Genomitieto ja vakuutuspeikko
Oikeustiedettä opiskellessa tykkäsin vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeudesta. Erkki Aurejärven luennoilla kiinnostus pysyi vireillä.
Genomikeskushanke kiinnostaa vielä enemmän. Siitä ei synny dialogia, joko vastustetaan tai kannatetaan. Erikoista, että vastustajien argumentoinnissa vakuutusyhtiöt ovat peikkona pahimmasta päästä. "Jos genomi menee vakuutusyhtiölle ei saa vakuutusta".
Minäpä luulen, että genomi ei mene vakuutusyhtiölle ilman potilaan lupaa. Toisaalta, jos on löydetty sairauden aiheuttava geenivirhe, se pitää vakuutushakemuksessa kertoa aivan samalla tavoin kuin joku tavallisempikin sairaus.
Ihan just heti en osaa kuvitella vakuutusyhtiöitä hakkeroimassa biopankkeja. Saattaa olla, että joskus ostavat (jos lupa myönnetään) anonymisoitua dataa tuotekehitystarpeisiin. Vakuutusyhtiöidenkin pitää pysytellä mukana lääketieteen kehityksessä ja oikeastaan vakuutusmatematiikka on aika vaativaa laskentatointa. Varsinkin kun sairauksiin, etenkin harvinaissairauksiin tulee nursinersiinin kaltaisia järjettömän kalliita lääkkeitä, yhtiöiden pitää pysyä lääketieteen vauhdissa.
Vakuutustoiminta perustuu siihen, että on pooli maksavia vakuutuksenottajia, jotka eivät tiedä, osuuko vakuutustapahtuma (vaikkapa sairaus tai lonkkamurtuma) omalle kohdalle. Jos joku tietää, että vakuutustapahtuma osuu omalle kohdalle, suostuvatko muut enää maksamaan?
Minä kuvittelisin, että geenitutkimuksesta on vakuutuksenottajille paljonkin hyöytä. Meillä on esimerkiksi työnhakijoina paljon ns. eläkepudokkaita, jotka eivät oikein töihinkään kykene, mutta heillä ei ole selkeää diagnoosia, jonka perusteella saisi täsmäkuntoutusta tai sitten eläkepäätöksen.
Oma mutu-tuntumani on, että lähivuosina genomisekvensoinnilla löydetään jostain mielen ja aivojen rajapinnasta monia oireyhtymiä, jotka saavat täsmänimen ja täsmädiagnoosinumeron. Tämä ehkä tuo eläkepäätöksen, kuntoutuspäätöksen tai parhaimmassa tapauksessa löydetään hoito. Mitä tarkemmin tiedetään, sen oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin pystytään vakuutuspäätöksiä tekemään.
Tätäkin puolta voi pohtia.
Genomikeskushanke kiinnostaa vielä enemmän. Siitä ei synny dialogia, joko vastustetaan tai kannatetaan. Erikoista, että vastustajien argumentoinnissa vakuutusyhtiöt ovat peikkona pahimmasta päästä. "Jos genomi menee vakuutusyhtiölle ei saa vakuutusta".
Minäpä luulen, että genomi ei mene vakuutusyhtiölle ilman potilaan lupaa. Toisaalta, jos on löydetty sairauden aiheuttava geenivirhe, se pitää vakuutushakemuksessa kertoa aivan samalla tavoin kuin joku tavallisempikin sairaus.
Ihan just heti en osaa kuvitella vakuutusyhtiöitä hakkeroimassa biopankkeja. Saattaa olla, että joskus ostavat (jos lupa myönnetään) anonymisoitua dataa tuotekehitystarpeisiin. Vakuutusyhtiöidenkin pitää pysytellä mukana lääketieteen kehityksessä ja oikeastaan vakuutusmatematiikka on aika vaativaa laskentatointa. Varsinkin kun sairauksiin, etenkin harvinaissairauksiin tulee nursinersiinin kaltaisia järjettömän kalliita lääkkeitä, yhtiöiden pitää pysyä lääketieteen vauhdissa.
Vakuutustoiminta perustuu siihen, että on pooli maksavia vakuutuksenottajia, jotka eivät tiedä, osuuko vakuutustapahtuma (vaikkapa sairaus tai lonkkamurtuma) omalle kohdalle. Jos joku tietää, että vakuutustapahtuma osuu omalle kohdalle, suostuvatko muut enää maksamaan?
Minä kuvittelisin, että geenitutkimuksesta on vakuutuksenottajille paljonkin hyöytä. Meillä on esimerkiksi työnhakijoina paljon ns. eläkepudokkaita, jotka eivät oikein töihinkään kykene, mutta heillä ei ole selkeää diagnoosia, jonka perusteella saisi täsmäkuntoutusta tai sitten eläkepäätöksen.
Oma mutu-tuntumani on, että lähivuosina genomisekvensoinnilla löydetään jostain mielen ja aivojen rajapinnasta monia oireyhtymiä, jotka saavat täsmänimen ja täsmädiagnoosinumeron. Tämä ehkä tuo eläkepäätöksen, kuntoutuspäätöksen tai parhaimmassa tapauksessa löydetään hoito. Mitä tarkemmin tiedetään, sen oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin pystytään vakuutuspäätöksiä tekemään.
Tätäkin puolta voi pohtia.
Kommentit