Onneksi on Meilahden sairaala ja ikkunalautaterapia

Huonolaatuisessa kuvassa on maisema Meilahden sairaalan yläkerroksista. Minulle esiteltiin remontoitua tornisairaalaa. Pääsin katsomaan entistä petipaikkaani viime vuosituhannelta. 

Kun Meilahden tornisairaala 1960-luvulla valmistui, sitä kutsuttiin Hiltoniksi.  Silloin Hilton oli hienoin hotelli, jonka suomalaiset tiesivät. Meilahti ei tarvitse enää kutsumanimiä. Se on käsite.   Takavuosina oli kai jotenkin hienoa kuolla Meilahden sairaalassa, sillä se usein mainittiin erikseen Helsingin Sanomien kuolinilmoituksissa.

Oli hieno sairaala, korkeaa teknologiaa. Olen siis iloinen, että osaavat ihmiset, lääkärit ja hoitajat saavat työvälineekseen hienon ja nykyaikaisen sairaalan. Minä kun tykkään meuhkata etälääketieteestä, potilastietojärjestelmistä, teknologiasta, biopankista, rakennemuutoksesta, monikanavaisuudesta ja muusta joutavasta. 

Ensimmäisen kaksiviikkoiseni olin Meilahdessa 1970-luvun alkupuolella. On totta vieköön teknologia ja hoitomenetelmät kehittyneet. Ei enää puutu kuin tämän vuosituhannen potilastietojärjestelmät. Saa nähdä, elänkö niin vanhaksi, että sellainen ihme nähdään.

Huipputeknologiasta huolimatta potilaalle tärkeintä on turvallinen hoitosuhde. Muistan kun vuosia sitten katsoin tuosta samasta ikkunasta.  Olin niin hätääntynyt ja sumussa, että sanoin lääkärille, ettei nyt kannata puhua, en kuitenkaan ymmärrä mitään.  Ole nyt siinä hetken, että vähän rauhoitun. Niin hän istahti ikkunalaudalle eikä puhunut mitään. Näin korkealaatuista hoitoa voi saada vain maamme johtavassa yliopistosairaalassa.  Ja mikä parasta, hoitomenetelmään voi löytyä sopivia ikkunalautoja myös pienemmistä sairaaloista.   

On hyvä juttu, että on hieno rakennus ja uusinta teknologiaa.  Hoitamiseen tarvitaan ihmistä. Monia hienoja ihmisiä on Meilahdessa kohdalleni osunut. Kiitos että olette.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet