Yli 70-vuotiaista ei tarvitse huolehtia

Ei ole vielä omalle kohdalle virus toistaiseksi iskenyt, mutta läheltä liippaa koko ajan.  Joulun jälkeen Ella kävi naapurissa leikkimässä. Seuraavana päivänä kuulimme naapurin äidin saaneen tartunnan.  Niinpä eristäydyimme. Muu perhe ei ehtinyt.  

Niinpä minä mummi sitten kokkailin ja toimittelin ruokia ovien taakse.  Eristyksissä olevan tyttäreni syntymäpäivänä vein ruuan, lahjan ja kukkapuskan oven taakse. Lähetin viestin, että ruoka oven takana. (En soittanut ovikelloa, koska 2-vuotias ei oikein ymmärtäisi, että mummi ei nyt tule sisään). Vajaa 10 minuuttia ehti kulua - joku oli rappukäytävästä varastanut koronapotilaan  ruuan ja lahjat oven takaa. Tämä siis toistaiseksi kovin koronakoettelemus tähän asti.  Voisi paljon huonomminkin olla. 

Nyt kai on päätetty, että korona saa esteettä levitä. Kouluista ja päiväkodeista se ehtii ennemmin tai myöhemmin koteihin ja mummuloihin. Talven mittaan on tullut suru-uutisia, läheisiä ystäviä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Lehdissä aina mainitaan erikseen kuolleisuusluvuista:  "joista yli 70-vuotiaita 80 %".  Siihen tyyliin, että eipä haittaa.  Ovat kai jo saaneet elämästä kylläkseen. 

Sodankäynnissä on termi "collateral damage", eli vahinkoa tulee sivullisillekin. Etäkoulusta ja etäopiskelusta on tullut harmia opettajille ja nuorille.  Varmasti onkin.  

Vanhusten, riskiryhmien ja pitkäaikaissairaiden eristyksen seuraukset eivät vielä ole tulleet esiin. Jos ei ole päätynyt kuolleisuustilastoihin, mitähän on tapahtunut eristäytymisen seurauksena?  Liikuntakyky ja voimat ovat huvenneet. Entä sitten muistisairaudet?  Niitä ei ylikuormittunut terveydenhuolto ole pystynyt tilastoimaan, sillä kiireettömään terveydenhuoltoon ei ole saatu aikoja. Ja toisaalta komeat kuolleisuusluvut ovat raivanneet tilaa hoivakoteihin, niihin kai sitten pääsee helpommin? Vanhusten liikuntaryhmät ovat olleet tauolla.  Kuinka moni jaksaa enää aloittaa uudestaan? 

En ollenkaan vähättele nuorten ja lasten kärsimyksiä etäopetuksessa, kaipaisin silti vähän ymmärrystä vanhoille ja pitkäaikaissairaille, joiden on edelleen vältettävä kontakteja, sillä eivät viruksesta helpolla selviäisi. Ei siis tehdä kilpailua siitä, kuka kärsii eniten. 

Itselläni ei ole erityisemmin hätää, koska olen voinut olla yhdessä jopa lastenlasteni kanssa, vaikka läheltä pitikin. Reippaasti myös varasin lennot Pariisiin toukokuulle.  Luotan onneen ja FFP2-maskeihin.  Inkeri-äitini tapasi sanoa: Ei sitä hullummin käy kuin on sallittu. 

Olympiakullan innoittamana aloitan taas kuntoilun, yritämme ajoittaa huippukunnon toukokuulle.