Se oli sitten mun päänsärkyni

On pari kuukautta särkenyt päätä. Kun on tarpeeksi harvinainen tauti, kaikki menee aina "perustaudin" piikkiin. Jo toista vuotta sitten fysioterapeutti sanoi, että pää kääntyy koko ajan oikealle.  Sanoisin noin 30 astetta. Lääkäri sanoi, että "fysioterapeuttien nyt vaan pitää vaan kaikenlaista kommentoida."

En siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota. Ehkä ajattelin, että kuuluu perustautiin ja neurologisissa oireissa on kaikenlaista kierokaulaisuutta. Tämän kanssa nyt sitten vaan on elettävä loppuikänsä.  Voisi olla hankalampiakin oireita. Kun pääsärky alkoi pari kuukautta sitten, otin tarvittaessa Panadolin, joka loivensi säryn siedettäväksi.

Juuri julkaistiin Käypä Hoito-suositukset kroonisen kivun hoitoon.  Päänsärystä on oma suosituksensa.  Vaikka olen aika hyvä sietämään kipua, käytän satunnaisesti särkylääkkeitäkin.  Olenhan testannut useita. Särkylääkkeitä pitääkin käyttää tilapäisesti, mutta pitkäaikaiskäytöstä voi tulla harmeja, kuten särkylääkepäänsärky.

Koska nyt satun tietämään, kuka   päänsärkyosamisessa on ykkösvitjan terävintä kärkeä, varasin ajan.  Kipua on helpompi hoitaa, jos tietää, mikä kivun aiheuttaa.  En jaksa edes laskea, montako lääkäriä tarvittiin, ennen kuin tuo ylävatsalla kipua aiheuttanut rintarangan luunokka löytyi ja omt-fysioterapialla saatiin kivuttomaksi.

Kuvassa on phrenologiakallo.  Se oli toista sataa vuotta sitten muodikas menetelmä, kallon kupruiluista diagnostisoitiin mitä omituisimpia tauteja.  Kunnes sen huomattiin olevan humpuukia.  Melkein vähän nauratti kun neurologi tarkkaan tunnusteli koko kallon niskanpohjasta ohimoille. Melkein meinasin sanoa, että humpuukia. Päätteli kivun johtuvan niskasta, josta otettiin magneetti. (Halvalla tietysti Helsingin Magneettikuvauksessa).  Jos olisi kyseessä aivojen kuvaus, niin siinä tapauksessa kannattaa harkita  Teslamedia. Siellä on aivokuvantamiseen erikoistuneita neuroradiologeja.  Jos on vanhat kuvat vertailtavaksi, neuroradiologin erityisosaamisesta kannattaa maksaa. Ja kolmen Teslan laitteet, joilla näkee tarkemmin - hinnat alkaen 505 €, mikä on aika paljon enemmän kuin Helsingin Magneettikuvauksen 148 €).

Magneettikuva otettiin, löytyi yksi ikäisekseen normaali nikama, muissa oli spondyloomaa, kaventumaa ja muuta sen sellaista - toistaiseksi aika harmitonta.  Hoidoksi omt-fysioterapiaa ja Triptyliä (10 mg) kipukynnystä nostamaan parin kolmen viikon kuuri. Ensimmäisen kerran joku muu erikoislääkäri kuin fysiatri lähettää OMT-fyssarille.  Myös Triptyl lyhyen kaavan mukaan on ihan uutta.

Vasta kolme OMT-käyntiä takana ja pari viikkoa Triptyliä ja päänsärky on ollut poissa jo kohta viikon.  Kaularankaanhan ei kukaan ammattilainen koske ilman lääkärin lupaa ja amatöörin taas en anna kaulanrankaani käydä käsiksi.  Kun vanhaksi saa elää, tulee monenlaista kipua kestettäväksi.   Mutta aika monta kipua voidaan myös hoitaa, kunhan syy löytyy.  Nyt on kaulakin jo melkein suora, ja kunhan joulun jälkeen muutaman kerran jatkan OMT:tä, eiköhän se oikene kokonaan.

Suomessa on vajaa 300 OMT-fysioterapeuttia. Ei siis riitä edes yhtä joka terveyskeskukseen.  Eikä heitä terveyskeskuksissa olekaan. Kroonisen kivun käypä hoito-suosituksessa fysioterapiasta ei paljon puhuttu. Hoitoketjussa on katkos, yleisesti ottaen lääkärikunta tietää aika vähän siitä, mitä fysioterapiassa osataan. Sanotaan vain ympäripyöreästi että liikunta auttaa.  Minulla on aika monta tuttua, jotka kyllä pantiin leikkausjonoon, mutta päättivät OMT-fysioterapialla itsensä kuntouttaa hyvin tuloksin.

