Potilaan säästövinkit hallitusneuvotteluihin - lopettakaa höpinä häiriökysynnästä

Taas uusi miljardi puuttuu hallitusneuvotteluissa. Nyt ratkaisuksi löytyy häiriökysyntä.  Se on vaikeampi ratkaista.  Ensi alkuun voisi lopettaa saman asian moneen kertaan tekemisen. Tässä käytännön esimerkkejä potilaan arjesta. 

Oli taas pakko hakeutua Meilahden päivystykseen.  Uusi Siltasairaala on avattu. Kuulemma on maksanut satoja miljoonia. Epäilemättä hieno laitos. Myös neurologian päivystys on siirtynyt sinne. 

Siellä ei kuitenkaan ollut tilaa, joten päädyin johonkin välitilaan. Toiminnanohjausjärjestelmä  Apotti ei ole syyllinen kaikkeen. Jännää, että Apotti on sivujensa mukaan toiminnanohjausjärjestelmä. Ehkä siihen kertyvää dataa joskus joku tutkii, ja huomaa mihin kaikkeen aikaa ja henkilöresurssia tärvääntyy.

Ennen vanhaan tehtailla oli kellokallet seuraamassa, miten työaikaa käytettiin. Minä luulen, että HUS:issa/HYKS;issä on Apotin myötä luovuttu terveen järjen käytöstä.  Tai sitten Apotti on Troijan hevosena istuttanut sinne algoritmin, joka on ottanut sairaalan hallintaansa - pois ihmisjärjen ulottuvilta.

Leikattavien potilaiden lisäksi kustannuksia voi leikata vähentämällä tuhlausta.

1) Jouduin soittamaan Meilahden sairaalan poliklinikalle, selitin asian sairaanhoitajalle, joka selitti asian erikoislääkärille. Hän päätyi siihen, että on mentävä päivystykseen. Niinpä siis Hartmanin sairaalaan.  Siellä vuoron odottelua ja taas saman asian uudestaan selittäminen triage-hoitajalle.  Häneltä meni aikaa hukkaan. Ainakin harvinaistaudeissa tilanne on niin komplisoitu, ettei näitä nopeasti voi selittää, saati sitten kirjata. Sanoisin lähes puoli tuntia.  Lopuksi hän tilasi potilaskuljetuksen.  Pyörätuolilla sairaalan kellareita pitkin Meilahden puolelle. Taas pari työvaihetta, kuljetuksen tilaus ja kuljetus. Taas työaikaa tuhlattu. Olisin voinut mennä suoraan sinne Meilahden päivystysosastolle. 

Päivystyksessä taas samat asiat sairaanhoitajalle. Jäin petipaikalle odottamaan lääkäriä.  Lääkäri tuli aikanaan, jälleen kerran sama tarina kerrottiin ja kirjattiin. Hän tilasi labrakokeita ja teki sitten lopullisen päätöksen osastohoidosta. Otettiin myös sydänfilmi. Päivystyksessä meni vain 6-7 tuntia ei paha. 

Koulutetaan enemmän potilaita

Potilaat pitää opettaa lääkelistan tekoon. En ole oikeastaan missään nähnyt selkeitä ohjeita siitä, millainen lääkelistan pitäisi olla. On monta erilaista lääketodellisuutta:

1) Kanta-järjestelmän reseptit

2) Apotissa oleva lääkelista

3) Maisa-portaalissa potilaan ilmoittama lääkelista

4) lääkkeet, jotka potilas todellisuudessa kotona ottaa säännöllisesti

5) potilaan tarvittaessa käyttämät lääkkeet 

Kuvittelin, että Apotissa lääkelistani olisi oikein. Ennen Paxlovid-lääkitystä lääkelista käytiin läpi kolmeen kertaan: ensin sairaanhoitajan, sitten lääkärin ja lopuksi vielä sairaalafarmaseutin kanssa.  

