Tekoäly neuvoi vanhuksille kotihoidon - sairaala unohti tarvikkeet ja neuvot
Yli kasikymppinen potilas oli kotiutettu itsekseen kaulatuen kanssa mukanaan kuvassa oleva paperi. Siinä vain neuvotiin joka toinen päivä pesemään nuo tuen pehmusteet. Sehän tarkoittaisi sitä, että joka päivä oltaisiin monta tuntia ilman tukea töppeiden kuivumista odoteltaessa. Eli ainoa ohjeet oli pehmusteiden pesusta. En tiedä, oliko siellä varmistettu, että kotona on joku hoitamassa. Lähennä heitteillejättö.
Onneksi ymmärsin. että tilanne on vakava. Tukikauluksen esitteestä saimme selville valmistajan ja maahantuojan. Ostimme itse vaihtopehmusteet. Minä makasin Meilahdessa omassa infuusiohoidossani ja Kari kävi pirssillä noutamassa ne. Sieltä saimme asiantuntevia neuvoja. Onneksi Mehiläisessä sattui olemaan vastaanottoaika selkärankaspesialistiprofessorille. Häneltä saimme sitten ohjeet: murtuman jälkeen kaksi ensimmäistä viikkoa ovat tärkeimmät ja tukikaulusta ei saisi ottaa hetkeksikään pois. Partakaan ei saa ajaa.
Kahden viikon kuluttua oli kontrolliaika ja uudet röntgenkuvat. Silloin saimme ja suihkussa käytettävän styrox-kauluksen ja puolen liuskan verran kotihoito-ohjeita. Kaulurin kovat reunat olivat painaneet pahat jäljet kaulalle ja rintalastalla iholla oli jo tulehdus. Saimme antibioottivoidetta ja malliksi silikonipehmusteita, joita teipattiin myös tulehtuneeseen ihoon.
Eipä muuta kuin Chat GPT apuun. Sieltä sain hyvät ohjeet ihon vaurioiden estämiseen ja tukikauluksen kanssa elämiseen. Onneksi nyt viikon kuluessa iho on taas ehjä ja tulehdus on parantunut. On ollut paljon opittavaa. Ihanaa, kun on joku, jolta voi kysyä neuvoa. ChatGPT on omaishoitajan paras ystävä. Ei ole niin enää niin epätoivoinen olo. On se potilaallekin ollut tarpeellinen.
Keväällä puolisolla oli kolme eri leikkausta. Kotihoito-ohjeet olivat ylimalkaisia: suihkuttele ja rasvaa. Miten ja millä? Yksi ohje kaikessa oli muuttumaton: Tikkien poistamisen jälkeen saa mennä saunaan. Saunomiskielto ei koskaan unohdu. Kun leikkauksen jälkeisenä päivänä käsketään ottaa leikkaustoppeet pois, ei neuvota mitään haavan peittämisestä. Yksityissektorilla leikkauksen jälkeen annettiin mukaan yksi oikean kokoinen Mepore-haavalaastari malliksi ja neuvottiin vaihtamaan joka päivä tikkien poistamiseen asti. Arvatkaapa, kumpi haava parani siistimmin ja nopeammin? On siinä ihmettelemistä verisen ja tihkuttavan leikkaushaavan kanssa.
Saimme myös Pariisista haavanhoito-oppia: tyttärelleni sattui ikävä tapaturma ja hän joutui leikkaukseen julkisen sektorin sairaalassa. Kahden päivän välein sairaanhoitaja vaihtoi siteen tikkien poistamiseen asti. Rasvausta opetettiin huolella ja kun haava oli arpeutunut, myös arpea kävi fysioterapeutti käsittelemässä. Siellä apteekista saatiin arven hoitoon erikoisvoidetta ja opetettiin arven hoitoa, ettei pääse jäämään kiinnikkeitä eikä arpi jäisi näkyväksi. En ole kuullut kenenkään leikkausarpien hoidosta Suomessa. Paitsi että olen kuullut juttua ikävistä ja kivuliaista kiinnikkeistä.
En nyt haaveile sairaanhoitajaa leikkaushaavojen siteiden vaihtoon saati arpihoitoa. Mutta olisiko mahdollista antaa kunnolliset selkokieliset ohjeet ja ehkä linkki videoon, jossa näytetään miten toimia. Toimisi huonosti lukeville ja vanhuksille.
Kun nyt hyvinvointialueet kipuilevat kustannuspaineiden alla, olisi aika ottaa käyttöön yksi ilmainen resurssi: potilaat ja potilaiden omaiset voivat tehdä paljonkin, jos olisi kunnolliset kotihoito-ohjeet. Samalla kun potilas kotiutetaan, annetaan kipulääkereseptin lisäksi kunnolliset hoito-ohjeet. Minäkin olin juuri Meilahdessa, CRP:t vanhuksella pitkälti toista sataa. Reseptin sain ja yhden ohjeen: jos nousee kuume uudestaan yli 38.5 asteen, voin tulla takaisin sairaalaan. Itse jouduin tekoälyn avulla hakemaan kotihoito-ohjeet, joiden avulla kivut ovat hellittämässä. Kuumetta kesti liki kuukauden.
Sotessa hyvinvointialueet rakensivat kilpaa sairaaloita. Nyt olisi aika panna pystyyn kilpailu hyvistä kotihoito-ohjeista. Kuulemma 11 % suomalaisista eivät kykene sähköiseen tunnistautumiseen. Mitäpä jos tehtäisiin hyviä digitaalisia kotihoito-ohjeistuksia, videoina ja selkokielellä. Ja näin 89 % väestöstä voisi hoitaa itseään terveeksi ja jäisi enemmän pudokasaikaa. Saadaan niitä säästöjäkin siinä sivussa.
Lääkärit osaavat (toivottavasti) tehdä diagnoosin ja kirjoittaa reseptejä, joskus tarvitaan leikkauksiakin. Hoitamisesta lääkärit eivät kyllä tiedä juuri mitään. Vaikka tietäisivätkin, vastaanoton tai sairaalakierron puitteissa ei ole aikaa. Tässä on vaan sellainen juttu, että tarvitaan ihan kolmikantaa: lääkärin, hoitajan ja potilaan (ja ehkä hänen läheistensä) saumatonta yhteistyötä.
Kommentit