Sain sukat jalkaan!
Aurinkoinen aamu alkoi iloisesti: puolisoni Potkulautamies tallusteli olohuoneeseen "sain sukat jalkaan". Kohta on taas paralympialaisten aika. Minua ne kisat ovat aina ärsyttäneet.
Tänäkin päivänä Suomessa on kymmeniä tuhansia tuoreesta tai vanhemmasta aivotapahtumasta kuntoutuvia, joiden taistelu voi olla yhtä rankkaa kuin Leo-Pekka Tähdellä. Paralympilaiasissa on joka lajissa kymmeniä eri sarjoja, vamman laadun mukaan jaoteltuna.
Potkulautamiehen omassa sarjassa: tuoreesta aivoverenvuodosta toipuvien yli 70-vuotiaiden sarjassa tuli vähintään mitalisija - podiumpaikka. Tuloksesta pitää kiittää valmentajaa.
Laakson sairaalasta kotiuduttiin ilman vähäisimpiäkään kuntoutusohjeita. Aiemminkin vihoitellut lonkka kipeytyi, toispuolinen halvaus aiheuttaa puolieroja, mikä lisäsi myös kipuja. Potilas lysähti paikalleen ja miltei masentui. Sanotaankin, että aivotapahtumaa seuraa usein masennus. Tällä menolla se onkin väistämätöntä.
Keskiviikkona naapuri, ystävä ja Method Putkisto -ohjaajamme aurinkoinen Jenny valaisi hymyllään olohuoneemme. Jenny sanoi, että nyt pannaan mies kuntoon. Hän antoi ohjeet varttitunnin jumppaa varten. Katsoi, että liikkeet menevät oikein ja symmetrisesti. Kahdestaan punnersimme Potkulautamiestä Pilates-rullan päälle, ja koville otti. Kuntoutusohjeena: kolme x 15 minuuttia jumppaa, seinäpunnerruksia, tuolista nousua, lonkka- ja pakaravenytyksiä. Tämän lisäksi sauvakävelyä.
Seuraavana päivänä Jennyltä tuli tekstari: miten on jumpat sujuneet? Siihen oli kiva vastata, 6735 askelta, ja varttitunti jumppaa. On tärkeää, että joku välittää ja on kiinnostunut. Ei ole sama asia, jos rouva nalkuttaa siinä vieressä samoja muistutuksia. Enkä olisi osannut ohjata liikeratoja oikein.
Kuntosaleilla on personal trainereilta. Hittoako ne siellä tekevät? Terveet, kuntoilevat ihmiset muokkaavat lihaksiaan uimarannoilla näyteltäväksi tai pyllyjä pinkeiksi missikisoihin. Personal trainereita tarvitaan nostamaan ylös halvaantuneita, kävelyttämään rampoja, taluttamaan masentuneet yksinäiset vanhukset aurinkoon.
Kuntoutus on ihan vinksallaan. Jos potilas luokitellaan vaikeavammaiseksi, häntä haetaan kotoa pirssilllä laitoskuntoutukseen tai fysioterapiaan kerran tai kahdesti viikossa (siis alle 65-vuotiaat). Mutta siinä vaiheessa, kun vaikeavammaisuudeksi etenemisen voitaisiin kokonaan välttää, kuntoutusta ei saa muut kuin varakkaat hyväosaiset, jotka ymmärtävät ostaa kuntoutuspalveluja. Tai me onnekkaat, joilla on ystävä ja naapuri nostamassa ylös sängyn pohjalta.
Kuntoutuksessa voisi toimia myös interaktiivinen appi, jos olisi joku, joka on kiinnostunut tuloksista. Jos on itse tehty jumpat, tulisi peukkua tai sydämiä palautteena. Jos jäisi jumpat ja kävelyt tekemättä, soitetaan tai tullaan käymään ja kysytään, mikä on hätänä, voidaanko auttaa? Aivotapahtumien kuntoutuksessa etälääketiede on kehittäjäänsä vaille valmis. Tässäpä käyttövalmis idea vaikkapa Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden käyttöön. Kelankin sietää ajatella kuntoutuskäytäntönsä uusiksi. Kuntouttamisen sijaan ihmisiä voi auttaa kuntoutumaan itse. Paitsi että se on kovaa työtä. Siitä voi lukea Potkulautamiehen omasta blogista.