Vasen polvenikin oli hyvää vauhtia menossa tekonivelkuntoon, kunnes älysin, että jalkaterän asentoa korjaamalla polvi ei rasitu.  Siinä taas tarvittiin jalkaterän asento-ongelmiin erikoistunut OMT-fysioterapeutti ja tukipohjalliset.  Firma on nimeltään FTK-Fysioterapiakonsultit.

Fysioterapeutitkin erikoistuvat, joku on hyvä niska- ja olkapäävaivoissa, toinen selässä, ja kolmas jaloissa.  Maksoi sekin aika paljon.  Mielelläni kuitenkin käytän omia polviani vielä monta vuotta. Niinpä fysioterapia on tarvittu kiireestä kantapäähän.  Onneksi hyvin tuloksin.

Tässäpä soten perusongelma. On perusterveydenhuoltoa, sieltä saa sairauslomaa ja lääkettä. Toisena vaihtoehtona on vain erikoissairaanhoito, missä sitten leikataan. Fysioterapiaa julkisessa terveydenhuollossa ei juurikaan saa.  Vähäiset resurssit menevät leikkauspotilaiden kuntoutukseen.

Viime vuodet on kilpavarusteltu sairaaloita rakentaen ja valmistauduttu soteen. Erikoissairaanhoidossa on sakon uhalla hoidettava potilasjonot määräajassa. Lisäksi leikkausbisneksessä ovat mukana kaikki suuret lääkärikeskusketjut. Kirurgia onkin hyvää bisnestä.  Järjestelmä siis suosii kirurgiaa, leikkauksiin pääsy on "saavutettu etu".  Kaikki muu kipu, joka ei kuulu kirurgian toimialaan, jää usein potilaan harrastuneisuuden varaan.  Kun kipu on kroonistunut, voi päästä kipuklinikalle.  Mutta silloin onkin jo liian myöhäistä.

Tämä on siis tylsä juttu - kipua voi  hoitaa, jos asuu isossa kaupungissa, on hyvin verkostoinut saadakseen selville erityisosaajien nimet.  Ja tarvitaan myös aika lailla rahaa.  Pitää myös olla tunnollinen ja tehdä tarvittavat jumpat kotona joka päivä - ei riitä, että fysioterapeutti kerran viikossa venyttelee.  Fysioterapian oikea-aikainen käyttö säästää kustannuksia.

Me käymme joulunviettohon niin maisin miettehin - on kivaa kun ei ole tämän kummempia päänsärkyjä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei Satu,

olet aivan oikeassa - paljon kirurgille tai kipupoliklinikalle päätyvää voitaisin jopa kokonaan välttää, jos ihmistä kuunneltaisiin ja hänet tutkittaisiin huolellisesti ensimmäisestä lääkärin vastaanotosta alkaen ja ohjattaisiin ajoissa myös manuaalisen terapian piiriin!

Oma kokemukseni on pitkä, lapsuuden isoista leikkauksista alkanut. Ilman omaehtoista liikuntaa ja yksityisesti etsimääni fysioterapiaa eri muodoissaan en olisi kyennyt opiskelemaan hyvään ammattiin ja tekemään työtäni näihin päiviin asti. Vaikka vastikään päädyinkin erinomaisen kirurgin käsiin, viimeisimmän vuoden sinnittelin työelämässä nimenomaan fysioterapeutin, osteopaatin ja tehokkaan kipulääkityksen avulla. Ja nyt toivon voivani jatkaa toimeliasta elämää, jälleen fysioterapeutin, osteopaatin ja pikkuhiljaa vähennettävän kipulääkityksen turvin. Viimemainittua lukuunottamatta etsin nämä tukihoidot itse ja myös maksan kulut itse. Se on kallista eikä kaikilla ole siihen varaa. Siksikin juuri tähän saumaan tarvittaisiin peräänkuuluttamaasi kokonaisvaltaisen hoitoketjun jatkuvuutta. On varmasti kustannusvaikuttavaa, että kalliita leikkauksia ja tehohoitojaksoja edeltää ja seuraa tukihoito, joka auttaa ihmistä toimintakykyiseksi ja pysymään sellaisena mahdollisimman hyvin. Elämän kannalta ratkaisevaahan ei ole diagnoosien määrä tai välttämättä edes niiden sisältö, vaan toimintakyky.

Kiitos terävistä huomioistasi, jatka samaan malliin!

Terveisin Kipusisko

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet