Harvinaispotilas on omalääkärin painajainen
Omalääkärijärjestelmää esitetään yhä useammin ratkaisuksi terveydenhuollon jonoihin. Jos lääkäri tuntee potilaan pitkältä ajalta, monet juoksevat pikku vaivat voidaan kätevästi ja tehokkaasti hoitaa puhelimessa tai vielä kätevämmin digitaalisesti.
Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä eniten aikaa kuluu anamneesitietoihin. Harvinaissairaudet ovat hyvin usein monielinsairauksia, joten diagnooseja voi olla toistakymmentä. Ja sitten se harvinaissairaus, monesti taudin nimi pitää luetella kirjaimittain, koska lääkäri ei ole koskaan siitä edes kuullutkaan. Pääsääntöisesti harvinaissairaus on diagnosoitu erikoissairaanhoidossa. Mahdollinen hoitokin tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Monenlaista vaivaa on yleislääketieteen ja erikoissairaanhoidon rajapinnassa. Joskus yleislääkäri heittää hanskat tiskiin ja kirjoittaa särky- tai mielialalääkettä. Tai varmuuden vuoksi tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon, ehkä ihan päivystykseenkin.
Harvinaispotilaalla on käytössään harvinaisia ja huonosti tunnettuja vahvoja lääkityksiä, joiden sivu- ja yhteisvaikutukset ovat haastavia tulkittavia. Jo lääkkeiden nimien tavaamiseen kuuluu aikaa. Kanta-järjestelmästä ei juurikaan ole apua. Oli aika, jolloin lääkelistallani oli yli 100 nimikettä. Uuden reseptin kirjoittaminen taitaa olla helpompaa kuin vanhan uusiminen.
Yleislääkärille mennessä voi olla kyseessä 1) joku erillinen sairaus tai vaiva 2) harvinaisen taudin uusi ja outo oire 3) erikoisen lääkkeen erikoinen sivuvaikutus 4) jotain muuta. Niinpä harvinaispotilaan yleislääkärikäynti sotkee pahan kerran aikataulun. Toki harvinaispotilas jumittaa päivystyksenkin aikataulua, jos joudutaan takapäivystäjältä neuvoja kysymään.
Leikataanpa yhteisvoimin kustannuksia
Jos sote-alue on riittävän iso, vaikkapa Helsingin kokoinen, helpointa olisi säästää tehostamalla harvinaispotilaiden hoitoa. Meitä on Helsingissäkin tuhansia. Skaalautumishyötyjä saataisiin näin: harvinaissairaus tai -sairausryhmä saisi omalääkärin. Esimerkiksi NMOSD ja MOGAD-potilaita on Helsingissä potilaita ehkä toistakymmentä. Yleislääkäri voi hiukan perehtyä tautiin, ehkä yhteisymmärryksessä kokemusasiantuntijapotilaan kanssa. Yleislääkärillä olisi myös mahdollisuus puhelinkontaktiin erikoislääkärin kanssa. Ensimmäisen potilaan jälkeen muut samaa harvinaistautia sairastavat vievät vähemmän aikaa.
Tavallisemmilla taudeilla on hyvät Käypä Hoito-suositukset, joiden mukaan on helppo toimia. Harvinaissairauksista tietoa ei välttämättä ole lainkaan suomeksi tai Suomesta saatavissa. Harvinaispotilailla (myös muilla kuin minulla) on todella paljon yleislääkärikäyntejä vuosittain. Jos yleislääkäri tuntisi hiukan harvinaistautia ja useita potilaita, ensi käynnin jälkeen moni asia selviäisi parin rivin sähköpostilla muutamassa minuutissa. Aina uuden lääkärin tavatessa on riskinä pitkä ja monipolvinen vastaanottokäynti, jossa kirjauksineen menee tuhottomasti aikaa ja väärinkäsityksiä syntyy kiireessä.
On myös lääkäreitä, jotka jostain syystä ovat jo perehtyneet johonkin harvinaissairauteen ja ovat siitä kiinnostuneita, eivätkä joudu ihan pystymetsästä aloittamaan. Mielestäni tätä pitäisi kokeilla. Olen varma, että potilaita ei haittaisi, vaikka lääkäri ei olisikaan ihan lähimmällä terveysasemalla. Kustannusvaikutuksista kannattaisi tehdä myös vähän tutkimusta. Turhempiakin asioita selvitellään.
Olen myös tavannut lääkäreitä, joiden mielestä tämä olisi kokeilemisen arvoinen idea. Juuri nämä hankalat tapaukset on kantona omalääkärin väestövastuukaskessa.
Omalääkärijärjestelmä on epäilemättä hyvä. Ehdotukseni olisi myös keino siivota hankalimpia erikoistapauksia sotkemasta omalääkärin aikatauluja. Omalääkärin aikaa säästyy, kun potilaan sairaus on jo ennestään tuttu. Suurimmat euromäärät säästyvät tarpeettomilta erikoissairaalakäynneiltä välttymisestä. Euroissa ei voi mitatakaan potilaan hyvää kokemusta ja lääkärin parempaa työssä jaksamista, kun syntyy parempi työn hallittavuuden tunne.
Sotessa on mahdollista sekä tehostaa toimintaa ja säästää potilaan hoitoa heikentämättä. Tässäpä Helsingin Juha Jolkkoselle ideaa ja miksei myös muille sotealueille.
Kommentit