Madotappajat tarpeen

Matojahti on menossa.  Ei, en ole kalaan lähdössä.  Sitä paitsi olen pienestä pitäen pelännyt kastematoja, en pysty panemaan matoa koukkuun. Varhainen lintu madon nappaa. Kun golflyönti epäonnistuu topperina, puhutaan madontappajasta. Eipä olisi pitänyt vitsailla.

Bhutanista Delhin kautta palattuani kolme vuotta sitten sain vatsataudin.Ripuli meni ohi ihan itsestään kymmenessä päivässä.  On tässä viime vuoden tullut sairasteltua kaikenlaista kummallista. Aneurysmaa en sentään pane madon syyksi, mutta aika monta päivystyskäyntiä taisi olla madon aiheuttamia.  Tällä hetkellä oletusmato on suolinkainen.  Voitte Wikipediasta käydä katsomassa, miten häijy se osaa olla.  Kaikki mahdolliset oireet on koettuna.

Miltei mikä tahansa vaiva, sanotaan: se on ihan normaalia.  On ollut monenlaista "normaalia" viime vuosina.  Etenkin Duodecimin Terveyskirjastossa artikkelissa kuumeesta infektiotautilääkäri Jukka Lumio kirjoittaa, että pitkäänkin jatkuva kuume on ihan normaalia.  38.2 astetta on sitten raja, jonka ylityttyä saa mennä lääkäriin. Muutaman kuukauden lämpöili. 

On ollut ajoittaista hengenahdistusta: astmalääkitys kaksinkertaistettiin, on ollut monenlaista suolistovaivaa, joista en ole mennyt lääkäriin, koska ovat menneet ennemmin tai myöhemmin ohi. Olen oppinut hoitamaan suolitukoksen: ollaan vaan muutama päivä syömättä, juodaan runsaasti nestettä, ja monta pussia Movicolia.  Ennemmin tai myöhemmin se helpottaa.

Nyt sitten matokuurilla.  Viikko sitten näin sen madon. Kuulemma aina pitäisi katsoa vessanpyttyyn ja tarkkailla tuotoksia.  Todennäköisesti viivästyksen syynä on hieno suomalaiskeksintö: käsisuihku.  Kun hyvin suihkuttaa, eipä juuri enää voi tehdä havaintoja suoliston tuotoksesta.

Minulla petti sisu.  Olisi pitänyt olla reipas, ottaa ruotopihdit, noukkia iljettävä mato purkkiin ja viedä jonnekin labraan tunnistettavaksi.  Tai vähintään olisi voinut otta kameralla kuvan. Kuvankin perusteella tunnistus usein onnistuu.

Onneksi lämpöilyä oli jo ryhtynyt selvittelemään oikein taitava infektiotautilääkäri.  Hänelle oli puhelinaika sopivasti, ja madoksi arveltiin suolinkaista.  Otettiin näytteekin, mutta niihin ei osunut mahdonmunia.  Lääkäri uskoi kertomaani ja kirjoitti eReseptin.

Jos se on suolinkainen, kyseessä sentään vaihteeksi hyvin yleinen vaiva.  Wikipedian mukaan sitä on yli miljardilla ihmisellä - enimmäkseen Kiinassa ja Kauko-Idässä. Suomessa tiettävästi 60 tapausta vuodessa. Vuosittain mato tappaa noin 70 000 ihmistä vuodessa, yleensä lapsia.

Toivotaan, että matolääke oli oikea. Erilaiset madot tarvitsevat erilaiset madontappajat. Nyt sitten pidetään peukkuja, että olisi ollut oikea matokuuri.  Olin jo siinä uskossa, että melkein kaikki taudit on koettuna, virukset, sienet.  Nyt sitten vuorossa loiseläjät.

Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa.  Jotenkin noloa tällaiset kakkajutut. Mutta nyt olen vähän googlekouluttautunut ja tullut siihen tulokseen, että suolistoloiset eivät ole ollenkaan harvinaisia. Pienenä varoitettiin, että jos kurkistaa vessannpyttyyn, saa näärännäppyjä nenään.  Se tieto ei pidä paikkaansa.  Pitää kurkistaa.  Olisinpa kurkistanut jo paljon aiemmin.

Tullinpuomin laboratoriossa on kätevästi odotusaika näytöllä.  On viime aikoina annettu kaikenlaisia näytteitä ihan niin paljon kuin lääkäri määrää - ja kyllä on määrännyt.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Olenko ultraharvinainen?

Operaatio ilman ennakkovaroitusta