Saattohoito, tehohoito ja priorisointi koronasuomessa?
Hoitotahto on valmiina ja tallennettu kanta.fi palveluun. Lisäksi se on paperikopioina kotona ja muutama tuhat kappaletta löytyy kodeista ja kirjastoista kirjassa Sairaan hyvä potilas.
Korona-viruksen yhteydessä päättäjiltä kysytään tehohoitopaikkojen riittävyydestä. Vaarallisin tauti on yli 80-vuotiaille. En ole kuullut yhtään kysymystä saattohoitopaikkojen riittävyydestä ja miten saattohoito näissä oloissa toteutetaan. Ikääntynyt kardiologi S.W. Nuland on kirjoittanut pysäyttävän kirjan How we die. Kirja on jo 20 vuoden takaa. Nulandilla on tatska. Hän on tatuoinut rintaansa - siihen, mihin EKG-tarrat kiinnitettäisiin - DNR eli ei saa elvyttää.
Mikäli Nulandin kirjaa olen oikein ymmärtänyt - loppusuoran tehohoito on myös raskasta ja tuskallista. Vaikka jäisi henkiin, aina ei ole paluuta omatoimiseen arkeen.
Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että sairaaloiden johtajilla on erityinen vitsaus siedettävänään: keskussairaalapiirien poliittiset päättäjät. He vaativat enemmän, parempaa ja nopeampaa hoitoa itselleen ja sukulaisilleen. On kai tutkimustietoakin siitä, että hyväosaiset ja vaikutusvaltaiset ihmiset saavat parempaa hoitoa ja elävät pitkään.
Olemme katsoneet rauhallisesti ja tyynesti puhuvaa infektiotautien ylilääkäri Asko Järvistä. Olen vuosien saatossa tavannut empaattisia, taitavia ja viisaita infektiotautilääkäreitä. Infektiotaudit on lääketieteen haastavimpia erikoisaloja, ovat siis lääkärikunnan ykkösvitjaa. Annetaanko heille työrauha, että he saavat tehdä rauhassa tehdä hoitopäätökset parhaan harkintansa mukaan.
Onko meillä saattohoitopaikkoja niille, jotka eivät tehohoitoon pääse tai eivät sitä kestäisi? Onko hoitotahto valmiina? Olisiko lempeä saattohoito inhimillisempää kuin tehohoito?
Jos jotain tässä koronavirusepidemiasta olemme oppineet, on aika surullista, että perustuslain takaaman kunnallisen itsemääräämisoikeuden perusteella kunnat saavat terveydenhuollosta ihan itse päättää. Ehkä se sote olisi ollut ihan kiva olemassa.
Kommentit