Saatiinpa sote - tulkoon eTerveys
Yhdysvalloissa MIT oli kehittänyt jo vuonna 2004 järjestelmää, jossa potilastiedot tallennettiin verkkoon. Järjestelmän nimi oli Guardian Angel. Suuri idea oli siinä, että potilastiedot ovat potilaan omaisuutta. Niihin voisi päästä käsiksi missä päin maailmaa tahansa. Kuulosti hienolta. Ei tainnut ottaa tulta. Päivittivät sivujaan viimeksi vuonna 2008.
Kirjoitin siitä vuonna 2004 kirjaani Sairaan hyvä potilas. Kirjassa oli luku tulevaisuudesta, mihin ollaan menossa ja mihin pitäisi mennä. Kun sen lukee nyt uudestaan, voi tietysti ihmetellä, miten osasinkaan olla niin viisas. Mutta todella masentuu, kun huomaa, miten onnettoman vähän on edistytty. Teknologia olisi valmiina, mutta terveydenhuollon päättäjät eivät. Oikeastaan yliopistosairaaloiden johtajat ovat hyvin viisaita ihmisiä. Olen heistä aika monta vuosien saatossa tavannutkin eri yhteyksissä. Mikään ei ole edennyt, sillä poliittinen päätöksenteko on halvaantunut. Valtaan takertumisesta tässä on kysymys. Ei sen kummemmasta. Jälkipolvet maksavat kalliisti kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta.
Ja byrokratiasta. Ensiksi potilastietojärjestelmien kehitystä hidasti tietosuojavaltuutettu. Vuonna 2006 ajateltiin sähköisen reseptin olevan valmis ja kaikkialla käytössä vuosikymmenen loppuun mennessä. Monta muutakin asiaa oli kehitteillä. Suomessa kaikki toiminta edellyttää sitä, että kuka tahansa saa valittaa mistä tahansa. Ja se kestää. Kaikki järjestelmät rakennetaan valittajien lähtökohdista. Ei käyttäjien, tai tavallisten potilaiden.
Olemme saaneet eReseptin. Se jopa toimii. Ei tarvitse enää mapittaa reseptejä. Paitsi että lääkärikeskukset nyt ryhtyivät ryppyilemään ja potilaan on vartavasten pyydettävä eReseptiä. Myös lääkeyhteenvedot löytyvät verkosta helposti. Kun on monta lääkettä käytössä, näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä reseptit ovat voimassa ja onko lääkettä jäljellä.
Omia potilastietojaan voi tallentaa vaikkapa Taltioni -palveluun, ja katsella niitä missä päin maailmaa tahansa. Jo on vanha ja paljon sairastanut, tietojen tallentaminen vie kohtuuttoman paljon aikaa. Niinpä tyydyin kirjoittamaan vain lääkkeet ja ennen kaikkea ne lääkkeet, joille tiedän olevani allerginen. Ja rokotukset. Antaa sitten tautien olla. Jos en niitä enää itse muista, luultavasti eivät sitten haittaa tai onkin jo aika "päästä pois".
Potilastietojen piti tulla saataville, "jo ensi vuonna" on ollut jo monta vuotta. Nyt oltiin jo varmana, että tänä vuonna. Syksyllä. Joulukuun alussa oli jo varma päivä. Menin Omakantaan katsomaan. Arvatkaapa mitä? Ei löydy. Entisen Neuvostoliiton valtapiirissä Virossa homma toimii. Se johtuu siitä, että heillä ei ollut kunnallispäättäjiä hidasteena vaan saattoivat tehdä kuten tehokkainta ja viisainta oli.
Äskettäin kävin Meilahdessa sovitusti erikoislääkärikäynnillä. Häneltä sentään sain eReseptin. Ja pöydän kulmalla minunkin tautihistoriaani yli kymmenen sentin paksuinen koirankorvainen nippu. Eihän niitä tarvita, onneksi vielä itse suunnilleen muistan mikä vaivaa.
Jo aikanaan viisaasti totesimme, että Guardian Angelissa ei ole tiedonhallinnan tärkeää palikkaa, "intelligent human interface" joka suodattaa epäoleellisen roskatiedon oikesti tärkeistä asioista. En ole kuullut, että sitä Omakantaankaan edes suunniteltaisiin. Edelleen potilaan on parasta olla se intelligent human interface niin kauan kuin vielä osaa ja ymmärtää.
