Pompoteltu potilas - näin syntyy hoitojono

 

Koronan aikana uusien syöpädiagnoosien määrä on vähentynyt tuhansilla. Missähän vika, miksi diagnoosit viivästyvät korona-aikaan?  Annan käytännön esimerkin tosielämästä, miten hoitoon pääsyä viivytetään.

Juhannusviikolla tuli poikkeuksellisen kova vatsakipu oikealle ylävatsaan. Kipu tuntui selkään asti. Myös kuumetta oli miltei 39 astetta.  Ajattelin, että nyt en pilaa juhannusta niin missään päivystyksissä jonottelemalla. Munkkiniemen Dextrassa eli nykyisessä Pihlajalinnassa on ennenkin asioihin saatu hyvä ratkaisu – maksaa vaan enemmän. Lääkäri oli koulutukseltaan sekä kirurgian että päivystyslääketieteen erikoislääkäri, sattuipa sopivasti.

Otettiin pikaserppi ja maksalabrat ja tehtiin vatsan ultraääni.   CRP oli 125 eli aika paljon. Ultrassa ei näkynyt mitään kipua selittävää. Lääkäri lupasi soittaa tiistaina. Ei soinut tiistaina puhelin ja kivut jatkuivat. Ensimmäinen kerta, kun vanha kunnon Munkkiniemen Dextra jättää potilaan tyhjän päälle.  Kulut yhtensä noin 500 €. 

Seuraavaksi menin vanhalle sisätautilääkärilleni, joka ensimmäisen kerran mainitsi virtsakivet ja otettiin labroja hänen reviiriltään.  Kulut vähän yli 300 €.

Kivut vain jatkuivat ja pahenivat. Tein Omaolon, ei vastausta. Terveyskeskuksen takaisinsoitto ei toiminut. 116117 ja ohjaus Laakson koronaterveysasemalle, koska oli kipua vatsassa. Siellä hoitajan kuulustelu sisäänpääsystä, toinen hoitajakuulustelu, ja vihdon lääkärille.  Eli neljään kertaan kerroin vaivani ja neljästi piti Apottiin kirjata. Hyvä puoli oli siinä, että labrojen jälkeen sai mennä kotiin odottamaan puhelua, eikä tarvinnut jäädä sinne puoleksi päivää odottelemaan. CRP oli laskenut ja oli miltei normaali. Vain virtsassa punasoluja eli mikrohematuria. Lääkäri soitti ja kertoi että ehkä on virtsakiviä ja pitäisi ottaa vastan TT, mutta niitä ei saa muuten kuin päivystyksessä. Jos kivut pahenee, päivystykseen.

Kivut välillä hellittivät, kunnes alkoi toinen kierros. Eli neljä kertaa kirjautuminen Apottiin ja labrat. Tällä kertaa lääkäri Laakson koronaterveysasemalla oli poikkeuksellisen sinnikäs ja perusteellinen. Pääsee ihan sankarilääkäri-kategoriaan.  Teki lähetteitä neljään eri paikkaan, kaupunki ja HYKS pallotteli niitä keskenään. Jostain sai vastauksen, että pitäisi tehdä ultraääni.  Vaikka oli Pihlajalinnassa juuri tehty. Tehtiin taas ultra, eihän siinä mitään. Tehtiin labralähete vastaisen varalle, jos tulee oireita.

No, tulihan niitä, vein näytteet ja taas oli punasoluja. Lääkäri teki taas lähetteen, muistaakseni urologiaan. Se oli taidettu hyväksyäkin. 

Meilahden päivystys on kuin Korkein Oikeus

En kuitenkaan ehtinyt minnekään, kun kivut taas olivat niin vaikeita.  Taas 116117, nyt reittinä oma terveysasema, siellä ensin hoitaja, sitten lääkäri, lähete Hartmaniin, josta suoraan Meilahden päivystykseen, jossa ilmoittautumisluukulla rituaalit, sitten hoitaja, sitten lääkäri. Eli kahdeksan saman jutun selitystä Apotti-kirjautumisineen.

Vihdoinkin otettiin se TT-kuva.  Lähes kahdeksan tunnin odotuksen jälkeen lääkäri tuli kertomaan, että TT-kuvassa ei mitään.  Kipu voi olla joko gynekologista tai rankaperäistä ja lähetti takaisin omalle terveysasemalle selvittelemään verivirtsaisuutta. Ja jos kivut pahenee, sitten ”takaisin tänne päivystykseen”. Sen myötä aiemmat lähetteet nollattin. 

