Jos/kun toinen aalto tulee - oletko valmiina

Laakson Sairaalan pihalle rahdatut ruumiidensäilytyskontit oli tehokasta viestintää. Näin riskiryhmät ja vanhukset oli helppo "velvoittaa" eristykseen.  Meilahden sairaalan parkkipaikalle rakennettiin teho-osasto. Nämä eivät olleet näytöksiä. Tehokkaita pelotteita. Tunnen monia pelokkaita riskiryhmän potilaita, jotka vieläkään eivät uskalla lähteä kotoaan minnekään. THL tai STM ei ole selkeästi kertonut, että nyt saa lähteä liikkeelle. Noin 800 000 on blokattu yhteiskunnasta.  Silti oli tarpeellista saada yökerhot auki.

Lentokentällä testaaminen ja kuumeen mittaaminen taas on joidenkin johtavien viranomaisten mukaan "näytöstä". Hongkongista raportoitiin äskettäin, että virus leviää kontrolloimattomasti - 100 uutta tartuntaa.   Hongkongissa on 7 miljoonaa asukasta.  Palattiin etätöihin, maskipakko, kuntosalit ja leikkipaikat suljettiin kahdeksi viikoksi.

Helsinki-Vantaa-Espoo on hiukan yli miljoona asukasta.   Toistakymmentä uutta tartuntaa pääkaupunkiseudulla ja oltaisiinko jo uutisissa ympäri maailmaa.  Suomessa sama määrää pidettäisiin rauhallisena tahtina. Mitähän täällä tehtäisiin?  Aivastetaan kainaloon ja pestään käsiä. STM asettaisi toimikunnan, jonka mietintö valmistuisi syyskuun puolivälissä. 

Odotellaan kaikessa rauhassa, mitä Mummotunnelin ja Pataässän aukeamisesta kehittyy. Jäljityssovellus ei ole vieläkään käytössä. Sen käytöstä tulee vapaaehtoista.  Sovelluksen lataa riskiryhmäläiset ja vanhukset, eivät yökerhoissa bilettävät.  Tartuntatieto ei mene viranomaiselle, tartunnasta ilmoittaminen jää sovelluksen omistajan vastuulle.  Onko sovellus käytössä ulkomaisella kausityöntekijällä  tai muullla suomen kieltä taitamattomalla, onko altistuneilla automaattinen sairausajan palkka karanteenijalle? Entä sosiaalinen stigma? Olemmeko me suomalaiset niin kuuluisan rehellisiä, että ilmoitamme tartunnan, jos karanteeni ei sovi omiin aikatauluihin? Tietoturva tappaa. 

Olemme tietysti paremmin varautuneet toiseen aaltoon.  On vessapaperia. Osataan ostaa ruokaa netistä. Mutta onko edelleen intoa auttaa naapurin mummoa kauppa-asioissa? Testauskapasiteettia on enemmän. Ruumiskontit ovat tallella. 

On yksi asia, jota on ensimmäistä aaltoa vähemmän.  Ensimmäisen aallon tullessa minulla oli hyvä luottamus Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.  Edelleenkin luotan HUS:iin ja Helsingin kaupunkiin. 

Jossain vaiheessa sanottiin, että riskiryhmiin kuuluvat voivat toimia "oman harkintansa mukaan".   Miten ihmeessä voimme käyttää omaa harkintaa, koska emme saa oleellisia tietoja.  Tarkkaan ottaen missä ja millaisissa olosuhteissa Suomen tartunnat syntyvät?  Päivittäisten tartuntojen määräkin on joku outo hybridimallinnus, joka on kvanttimekaniikkaa: luku voi olla negatiivinen, positiivinen tai sitten kumpaakin yhtä aikaa.  Tavalliselle riskiryhmäpotilaalle liian vaikeaa.  Sanotaan, että on tartunaryppäitä. Hyvä.  Sanokaa myös missä ne ryppäät ovat, että osaamme pysyä poissa.  Nyt tiedämme ainoastaan, että Päijät-Hämeeseen ei ole asiaa.  Kaupassa olemme tarkkoja tuotteiden alkuperämerkinnöistä.  Kartan kanssa tarkistetaan, ettei tuote ole kotoisin Päijät-Hämeestä.  Jos olisivat ilmoittaneet paikkakunnan, varoisimme vain yhtä pitäjää.  Koronapoimitut marjat voisi keittää hilloksi.