En minä juuri nyt potilastiedoillani mitään tee. Haluaisin vain nähdä, että toimii. Sen jälkeen voisin hävittää kotiarkistoni joka on vuosien saatossa niin laajaksi, etten edes itse pysty sitä hallitsemaan. Siihen tarvittaisin tiedonlouhintarobotti.
Kirjoitin siitä vuonna 2004 kirjaani Sairaan hyvä potilas. Kirjassa oli luku tulevaisuudesta, mihin ollaan menossa ja mihin pitäisi mennä. Kun sen lukee nyt uudestaan, voi tietysti ihmetellä, miten osasinkaan olla niin viisas. Mutta todella masentuu, kun huomaa, miten onnettoman vähän on edistytty. Teknologia olisi valmiina, mutta terveydenhuollon päättäjät eivät. Oikeastaan yliopistosairaaloiden johtajat ovat hyvin viisaita ihmisiä. Olen heistä aika monta vuosien saatossa tavannutkin eri yhteyksissä. Mikään ei ole edennyt, sillä poliittinen päätöksenteko on halvaantunut. Valtaan takertumisesta tässä on kysymys. Ei sen kummemmasta. Jälkipolvet maksavat kalliisti kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta.
Ja byrokratiasta. Ensiksi potilastietojärjestelmien kehitystä hidasti tietosuojavaltuutettu. Vuonna 2006 ajateltiin sähköisen reseptin olevan valmis ja kaikkialla käytössä vuosikymmenen loppuun mennessä. Monta muutakin asiaa oli kehitteillä. Suomessa kaikki toiminta edellyttää sitä, että kuka tahansa saa valittaa mistä tahansa. Ja se kestää. Kaikki järjestelmät rakennetaan valittajien lähtökohdista. Ei käyttäjien, tai tavallisten potilaiden.
Olemme saaneet eReseptin. Se jopa toimii. Ei tarvitse enää mapittaa reseptejä. Paitsi että lääkärikeskukset nyt ryhtyivät ryppyilemään ja potilaan on vartavasten pyydettävä eReseptiä. Myös lääkeyhteenvedot löytyvät verkosta helposti. Kun on monta lääkettä käytössä, näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä reseptit ovat voimassa ja onko lääkettä jäljellä.
Omia potilastietojaan voi tallentaa vaikkapa Taltioni -palveluun, ja katsella niitä missä päin maailmaa tahansa. Jo on vanha ja paljon sairastanut, tietojen tallentaminen vie kohtuuttoman paljon aikaa. Niinpä tyydyin kirjoittamaan vain lääkkeet ja ennen kaikkea ne lääkkeet, joille tiedän olevani allerginen. Ja rokotukset. Antaa sitten tautien olla. Jos en niitä enää itse muista, luultavasti eivät sitten haittaa tai onkin jo aika "päästä pois".
Potilastietojen piti tulla saataville, "jo ensi vuonna" on ollut jo monta vuotta. Nyt oltiin jo varmana, että tänä vuonna. Syksyllä. Joulukuun alussa oli jo varma päivä. Menin Omakantaan katsomaan. Arvatkaapa mitä? Ei löydy. Entisen Neuvostoliiton valtapiirissä Virossa homma toimii. Se johtuu siitä, että heillä ei ollut kunnallispäättäjiä hidasteena vaan saattoivat tehdä kuten tehokkainta ja viisainta oli.
Äskettäin kävin Meilahdessa sovitusti erikoislääkärikäynnillä. Häneltä sentään sain eReseptin. Ja pöydän kulmalla minunkin tautihistoriaani yli kymmenen sentin paksuinen koirankorvainen nippu. Eihän niitä tarvita, onneksi vielä itse suunnilleen muistan mikä vaivaa.
Jo aikanaan viisaasti totesimme, että Guardian Angelissa ei ole tiedonhallinnan tärkeää palikkaa, "intelligent human interface" joka suodattaa epäoleellisen roskatiedon oikesti tärkeistä asioista. En ole kuullut, että sitä Omakantaankaan edes suunniteltaisiin. Edelleen potilaan on parasta olla se intelligent human interface niin kauan kuin vielä osaa ja ymmärtää.
En minä juuri nyt potilastiedoillani mitään tee. Haluaisin vain nähdä, että toimii. Sen jälkeen voisin hävittää kotiarkistoni joka on vuosien saatossa niin laajaksi, etten edes itse pysty sitä hallitsemaan. Siihen tarvittaisin tiedonlouhintarobotti.
Kommentit