Kun on yliopistosairaalasta tullut ulosheitetyksi, ei potilaalla enää ole paljon konsteja jäljellä. En jaksanut palata omalle terveysasemalle verivirtsaisuuden selvittelyyn. Sinnehän ei kiireettömiä aikoja saa.  Ja mitenkäs tämä jo vuosia vaivannut verivirtsaisuus olisi kiireelliseksi muuttunut.

Kävin gynekologilla, sillä osastolla ei mitään kipua selittävää.  Virtsakiviä hänkin epäili. Kävin ortopedillä, ei kuulemma sovi kivut rankaperäisiksi. Sisätautilääkäri suositteli sähköpostitse urologia ja otettiin lisää  labroja - 323 €. 

Kävin urologilla, ja näytin TT-lausuntoa, jossa oli kaventumista oikealla distaaliureterissa, ei virtsakiviä eikä selkeää tukosta. Lisäksi maksassa harventuma, mitähän sekin nyt sitten tarkoittaa. 

Urologi sanoi, että virtsarakko pitää tähystää, ja teki lähetteen.  Sanoin, että jospa ei hyväksytä. Sanoi, että kyllä hyväksytään, kun urologi lähetteen tekee.  Niinhän se nyt on hyväksytty.   

Yölläkin herään ja on pakko nousta ylös. Juhannusviikosta lähtien on mennyt kipujen kanssa, elokuun puolivälistä päivittäin on mennyt kipulääkettä maksimimäärä. Panadol Fortea, Trampalginia, Litalginia, Arcoxiaa, Clotamia ja Buranaa. Koskaan ei ole ole ollut yhtä vaikeaa kipua. Vain Trampalgin lievittää.  Onneksi sitä on vielä yli 100 tablettia jäljellä. 

Korona-hoitovelkaa kertyy

Kesäkuusta lähtien olen selostanut kiputilannetta julkisella sektorilla hoitajalle tai lääkärille yli 20 kertaa. Ainoastaan Laakson koronapäivystyksen sankarilääkäri pysähtyi pohtimaan tilannetta ja huomasi jo monessa labratuloksessa sen hematurian, teki lähetteitä ja kolmesti soittikin tuloksista kotiin. 

Ei ole ihme, että terveyskeskukset kuormittuvat.  Viivästyssakkojen pelossa keskussairaalat yksinkertaisesti eivät hyväksy lähetteitä.  Näin ei synny jonoja, jotka pitäisi purkaa. Menee kai lähetteiden arvioimiseenkin aikaa.  Tulee turhia päivystyskäyntejä. Väsyneet ja kuormittuneet päivystykset tekevät parhaansa kirjatakseen potilaat ulos. 

Laskin karkeasti tähänastiset kuluni yksityissektorilla.  Miltei 2 000 € on palanut. Kohta vatsanikaan ei enää kestä tätä kipulääkemäärää.

Tässä on nyt kulunut jo yli kolme kuukautta. Aluksi kipujaksot menivät ohi, nyt ne jatkuvat päivästä toiseen.  Jo toista kuukautta on mennyt niin, että kipujen vuoksi selviydyn hädin tuskin päivittäisistä arkiaskareista.  Pilateksen, jumppaan tai kävelylle en ole puoleentoista kuukauteen jaksanut. Näin sitä vanha ihminen rapistuu.

Entä jos olisi syöpäepäily?

Kun hoitoon ja tutkimuksiin on näin vaikea päästä, ei todellakaan ole ihme, että syöpädiagnoosien määrä on korona-aikaan vähentynyt. Nyt olen sentään saanut lähetteen, joka on hyväksytty.     Marraskuun loppupuolelle.  Viisi kuukautta oireiden alkamisesta. Sitten on vielä asia erikseen, jos vaikka jotain löytyisi.  Kuinka pitkään hoitoon pääsy kestäisi? Kenellä on varaa viiteen erikoislääkäriin?  Lisäksi olen voinut sähköpostilla konsultoida hoitavaa neurologiani. Hän on kanssani samaa mieltä siitä, etteivät kivut tunnu selkäydinperäisiltä.  Monesti harvinaissairauden piikkiin laitetaan kaikki oudot vaivat.  

Kuinkahan paljon epätoivoisia vanhuksia on jäänyt koronakuormituksen jalkoihin?  Kun minullakin on näin kauan kestänyt.  Ja olenhan sentään Sairaan hyvä potilas. 

Kuvassa iloisesti odotellaan Jätkäsaaressa 15 minuuttisia koronarokotuksen jälkeen. Aina odottelu ei ole yhtä rattoisaa.