Hoitojonossa häntäpään valvojana

Olin ajatellut, että hoitosuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Ehkä henkilökohtaisessa hoitosuhteessa se olisi edelleenkin suositeltava toimintatapa. Putosin potilasjonosta. Olisi ehkä pitänyt fuskata vähän ja teettää turhia tutkimuksia.

Lokakuussa olin käynyt terveyskeskuksessa kovien alapääkipujen ja runsaan verenvuodon takia. Sain lähetteen kaupungin sairaalaan.  Sieltä tuli hoitotakuun mukaisen kolmen viikon sisään kirje: "Apulaisylilääkärimme on arvioinut lähetteenne ja suunnitellut jatkotutkimukset. Jonotusaika tähystyksiin tällä hetkellä 5-6 kuukautta".

Vaikeiden kipujen vuoksi jouduin joulukuun lopulla turvautumaan Dextran erinomaiseen päivystykseen. Kipujen aiheuttaja selvisi. Päivystäjäksi sattui eminentti erikoislääkäri, joka on kirjoittanut gastroenterologian oppikirjaan luvun "Akuutti vatsa". Hän neuvoi hankkiutumaan pikaisesti tähystykseen.  Niin teinkin. Tähystyksessä ei löytynyt mitään, vaikka tähystävä lääkäri oli juuri tästä aiheesta julkaissut artikkelinkin arvovaltaiseen lehteen.

Kirjoitin kaupunginsairaalan sisätautien poliklinikan apulaisylilääkärille kohteliaan kirjeen, jossa kerroin käyneeni tähystyksessä. Siihen en ole saanut vieläkään vastausta..

Suunnilleen samoihin aikoihin kaupungisairaalasta tuli kirje, jossa tähystysaika annettiin helmikuun loppupuolelle.  Soitin sairaalaan, ja kerroin että minulla olisi jo tähystyslausunto valmiina. Ei olisi pitänyt kertoa. Hoitaja kertoi tylysti, että takaisin terveyskeskukseen.  Ja paluu lähtöruutuun.

Lokakuusta lähtien olen miltei joka yö herännyt lähes synnytyspolttojen kaltaiseen kipuun. Niinpä sitten vielä kolmas alan erikoislääkäri. Hänen lukunsa kirjassa koskee ärtyvän suolen oireyhtymää, eli toiminnallisia vaivoja. Aatteelleen uskollisena epikriisinsä lopussa: "Mahdollisesti vatsavaiva toiminnallinen.". Kirjoitti kuitenkin lähetteen JN2CG eli Alavatsan laaja magneettitutkimus.

Sen kummemmin kilpailuttamatta varasin ajan Aavasta.  Tarkistin kuitenkin, että on varmaan 3Teslan laite ja että kuvat osataan katsoa.  Kuinka ollakaan, kuvantamislausunnon kirjoittajalla on oma lukunsa oppikirjasta. Enimmäkseen kaikki hyvin.  Paitsi että kuvassa heräsi epäilys reilun sentin pituisesta fistelistä. Se ei ole syöpä, mutta käsittämättömän laajalle sen kipu säteilee. Pahimmillaan polvista kainaloon.

Tähän asti rahaa on palanut 1441,20 € eikä hoidossa ole päästy edes alkuun. Onneksi on hyllyssä erinomainen ja lämpimästi suositeltava perusteos Gastroenterologia ja hepatologia (Duodecim 2013). Mikäli oikein olen ymmärtänyt, leikkaus on tarpeen. Ja se on vähän konstikas. Johtuen juuri siitä, että on päässyt kroonistumaan.

Eniten - suorastaaan v-kirjaimella - harmittaa se, että tulin huijatuksi ja heitetyksi ulos hoitotakuun mukaisesta jonosta.  Puoli vuotta olisi tullut täyteen runsaan kuukauden kuluttua. Sen vielä jotenkin sietäisin. Olisi pitänyt valehdella ja pitää paikka jonossa.


Valinnanvapaudella on siis kääntöpuolensa.  Normaalissa elämässä olisi vain hyvä, jos joku säästää veronmaksajan kukkaroa ja maksaa osan tutkimuksista itse. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parempi kipulääke saatavilla Suomessakin - paitsi tilapäisesti loppu

Ei voi olla totta: koronalääkkeen uskomaton sivuvaikutus

Vaikeasti diagnosoitava MOGAD voi tulla koronan seurauksena