Sote-uudistus, HUS ja säästöt potilaasvinkkelistä

Kuntapäättäjät haluavat pieniä sairaanhoitoalueita, jotta heillä säilyisi päätösvalta erikoissairaanhiodon kustannuksista.  Mitenkähän on? Potilaatkin puhuvat mieluusti "lähipalveluista". Onko siis lyhyt matka ja pieni terveyskeskus laadun tae.  Ei ole. Jos tehdään ovensuukyselyä terveyskeskusten ovella ja kysytään, kuinka moni tulee kotoa kävellen, ei taatusti löydy monta.  Hyvinkin kävelevä ei sairaana ja kuumeisena montaa sataa metriä kävele.

Pienessä terveyskeskuksessa ei kaupungissa ole röntgeniä.  Jos saan vaikkapa yskän, on mentävä jonnekin Kätilöopistolle röntgenkuvaan. Siksi jokainen järkevä potilas haluaa niin suuren terveyskeskuksen, että siellä on riittävät diagnostiikkapalvelut. Suuren väestöpohjan alueilla lääkärit voisivat "pikkuerikoistua" eli keskittyä joihinkin tauteihin mielenkiitonsa mukaan.  Joku on luontaisesti hyvä lasten kanssa, joku taas jaksaa monisairauden muistivikaisten kanssa.  Toista kiinnostaa iho-ongelmaiset jne. 

Eniten terveydenhuollossa törsätään monisairaisiin. Minäkin olen niin vuosien saatossa mennyt niin monta kertaa terveyskeskus-Meilahti-linjalla, että harmittaa. Terveyskeskus tekee lähetteeen, sitten käydään tutkimuksissa, yksi lääkäri kertoo tutkimustuloksen puhelimessa. Sitten soitan sairaanhoitajalle ja pyydän kopion tutkimustuloksista. Kaivan mapistani saman tutkimuksen parin vuoden takaa.  Sillloin oli päädytty eri diagnoosiin. Kaksi Meilahden poliknikkaa lähettelee minua edestakaisin, molemmat väittävät vaivan kuluvan jollekin muulle. (Eikä kyse ole psykiatriasta, missä kuulemma pelataan ihan eri säännöillä).

Minulle on tehty isojakin tutkimuksia, potilaana luulin uusintatutkimuksen johtuvan siitä, että haluttiin vertailutietoa siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Kissanvillat. Aiempaa tulosta ei ollut edes katsottu. Kalleinta on erikoissairaanhoito ja eniten tuhlataan juuri siellä. Otetaan vaan 300 miljoonaa vanhusten laitospaikkasäästöä, mutta ensiksi on aloitettava erikoissairaanhoidossa.  Ei tarvitse leikata mitään, mutta tuhlaus on lopetettava.  Aloitetaan monisairaiden hoidon järkeistämisestä. Ja se ei onnistu 20 000 asukkaan vastuualueilla.

On myös idioottimaista puhua lääkäreiden väestövastuusta. Joku potilas ei käy lääkärissä lainkaan. Joku käy kerran kuussa tai useamminkin. Eihän sillä tavoin voi mitata työn määrää. Säästöt pitää alkaa sillä, että vammaisten ja paljon sairastavien ja kalliiden potilaiden hoitokulut pannaan ruotuun. Sieltä - siis myös minun hoidostani - pitää ja saa säästää.

Ensiksi kunnallispolitiikoilta on otettava pois kaikki päätösvalta näissä asioissa.  Kun sote-uudistusta tehtäessä kunnallispäättäjät väittävät, että heidän paikallistuntemuksensa avulla potilaat saavat parempaa hoitoa. Terveyspolitiikassa pitää puhua nyt muustakin kuin vanhusten laitospaikoista.  Tämä on potilasmielipide.  Enkä taida olla ajatuksineni ihan yksin.

Minulla on netissä paljon sairaita kavereita ja ystäviäkin eri puolilta maata.  Onhan aivan kummallista, miten erilaisia hoitokäytännöt voivat olla eri puolilla maata.  Ja mielenkiintoisia juttuja olen kuullut siitäkin, kuinka hoitokäytännöt muuttuvat vain Helsinki-Espoo-Vantaa kunnanrajojen yli muutettaessa. Minä aion pysyä Helsingissä.  Vantaan ja Espoon kaupunginjohtajat haluavat HUS:issa omat terveyskeskusalueensa.  Miksiköhän?






 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet