kauppalehden haastattelussa Tuominen toteaa, että diabeteksen hoitoa voisi järkevöittää. Tuomisen mukaan diabeteksen osuus liitännäissairauksineen on noin 15 prosenttia terveydenhoidon kuluista eli 2,5 miljardia euroa. Lisäksi diabeetikkojen ennenaikaisesta eläköitymisestä syntyy miljardin euron kulu. Summista valtaosa koskee tyypin 2 eli aikuisiän diabeetikoita, joita on Suomessa arviolta 300 000. Lisäksi osa ihmisistä sairastaa aikuisiän diabetesta tietämättään.
Olin taas kerran Meilahden kirurgian päivystyksessä muutaman tunnin. Samaan aikaan siellä oli seitsemän muuta potilasta. Kaikilla oli diabeteksen pirullisia komplikaatioita. Hoitajan aika meni enimmäkseen siihen, että monien potilaiden hoitoaikoja muissa yksiköissä piti järjestellä uudestaan. Jotain hoidettiin Laaksossa, Delta-sairaalassa, terveyskeskuksessa ja kotisairaanhoidollekin piti ilmoittaa, että nyt ollaankin päivystyksessä. Päivystyskäynnin jälkeen totesin, että diabeteksestäkin olen Tuomisen kanssa samaa mieltä. Meilahden osastolla olen nähnyt amputoituja jalkateriä ja varpaita. Voi se tauti näönkin viedä.
Ja monta kertaa olen ajatellut keski-ikäistä, vankasti ylipainoista miestä, joka pyysi lääkäriltä lähetettä Terveyskylän Painonhallintataloon. Ei saanut, eikä edes saatu selville, kenetelä sellaisen voi saada, vaikka ei päivystyksellisiin toimenpiteisiin kuulukaan.
Suomessa järjestettiin äskettäin Too Much Medicine-symposiumi. Se sai paljon julkisuutta. Tehdään turhia tutkimuksia, seulontoja, ylidiagnostiikkaa. Verenpainetta ja kolesterolia ylilääkitään. Syyllistettiin sekä lääkärit, että turhanaikaiaia harmittomia syöpiä hoidattavat potilaat. Ja lääketeollisuushan on tämän salajuonen takana ylihintaisten lääkkeidensä kanssa.
Olemme tottuneet rintasyöpäseulontoihin ja nyt keskustellaan eturauhassyöpäseulonnoista. Eikös ensin kannattaisi aloittaa diabetes-seulonnat. Ja sitten meidät kaikki, joilla on verensokerit lievästi yläkantissa - vaan ei vielä diabetesta. Minullakin olivat paastoverensokerit tähdillä. Kunnes terkkarin omahoitaja sillä tavalla lempeästi vaan ei nalkuttaen sai minut päättämään, että diabetestä en nyt vielä huoli. Muutama kilo eli 5 % painosta pois. Omahoitaja sanoi, että jos ei onnistu painonpudotus, voin mennä jonnekin painoryhmään En halunnut painoryhmää enkä diabetesta. Tästä on nyt kymmenen vuotta, eikä diabetes on toistaiseksi pysynyt poissa.
Jospa puhuttaisiin vaihteeksi myös alidiagnostiikasta.
Kommentit