Eipä ollutkaan. Osaston lääkevuorolla minulle tuotiin yhtä jos toistakin lääkettä, myös suihkeita ja inhalaattoria, jotka eivät ole käytössä.  Primaspanin perään kyselin, koska IVIG saattaa vähän verta sitkistää, että voisi olla hyödyllistä.  En saanut, kun siihen ei ollut reseptiä.  Eihän Primaspan ensinnäkään ole reseptilääke.  Miksi ihmeessä potilas ei saa itse nähdäkseen ja luettavakseen jo sairaalaan sisään tullessaan, mitä Apotin lääkelistassa on? Nyt sitä tankataan suullisesti Luoja ties kuinka moneen kertaan. Päivystyksessä, osastolla, lääkärin kanssa.  

Jostain olen kuullut, että sairaalaan ei saa tuoda omia lääkkeitä.  Minusta voisi päinvastoin olla ohjeet, että potilaan pitää päivystykseen ottaa mukaan ainakin 1-2 vuorokauden kotilääkitys ja tietysti kaikki ulkoisesti käytettävä, kuten ihorasvat, astmainhalaattorit ja insuliinit.  

Viikon kuluttua osastojaksosta sain postissa kotiin epikriisin ja sen myötä lääkelistan, jossa oli lukuisia virheitä, kuten aina. Onko vika minussa, Apotissa vai käytännössä, jolla näitä kirjataan. Siellä edelleen pyörii kuuriluontoisesti pari vuotta sitten tehdyn kaihileikkauksen jälkeen käytettävät silmätipat...

Seuraavana päivänä osastolla uudestaan sydänfilmi ja kaikki samat labrat, vain 2-3 lisälabraa. Tehtiin siis kahteen kertaan. Labratuloksi kyselin hoitajilta kolmeen kertaan, mutta ei kukaan ehtinyt katsomaan.  Onneksi tuli sähköpostiin Maisa-viestiä, josta näin laboratoriotulokset itse tabletiltani.  Etälääketiede toimii sairaalaoloissakin ihmistä luotettavammin. 

Jokaisella osastojaksolla kysytään ruoka-aineallergiat, otatko maitoa vai vettä, kahvia tai teetä... Nämäkin sitten joka kerralla pitää tallentaa jonnekin.  Eikö ne voisi pysyä siellä potilastiedoissa mukana? 

Apotin ja Maisan suurin mysteeri on siinä, että kun valmistaudutaan vastaanotolle, kysellään esitietoja. Lukeeko niitä kukaan? Kuulemma se potilaan Maisaan lähettämä ja itse tarkastama lääkelista ei näy sellaisenaan sairaalassa.  Miksi ihmeessä?  Miksi joka käänteessä suullisesti tankataan pitkä luettelo yksi lääke kerrallaan? 

En usko, että hoitajapula on silkkaa Apotin syytä.  Sairaaloiden on korjattava toimintatapojaan tehokkaammiksi.  Hyvä alku olisi se, että potilaan kanssa yhdessä tehdään se lääkitysluettelo kerralla oikein. 

Meilahden päivystyksessä oli yhden hoitajan vastuulla 7 potilasta, kahdessa eri huoneessa. Yhdellä potilaalla oli korkea kuume, osastolla ei ollut yhtään toimivaa kuumemittaria. Käytävän toisessa päässä siis satoja miljoonia maksanut Siltasairaala. Suurin osa hoitajan työajasta meni siihen, että jatkohoitopaikan etsimiseen yhdelle muistisairaalle. Mutta hyvin supertehokas sairaanhoitaja Lotta hoiti kaikki muutkin potilaat - jaksoi vielä olla iloinen ja ystävällinenkin.  Siinä kun ehdin koko päivän seurailla tilannetta, lähes kaikilla oli sama tilanne: jatkosuunnitelma selvä, piti vain tulla päivystyksen kautta saamaan se osastopaikka,  jonka tarve oli tiedossa jo siitä ensimmäisestä puhelusta asti.