Jos ja kun yleisötilaisuuksien lisääntyessä ja yökerhojen ja maan rajojen avautuessa tartunnat lisääntyvät vääjäämättä, onko olemassa mitään toimintasuunnitelmaa?  Miksi siitä ei kerrota mitään?  Alkuvuodesta koronatietoa tuli päivittäin televisiossa tuntikausia.  Nyt vallitsee täysi radiohiljaisuus.  Keväällä Juha Tuominen sanoi, että hän ja Markku Mäkijärvi vastaavat HUS:in tiedotuksesta.  Nyt faktatietoa saa oikeastaan vain HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtoselta Twitterissä.  Hän sentään kertoo HUS:n testitulokset.  Näillä mennään.

Ei siinä ole mitään hävettävää, jos ei keväällä tiennyt aerosolitartunnasta ja jos maskeista ei ollut riittävästi vertaisarvioituja tutkimuksia.  Mutta nyt tiedetään enemmän.  Nyt tarvitaan suunnitelma.  En halua loppuelämääni eristäytyä ulkomaailmasta, ystävistäni ja rakkaistani.

Nyt riskiryhmät ja ikääntyneet on suljettu pois yhteiskunnasta.  Meistähän ei ole väliä, emme ole yhteiskunnalle hyödyllisiä.  Emme tee töitä.  Maskien käytöllä olisi voitu turvallisemmin avata yhteiskuntaa.  Voisimme silti matkustaa julkisilla, käyttää kampaamo- ja ravintolapalveluita, ostaa tavaroita kaupoista, piristää valtakunnan taloutta - mutta ehkä yökerhot ovat tärkeämpiä.  Ennen muuta meille pitää antaa riittävästi luotettavaa tietoa, harkintamme pohjaksi. 

Hiukan bisneksiäkin ymmärrän.   Onko nyt niin, että öisin yökerhoissa ja kapakoissa paljon viinaa juovat ovat tärkeämpi kuluttajaryhmä kuin 800 000 vanhusta ja riskiryhmään kuuluvaa?

Ei tämä tilanne miljardilainoilla ratkea.  Tarvitaan selkeä suunnitelma yhteiskunnan avautuessa. Tarvitaan myös selkeä ohjeistus toisen aallon alkaessa. Myös tavallisen ihmisen on lupa tietää, miten toinen aalto pysäytetään nopeasti, jos/kun se on tullakseen. 

Kävin tiistaina lentoasemalla.  Noin joka kolmannella oli maski.  Lentoemännillä ja lentäjillä toki kaikilla. Kuvassa mainokset.  










Kommentit

Nimetön sanoi…
Hyvä kirjoitus. Taas. Itse olen ruokatarjoilija, ja olemme kollegoiden kanssa miettineet miten meidät huomioidaan. Asiakkaat saavat ohjeistukset olla tulematta vähäänkään flunssaisena, mutta se on "omaa harkintaa käyttäen" tapahtuvaa. Meillä tarjoillaan leivät pihdeillä ja desinfioidaan pöydät jokaisen asiakkaan jälkeen, mutta asiakkaat kyllä käyttäytyvät kuten ennenkin - aivastelevat ja yskivät miten sattuu, ottavat meidän käsivarresta kiinni ja niin edelleen.

Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä yökerhoon vaikken riskiryhmään kuulukaan. Moni kollegoistani kuuluu. Miten näitä ravintolatyöntekijöitä suojellaan? Et voi jäädä töistä pois astman takia, vaikka kuinka olet riskiryhmässä. Kuka sen korvaisi?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jos korona vie sairaalaan - nämä vinkit puuttuvat THL:n sivuilta

Parempi kipulääke saatavilla Suomessakin - paitsi tilapäisesti loppu

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset