Sairaan hyvä potilas

Kuntapäättäjät haluavat pieniä sairaanhoitoalueita, jotta heillä säilyisi päätösvalta erikoissairaanhiodon kustannuksista.  Mitenkähän on? Potilaatkin puhuvat mieluusti "lähipalveluista". Onko siis lyhyt matka ja pieni terveyskeskus laadun tae.  Ei ole. Jos tehdään ovensuukyselyä terveyskeskusten ovella ja kysytään, kuinka moni tulee kotoa kävellen, ei taatusti löydy monta.  Hyvinkin kävelevä ei sairaana ja kuumeisena montaa sataa metriä kävele. Pienessä terveyskeskuksessa ei kaupungissa ole röntgeniä.  Jos saan vaikkapa yskän, on mentävä jonnekin Kätilöopistolle röntgenkuvaan. Siksi jokainen järkevä potilas haluaa niin suuren terveyskeskuksen, että siellä on riittävät diagnostiikkapalvelut. Suuren väestöpohjan alueilla lääkärit voisivat "pikkuerikoistua" eli keskittyä joihinkin tauteihin mielenkiitonsa mukaan.  Joku on luontaisesti hyvä lasten kanssa, joku taas jaksaa monisairauden muistivikaisten kanssa.  Toista kiinnostaa iho-ongelmaiset jne.  E...

Taitavasti sairastava osaa varautua matkaan ennakolta. Nuorena kun bisneksissä matkustettiin jatkuvasti, pesupussi oli aina lähtövalmis. Kotikylppärin varustus pysyi hyllyssä.  Kotiovea sulkiessa muistilista oli lippu, passi, luottokortti ja kotiavaimet.  Kaikkea muuta sai tarvittaessa kaupasta. Oli toki markka-aikoina  aina kukkarossa muutama sata dollaria.  Näin pakkaamisesta selvisi kymmenessä minuutissa. Hyvin varustetussa pesupussissa onkin noin sata nimikettä hakaneuloista kynsiviilaan. Terrorismin pelossa tehdyt lentomatkustussäännöt ovat vähän hankaloittaneet matkustusta.  Kynsisaksia kun ei saa enää ottaa mukaan. Nyt kun on vanha, hidas, huonomuistinen ja monenlaista tautia kulkee kätevästi myös matkoilla, eniten matkavalmisteluissa vie aikaa lääkkeiden pakkaus. Niitä kun ei saa kaupasta yhtä kätevästi. Onhan minulla pikamatkalääkepussukka, joka painaa (punnitsin juuri) 182 grammaa ja siinä on noin 20 "tarvittaessa lääkettä": on särkyyn kolme lajia, n...

Kaikki autoilijat pitävät itseään keskimääräisestä parempina kuskina.  Kaikki ihmiset pitävät itseään keskimääräistä fiksumpina ja vaikkapa huonolle koulumenestykselle keksitään sata syytä, on laiskuutta, huonot opettajat, lintsaus, harrastukset...ei koulunkäynti kiinnostanut.  Onhan näitä. En ole tavannut ketään, joka tunnustaisi olevansa tyhmä. Muista ihmisistä on niin helppo löytää runsaasti tyhmyyttä. Potilaiden mielestä etenkin vakuutuslääkärit ovat tyhmiä, Kelan tätit on tyhmiä ja koko terveydenhuolto on tyhmästi järjestetty. Vain potilaissa ei ole vikaa. Minähän siis olen tutkitusti tyhmä.  Koska erinäisten sattumien seurauksena minulla on ollut ilo olla myös tutkitusti fiksu, osaan nähdä eron. Tyhmyys ei estä realistista arviota itsestään.  Sitten vasta on tosi tyhmä kun ei ymmärrä olevansa tyhmä. Kaikki on hyvin niin kauan kuin ymmärtää, mitä ei ymmärrä. Potilas-lääkärikonflikteissa on usein kyse erehtymättömyyden harhasta.  Kun sekä potilas että ...

Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on brändännyt itsensä leppoisaksi potilaistaan huolehtivaksi kansanmieslääkäriksi, joka ei puhu ilmavaivoista vaan pierusta. Tällaisia lääkäreitä maalaiskansa rakastaa, ei vain persut vaan kepulaiset myös. Kiminkinen kirjoitti Hesarin yleisönosastoon kipakan mielipidekirjoituksen, jossa hän ehdotti uutta liittoa julkisen sektorin lääkäreille. "Toi­von, et­tä jul­ki­sen toi­mi­alan lää­kä­rit pe­rus­ta­vat oman liit­ton­sa lää­kä­ri­toi­men am­mat­ti- ja yh­teis­kun­ta­eet­ti­sel­le pe­rus­tal­le, jol­la se al­ku­jaan jy­ke­väs­ti le­pä­si".(HS 1.11.2013). Oli hänellä hyviäkin ajatuksia, mutta Lääkäriliitto oli outo kohde kiukuttelulle. Totta, Lääkäriliiton pitää kantaa syyllisyyteensä siitä, että 1990-luvun laman aikana se painosti vähentämään lääkäreiden koulutusmääriä, kun jokunen lääkärikin jäi työttömäksi.  Tämä johti osaltaan lääkäripulaan. Me realistipotilaat ymmärsimme toki, että jos on kaksi lääkäriä työttömänä, ne ovat juuri nii...

Jos sote-uudistusta katsottaisiin miljardi-investointina, kiinnostaisi loppukäyttäjän eli asiakkaan mielipide. Sairaanhoidossa asiakasta kutsutaan potilaaksi. Kun asiakas on potilas, hänellä ei enää ole mielipidettä. Hänestä ei tarvitse siis välittää. Puheenvuoroja käyttävät säilyttäjäorganisaatiot. Poliitikot ja tietenkin kuntapäättäjät huolehtivat vallastaan, eivät potilaista. Potilasjärjestöt huolehtivat RAY:n tuestaan (jota jakavat poliittisesti valitut päättäjät). Lisäksi ne voivat olla riipppuvaisia lääketehtaiden rahoituksesta. Lääkärit ja hoitajat järjestöineen huolehtivat työsuhde-eduistaan ja reviireistään. Tarvitaan siis Sairaan hyvä potilas, joka ajaa parempaa hoitoa kaikille sairaille kustannustehokkaammin. Sairaan hyvä potilas on taustaltaan talousammattilainen, joka ymmärtää, että raha ei kasva puussa.  Julkisen sektorin terveydehuoltoon tarvittavan rahan pitää ansaita veronmaksua varten jonkun yksityisen sektorin yrittäjä, työnantaja tai palkansaaja.  Näin ...