Omasairaala: ilo silmälle ja kukkarolle
Kotiuduin Bhutanista kipeän käteni kanssa. Olin lukenut Op-Pohjolan Omasairaalasta, että siellä hoituu samalla myös vakuutuskorvausasiat. Hesari mainitseekin artikkelissaan
sairaalan olevan myös taloudellinen menestys. Kannattaa lukaista.
Muuten olisinkin nohtunut, että on jo vuosikymmeniä ollut ympärivuotinen matkavakuutus.
Niinpä soitin Omasairaalaan maanataina ja kerroin kipeästä kädestä. Jo keskiviikolle sain ajan käsikirurgiaan perehtyneelle ortopedille.
Sairaalan ulko-oven edessä olikin joku erityisen vaikeavammainen (autonsa kuvassa) pysäköinyt urheilumersunsa kahdelle invapaikalle, mutta unohtanut laittaa invamerkkinsä näkyville. Auto sinänsä oli ilo silmälle.
Yllätyin jo respassa. Siellä hymyiltiin. Edelläni oli yksi asiakas, mutta minut tervehdittiin katsekontaktilla. Tätä ei mikään muu Helsingin yksityisistä lääkärikeskuksista hallitse. Tuli hyvä mieli: täällä homma toimii.
Neuvottiin toiseen kerrokseen, jossa voi tehdä matkasairaudesta korvaushakemuksen. Istuin vaan tuolille ja nuori nainen naputteli kertomani tarinan päätteelle ja antoi jo mukaan lapun näytettäväksi kassalle. Siinä luki vakuutuskorvaushakemuksen numero ja: "ei omavastuuta". Hän otti myös Intian lääkärikulujen kuiteista kopiot, samoin Meedocin maksusta tulostamani tositteen. Jos lääkärin lausunnosta käy selville, että kyseessä on matkasairaus, maksetaan myös ne kulut.
Odotustila oli viihtyisä, oli paljon ihmisiä ja ohi kulkeva henkilökunta hymyili ja nyökkäyksellä tervehti odottajia. Oli hyvä ilmapiiri, jotenkin tuntui, että kaikilla oli kivaa. Outo tunnelma lääkärikeskuksen odotustilaan.
Lääkärin vastaanottotila oli toistaiseksi Suomessa näkemistäni tyylikkäin - ilo silmälle. Seinällä oli kehyksissä Ossi Wäänäsen pelipaita. Lääkärikin oli sekä mukava, osaava - ja ilo silmälle. Dg: S46, St. p.laesio muculi bicipitis bhrachii l.dx. Eli pientä bicepsvauriota. Paranee ajan kanssa itsestään, jos pahenee, sitten herkästi uudelleen arvioon. Eli hauis hiukan vaurioitunut ja sitten jkv. vuotanut. Ja siis Intian (ja ymmärtääkseni Meedocin) kulut sitten tulevat aikanaan tililleni.
Odotankin jo innolla todellista sairauslomaa (=lomaa sairauksista) Kittilässä. Paluumatkalla saamani vatsatauti ei ole vielä hellittänyt. Googletin, että turistiripulin pitäisi parantua 4-5 päivässä, jos ei, sitten lääkärillä. Huomenna tulee päivä numero 5.
Kun taas talvi yllättää kaatumisilla ja murtumilla, kannattaa muistaa, että voi mennä suoraan Omasairaalaan, jos on vakuutus. Oli niin vaivaton ja miellyttävä (vaikka kipeä käsi harmittaa) käynti, että todennäköisesti vaihtaisin vakuutukseni Pohjolaan, jos ne eivät oilisi siellä olleet jo yli 40 vuotta. Sairauskuluvakuutusta ei näin vanhalle ja valmiiksi sairaalle enää taida edes saada ja maksaisi maltaita, mutta tapaturmavakuutukset ovat kohtuuhintaisia (hiukan kattavuudesta riippuen 50-100 €), ympärivuotinen vakuutus maksaa vain muutaman kympin.
Omasairaalan bisnesidea perustuu rahoituksen yksikanavaisuuteen: jos potilaalla on vakuutus, vakuutusyhtiön kannattaa hoitaa potilas hyvin ja nopeasti. Työtapaturmissa vakuutus kun korvaa myös sairausloman palkkamenot. Ei pala rahaa jonoissa odotteluun. Eikä polteta potilaan hermoja luukulta toiselle juoksuttamalla. Tässä on sote-päättäjille ajateltavaa. Voisivat ehkä ottaa mallia.
