Sairaan hyvä potilas

Taas kerran tuli toivomus vielä yhdestä kirjasta: "Kirjoita Sairaan hyvä omainen , Kyllä potilaiden kanssa pärjää, mutta ei omaisten".  Parin päivän sisään olen kuunnellut puolen tusinaa kuolemantarinaa. On hyviä tarinoita: "Jumalan kiitos, pääsi pois". Kun potilas vielä viisi vuotta sitten pystyi puhumaan, hän oli ilmaissut toiveensa selvästi.  Mutta eipä sitä oltu tarpeeksi tarkkaan merkitty potilasasiakirjoihin.  Pari kertaa toive oli jo lähellä toteutua, mutta jostain  oli sattunut päivystysvuoroon kiertävä keikkalääkäri, joka oli aloittanut antibioottitipan. Tämähän on lääkärille turvallista, harvemmin valitetaan siitä, ettei potilas kuollutkaan. Hoitamiseen liittyy vähemmän riskejä ikävistä seuraamuksista. Ja toisessa tarinassa taas oli päädytty syövässä saattohoitoon ja omaisen mielestä olisi pitänyt keuhkokuume hoitaa ja niinpä on menossa valitukset kaikkiin instansseihin. Eutanasiasta puhutaan teoriassa, etäisenä, uskonnollisena, lääketieteellisenä tai...

Onnistuin matkailemaan viikon ilman matkasairastelua.  Ehkä Assisin luostari-ilmapiiri oli niin terveellinen, että en ollenkaan hoksannut sairastua. Ehdin viettää runsaan vuorokauden Helsingissä ja lennähdin Kittilään.  Ensi viikolla on vuoden kohokohta,  Kittilän Ihmisten K65-tanssiaiset, joiden järjestelyissä olen edelleen mukana. Mutta jo saapumispäivän iltana olin mustelmilla.  Ei, nyt hyttysistä ei ole toistaiseksi ollut riesaa eivätkä ne minusta ole kiinnostuneet.  Nilkat olivat jo muutaman päivän olleet puhelintolppia, nyt liki elefanttitautiset. Oli nöyrryttävä lukemaan kuukauden päivät käytössä olleen verenpainelääkkeen pakkaussseloste.  Nilkkojen turvotus oli yleinen, ja tunnistin myös parikymmentä muuta sivuvaikutusta. Lääkkeissä yleensä pitää sietää kohtuullinen määrä haittoja.  Nilkoista olin aika harmissani, enhän mikään pajunvarsi ole, silti normaalipainon rajoilla.  Jos olisi tehty kysely: "Mihin olet tyyttyväinen vartalossasi",...

Viime yönä palasin kotiin Assisista. Opiskelin viikon verran itsetuntemusta ja vuorovaikutustaitoja. Fransiskus Assisilainen oli nöyrä ja lempeä pyhimys.  Asuin fransiskaanisisarten luostarissa, joka huokuu lempeää anteeksiantavaisuutta. Palaan tekemääni muistutukseen (siitä blogikirjoitukset 3.6 ja 9.6.), en palaa yksityiskohtiin. Palaan analyysiin, tilanteen purkuun. Lääkäri ja sairaanhoitaja ovat toki ammattilaisia, lääketieteessä ja hoitotaidossa, mutta amatöörejä vuorovaikutustaidoissa. Minun - asiaa tietokirjailijana tutkineena ammattilaisena olisi pitänyt hallita tilanne.  Nyt sain lausunnon postissa. Tiedän yhden lääkärin ja hoitajan nimen ja unohdin ne heti.  Kolmas nainen jäi edelleen mysteeriksi. Skopiaselostus on kirjoitettu liki kolme viikkoa muistutukseni jälkeen, joten ovat varmaankin olleet huolellisia. Ettei olisi ihan joku esimies tarkistanut valmistautuessaan vastaamaan muistutukseeni. "Pylorus (mahanportti) supistunut pistemäiseksi, duodenumin (...

Kuvassa The Imperialin (ayerveda medicine) eli ayerveda-lääketiedettä käyttävän Span lepotila, jonne vetäydytään yrttiteetä juomaan hieronnan jälkeen. Tässä kohtaa suomalaislääkärin kuuluu huutaa, että ei, ei, ei puoskarointia.  Nyt on vain niin, että medicine - oli sitten kiinalaista tai ayervedaa, käännetään lääketieteeksi. Meillä Suomessa on vain yksi ja ainoa lääketiede.  Se on lääketiede, mitä lääkäreille opetaan yliopistossa. Voisi ehkä ryhtyä kääntämään medicinen lääkinnäksi, niin ei tarvitse Itä-Suomen yliopiston Markku Myllykaankaan ja muiden yleensä heinäkuussa julkisuuteen tupsahtavien oikeaoppisten medikalisointivastustajien hermostua. Delhissä olin ayerveda-hieronnassa, joka ei ollut kummoistakaan. Hierontatekniikka oli vähän erilaista: pitkia sivelyjä, varpaasta aina sormenpäihin yhdellä vetäisyllä, hierontaöljyyn oli sekoitettu hoitavia yrttejä. Tänään olin Kittilässä paljon paremmassa käsittelyssä: Kirstillä hieronnassa.  Kirsti on koulutettu hieroja,...