Tänäkin päivänä Suomessa on kymmeniä tuhansia tuoreesta tai vanhemmasta aivotapahtumasta kuntoutuvia, joiden taistelu voi olla yhtä rankkaa kuin Leo-Pekka Tähdellä. Paralympilaiasissa on joka lajissa kymmeniä eri sarjoja, vamman laadun mukaan jaoteltuna.
Potkulautamiehen omassa sarjassa: tuoreesta aivoverenvuodosta toipuvien yli 70-vuotiaiden sarjassa tuli vähintään mitalisija - podiumpaikka. Tuloksesta pitää kiittää valmentajaa.
Laakson sairaalasta kotiuduttiin ilman vähäisimpiäkään kuntoutusohjeita. Aiemminkin vihoitellut lonkka kipeytyi, toispuolinen halvaus aiheuttaa puolieroja, mikä lisäsi myös kipuja. Potilas lysähti paikalleen ja miltei masentui. Sanotaankin, että aivotapahtumaa seuraa usein masennus. Tällä menolla se onkin väistämätöntä.
Keskiviikkona naapuri, ystävä ja Method Putkisto -ohjaajamme aurinkoinen Jenny valaisi hymyllään olohuoneemme. Jenny sanoi, että nyt pannaan mies kuntoon. Hän antoi ohjeet varttitunnin jumppaa varten. Katsoi, että liikkeet menevät oikein ja symmetrisesti. Kahdestaan punnersimme Potkulautamiestä Pilates-rullan päälle, ja koville otti. Kuntoutusohjeena: kolme x 15 minuuttia jumppaa, seinäpunnerruksia, tuolista nousua, lonkka- ja pakaravenytyksiä. Tämän lisäksi sauvakävelyä.
Seuraavana päivänä Jennyltä tuli tekstari: miten on jumpat sujuneet? Siihen oli kiva vastata, 6735 askelta, ja varttitunti jumppaa. On tärkeää, että joku välittää ja on kiinnostunut. Ei ole sama asia, jos rouva nalkuttaa siinä vieressä samoja muistutuksia. Enkä olisi osannut ohjata liikeratoja oikein.
Kuntosaleilla on personal trainereilta. Hittoako ne siellä tekevät? Terveet, kuntoilevat ihmiset muokkaavat lihaksiaan uimarannoilla näyteltäväksi tai pyllyjä pinkeiksi missikisoihin. Personal trainereita tarvitaan nostamaan ylös halvaantuneita, kävelyttämään rampoja, taluttamaan masentuneet yksinäiset vanhukset aurinkoon.
Kuntoutus on ihan vinksallaan. Jos potilas luokitellaan vaikeavammaiseksi, häntä haetaan kotoa pirssilllä laitoskuntoutukseen tai fysioterapiaan kerran tai kahdesti viikossa (siis alle 65-vuotiaat). Mutta siinä vaiheessa, kun vaikeavammaisuudeksi etenemisen voitaisiin kokonaan välttää, kuntoutusta ei saa muut kuin varakkaat hyväosaiset, jotka ymmärtävät ostaa kuntoutuspalveluja. Tai me onnekkaat, joilla on ystävä ja naapuri nostamassa ylös sängyn pohjalta.
Kuntoutuksessa voisi toimia myös interaktiivinen appi, jos olisi joku, joka on kiinnostunut tuloksista. Jos on itse tehty jumpat, tulisi peukkua tai sydämiä palautteena. Jos jäisi jumpat ja kävelyt tekemättä, soitetaan tai tullaan käymään ja kysytään, mikä on hätänä, voidaanko auttaa? Aivotapahtumien kuntoutuksessa etälääketiede on kehittäjäänsä vaille valmis. Tässäpä käyttövalmis idea vaikkapa Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden käyttöön. Kelankin sietää ajatella kuntoutuskäytäntönsä uusiksi. Kuntouttamisen sijaan ihmisiä voi auttaa kuntoutumaan itse. Paitsi että se on kovaa työtä. Siitä voi lukea Potkulautamiehen omasta blogista.
Kommentit