Ja tarkemmin ajatellen - jos olisi tarvetta omallakin rahalla sairastaa, saattaisin hyvinkin päätyä Omasairaalan, jos esim. ortopediä tarvitsisin. Muille lääkärikeskuksille tulee kiire, jos aikovat pysyä Omasairaalan tahdissa. Mielenkiintoista!
sairaalan olevan myös taloudellinen menestys. Kannattaa lukaista.
Muuten olisinkin nohtunut, että on jo vuosikymmeniä ollut ympärivuotinen matkavakuutus.
Sairaalan ulko-oven edessä olikin joku erityisen vaikeavammainen (autonsa kuvassa) pysäköinyt urheilumersunsa kahdelle invapaikalle, mutta unohtanut laittaa invamerkkinsä näkyville. Auto sinänsä oli ilo silmälle.
Yllätyin jo respassa. Siellä hymyiltiin. Edelläni oli yksi asiakas, mutta minut tervehdittiin katsekontaktilla. Tätä ei mikään muu Helsingin yksityisistä lääkärikeskuksista hallitse. Tuli hyvä mieli: täällä homma toimii.
Neuvottiin toiseen kerrokseen, jossa voi tehdä matkasairaudesta korvaushakemuksen. Istuin vaan tuolille ja nuori nainen naputteli kertomani tarinan päätteelle ja antoi jo mukaan lapun näytettäväksi kassalle. Siinä luki vakuutuskorvaushakemuksen numero ja: "ei omavastuuta". Hän otti myös Intian lääkärikulujen kuiteista kopiot, samoin Meedocin maksusta tulostamani tositteen. Jos lääkärin lausunnosta käy selville, että kyseessä on matkasairaus, maksetaan myös ne kulut.
Odotustila oli viihtyisä, oli paljon ihmisiä ja ohi kulkeva henkilökunta hymyili ja nyökkäyksellä tervehti odottajia. Oli hyvä ilmapiiri, jotenkin tuntui, että kaikilla oli kivaa. Outo tunnelma lääkärikeskuksen odotustilaan.
Lääkärin vastaanottotila oli toistaiseksi Suomessa näkemistäni tyylikkäin - ilo silmälle. Seinällä oli kehyksissä Ossi Wäänäsen pelipaita. Lääkärikin oli sekä mukava, osaava - ja ilo silmälle. Dg: S46, St. p.laesio muculi bicipitis bhrachii l.dx. Eli pientä bicepsvauriota. Paranee ajan kanssa itsestään, jos pahenee, sitten herkästi uudelleen arvioon. Eli hauis hiukan vaurioitunut ja sitten jkv. vuotanut. Ja siis Intian (ja ymmärtääkseni Meedocin) kulut sitten tulevat aikanaan tililleni.
Odotankin jo innolla todellista sairauslomaa (=lomaa sairauksista) Kittilässä. Paluumatkalla saamani vatsatauti ei ole vielä hellittänyt. Googletin, että turistiripulin pitäisi parantua 4-5 päivässä, jos ei, sitten lääkärillä. Huomenna tulee päivä numero 5.
Kun taas talvi yllättää kaatumisilla ja murtumilla, kannattaa muistaa, että voi mennä suoraan Omasairaalaan, jos on vakuutus. Oli niin vaivaton ja miellyttävä (vaikka kipeä käsi harmittaa) käynti, että todennäköisesti vaihtaisin vakuutukseni Pohjolaan, jos ne eivät oilisi siellä olleet jo yli 40 vuotta. Sairauskuluvakuutusta ei näin vanhalle ja valmiiksi sairaalle enää taida edes saada ja maksaisi maltaita, mutta tapaturmavakuutukset ovat kohtuuhintaisia (hiukan kattavuudesta riippuen 50-100 €), ympärivuotinen vakuutus maksaa vain muutaman kympin.
Omasairaalan bisnesidea perustuu rahoituksen yksikanavaisuuteen: jos potilaalla on vakuutus, vakuutusyhtiön kannattaa hoitaa potilas hyvin ja nopeasti. Työtapaturmissa vakuutus kun korvaa myös sairausloman palkkamenot. Ei pala rahaa jonoissa odotteluun. Eikä polteta potilaan hermoja luukulta toiselle juoksuttamalla. Tässä on sote-päättäjille ajateltavaa. Voisivat ehkä ottaa mallia.
Ja tarkemmin ajatellen - jos olisi tarvetta omallakin rahalla sairastaa, saattaisin hyvinkin päätyä Omasairaalan, jos esim. ortopediä tarvitsisin. Muille lääkärikeskuksille tulee kiire, jos aikovat pysyä Omasairaalan tahdissa. Mielenkiintoista!
Kommentit