Terveysbisnesenkelit sote-haaskalla
Mehiläinen osti Mediverkon. Uutisissa Mehiläisen hallituksen puheenjohtaja Mikael Lilius myhäili. Häntä ei olekaan julkisuudessa paljon nähty optiomiljooniensa julkistuksen jälkeen. Mehiläisestä ei tainnut löytyä muita kauppoja kommentoimaan toimitusjohtajan saatua äskettäin potkut.
Suomalainen terveysbisnes on houkutteleva kohde ulkomaisille sijoitusrahastoille. Olemmeko me sitten niin hyviä Suomessa, että täällä on niin hyviä firmoja ostettavaksi? Ostajat ovat lähes repineet käsistä kaikki vanhusten hoivapaikat. Mikä niistä tekee niin houkuttelevan? Suursijoittajat eivät ole mitään enkeleitä. Heillä on vankka aikomus tehdä hyvä tili suomalaisvanhuksilla.
Suomessa ei taida kyllä olla mitään muutakaan toimialaa, missä kysyntä kasvaa varmasti. Suurten sotealueiden myötä kilpailutetaan niin isoja kokonaisuuksia, että montaa tarjoajaa ei olekaan. Eduskuntakin tekee hoitajamitoituksesta lain, ihan riippumatta siitä, kuinka hoitoisia vanhukset ovat. Omatoimisia, itse syöviä, käveleviä ja vessassa käyviä mitataan samalla mittarilla kuin sänkyyn hoidettavia.
Kunnathan ovat hoitaneet vanhuksensa aika suurelta osin omissa vanhainkodeissaan ja hoitolaitoksissaan. Soten myötä joutunevat kilpailutuksiin. Ja eivät varmasti pärjää yksityisille. Ovatko yksityiset niin tehokkaita? Eivät. Mutta kuntatyöntekijöiden työehtosopimukset ovat niin paljon yksityissektoria kalliimmat, että yksityiset saavat merkittävän kilpailuedun. Varmasti terveysbisneksen houkuttelevuudessa on vielä paljon muutakin, mitä en ollenkaan ymmärrä. Työterveyshän on kolmikantaisesti sovittu lisenssi rahan painamiseen. Ja oikeastaan se on harmaata taloutta, työterveyspotilaalle ilmaiset lääkärit ja tutkimuksethan ovat oikeastaan harmaata taloutta. Työterveydenhoito, joka on sairaanhoidon toinen nimi on saajalleen veroton luontaisetu. Lääkärikeskus sitten maksaa veronsa, mikäli maksaa eikä siirrä osakaslainan korkoina maailmalle.
Tämän takia Laura Rädyn ei tarvinnut paljon yksityissektoria puolustaa. Hoivamarkkinat siirtyvät sille automaattisesti. Nyt on sote tehtynä ja rahastosijoittajat maailmalta ovat saapuneet valmiiksi rahastusasemiin.
Suomalainen terveysbisnes on houkutteleva kohde ulkomaisille sijoitusrahastoille. Olemmeko me sitten niin hyviä Suomessa, että täällä on niin hyviä firmoja ostettavaksi? Ostajat ovat lähes repineet käsistä kaikki vanhusten hoivapaikat. Mikä niistä tekee niin houkuttelevan? Suursijoittajat eivät ole mitään enkeleitä. Heillä on vankka aikomus tehdä hyvä tili suomalaisvanhuksilla.
Suomessa ei taida kyllä olla mitään muutakaan toimialaa, missä kysyntä kasvaa varmasti. Suurten sotealueiden myötä kilpailutetaan niin isoja kokonaisuuksia, että montaa tarjoajaa ei olekaan. Eduskuntakin tekee hoitajamitoituksesta lain, ihan riippumatta siitä, kuinka hoitoisia vanhukset ovat. Omatoimisia, itse syöviä, käveleviä ja vessassa käyviä mitataan samalla mittarilla kuin sänkyyn hoidettavia.
Kunnathan ovat hoitaneet vanhuksensa aika suurelta osin omissa vanhainkodeissaan ja hoitolaitoksissaan. Soten myötä joutunevat kilpailutuksiin. Ja eivät varmasti pärjää yksityisille. Ovatko yksityiset niin tehokkaita? Eivät. Mutta kuntatyöntekijöiden työehtosopimukset ovat niin paljon yksityissektoria kalliimmat, että yksityiset saavat merkittävän kilpailuedun. Varmasti terveysbisneksen houkuttelevuudessa on vielä paljon muutakin, mitä en ollenkaan ymmärrä. Työterveyshän on kolmikantaisesti sovittu lisenssi rahan painamiseen. Ja oikeastaan se on harmaata taloutta, työterveyspotilaalle ilmaiset lääkärit ja tutkimuksethan ovat oikeastaan harmaata taloutta. Työterveydenhoito, joka on sairaanhoidon toinen nimi on saajalleen veroton luontaisetu. Lääkärikeskus sitten maksaa veronsa, mikäli maksaa eikä siirrä osakaslainan korkoina maailmalle.
Tämän takia Laura Rädyn ei tarvinnut paljon yksityissektoria puolustaa. Hoivamarkkinat siirtyvät sille automaattisesti. Nyt on sote tehtynä ja rahastosijoittajat maailmalta ovat saapuneet valmiiksi rahastusasemiin.
Kommentit