Erikoissairaanhoito valmistautuu kilpailuun

Olin pari vuorokautta kirurgian päivystyksessä.  Siellä on paljon odottelua. Meni pari vuorokautta. Ruokakin oli aika pahaa.  Osastolla rouvien kanssa todettiin, että joudamme odottelemaan.  Joku oli tuotu ambulanssilla pillit vonkuen ja teho-osaston kautta päässyt tavalliselle vuodeosastolle toipumaan.

Kirurgit kävivät pikaisesti paikalla, jos ehtivät käymään.  Joku haettiin leikkaukseen puolelta öin ja palasi muutaman tunnin kuluttua. Kirurgit osaavat olla ynseitä.  Kuudesta kirurgista 2 sanoi päivää oma-aloitteisesti.  Kaksi vastasi, kun sanoin päivää.  Yhdelle kierrolla olevista sanoin kahdesti päivää - ei nöyrtynyt vastaamaan. Epäilemättä Mehiläisellä opetettaisiin päivää sanomaan. Ruokakin oli parempaa sen yhden kerran, kun siellä olin angiografiassa takavuosina.  Siis silloin, kun Mehiläisellä vielä kehtasi käydä.

Erikoissairaanhoidon valinnanvapaudessa onkin kyse isommista asioista. Se olisi saattanut jossain muodossa toteutakin, ellei Mehiläinen olisi mennyt naurettavuuksiin ahneuksissaan.  Laura Rädyn ministerikaudesta ei jäänyt mieleen mitään muuta kun hänen tietämättömyytensä tavallisen palkansaajan ansiotasosta.  Nyt Mehiläinen on pilannut maineensa ja sote-markkinan lisäksi myös Kokoomuspuolueen maineen.

Olen aivan varma, että yksityissektorilla kiireettömät kirurgiset toimenpiteet voidaan toteuttaa tehokkaammin ja halvemmalla kuin nyt jähmeässä julkisessa järjestelmässä. Siellä kun lääkärit eivät joudu kesken kaiken leikkaamaan välittömässä hengenvaarassa olevia kiireellisiä potilaita. Teoriassa valinnanvapaus kuulostaa niin hyvältä. Eiköhän ole parasta palata entiseen, valitkoon ne, joilla on varaa valita ja myös itse maksaa valitsemilleen.

Potilaan valinnanvapaus tarkoittaa viime kädessä sitä, että hän valitsee lääkärin, joka sanoo päivää. Hänen lääketieteellinen osaamisensa ei ylety lääkärin pätevyyden arviointiin. Korkeintaan puskaradio varoittaa pahimmista tunareista.

Viime päivinä jossain pohdittiin, oppiiko julkinen sektori markkinoimaan tehokkaasti, jos syntyy kilpailua yksityisen kanssa. En olisi siitä niin huolissaan, mutta voisi olla kova juttu, jos oppisivat potilaita tervehtimään. Äkkiseltään on vaikea kuvitella kustannustehokkaampaa markkinointikeinoa valinnanvapauskilpailussa pärjäämiseen. HUS:n erikoissairaanhoito on hyvä brändi, ei sitä sen kummemmin tarvitse markkinoida.

Tämä suinkaan ei ole moite. "Päivää" vie noin sekunnin tai korkeintaan kaksi. Potilaalle sillä on valtava ero. Ehkä kirurgit pelkäävät, että se kannustaa potilaan jaarittelemaan turhia. Esittäytymisestä tuskin voi haaveilla.