AAA -loppuarvio ja piilosoittoaika
Pääsin Meilahdesta kotiin, parin viikon päästä ultrataan AAA eli I71.4. Eikös ole ihania nuo täsmälliset numerot. Vanha controller on ihan liekeissä. Sen lisäksi S22.3 Fractura costae XII l. dx. Sain jälkikäteen sairaalasta kotiin loppuarvion. Reippaasti lähdin Bhutaniin ja Intiaan vaikka kivuissa oli kestämistä. Päätin vaan, että kylkiluu sen täytyy olla, aneurysmasta viis.
Loppuarviossa lukee, että sen jälkeen on piilosoittoaika. Hyllyssä on Duodecimin suuri Lääketieteen sanakirja, mutta näin salamyhkäistä termiä ei taida siitäkään löytyä.
Aiemmin tänään olin Taltioni osuuskunnan järjestämässä eHealth-aamussa Otaniemessä. Ihan mielenkiintoisia asioista terveysteknologiasta, sensoreista, antureista ja biopankista. Biopankin dosentti Heli Salminen teki vaikutuksen sanomallaan. Mikä ihme suomalaista tiedonvälitystä vaivaa, kun kaikenmaailman Taina Sompit ja Antti Heikkilät täyttävät lehtien palstat ja tällaiset todella hienot ja upeat korkean teknologian ja osaamisen hankkeet jäävät uutispimentoon. Ehkä se johtuu vain siitä, että monimutkaisista asioista on niin vaikea kirjoittaa.
Olen ollut aika skeptinen Sitran aloittaman Taltionin suhteen, onhan se aika omalaatuinen terveyshanke. Potentiaalia siinä kyllä on. Hiukan vaan ihmetyttää, että kuvitellaan kansalaisten ryhtyvän innolla käyttäjiksi. Sitrassa taitaa olla nokialaista ajattelua, että tehdään monimutkaisia ja teknillisiä vekottimia eikä ajatella, että ihmisten pitäisi osata ja ennen kaikkea haluta käyttää niitä. Kertaakaan tilaisuudessa ei mainittu sanaa potilas, lääkäri tai hoitosuhde. Kuitenkin ne kai ovat avaintekijät, jos halutaan muutakin kuin biohankkerinörttien ja Alexander Stubbin käyttävän palvelualustaa.
Sitran Antti Kivelä ihmetteli puheenvuorossaan sitä, että potilas ei saa omia terveystietojaan helpommin omaan käyttöönsä. Ulkomaiset eHealth-bisnekset lähtevät siitä, että voivat tehdä ihmisten terveystiedoilla bisnestä, Suomessa taas ollaan sitä mieltä, että terveystiedot kuuluvat potilaalle itselleen.
Minä siis sain Meilahdesta paperipostissa AAA-lausuntoni kahtena kappaleena. Toinen on tarkoitettu omalle terveysasemalle, jos lupa on kunnossa. Minähän olen antanut kaikki mahdolliset suostumukset. Ja eikö olisikin elintärkeä tieto kotiterveysasemalle, että jos sinne vatsakipuisena tai muuten sairaana soittelen, että AAA:ta ei pidä unohtaa.
Luultavasti potilaalle tiedon jakamisessa ollaan nihkeitä hyvin pragmaattisista lähtökohdista. AAA-lausunnossanikin oli kolme virhettä. Siinä sanottiin olevan sekä G35 eli MS-tauti, joka on samaisessa Meilahdessa täsmennetty hieman eri numeroksi kuten myös J45.9 eli Asthma bronchiale, joka on samassa Meilahdessa tarkoin tutkimuksin todettu ei-olevaksi. Minulla on myös professoritasolla allekirjoitettu paperi, jossa painokkaasti sanotaan, että ei ole astmaa eikä emfyseemaa ja difuusiokapasiteetti (tai joku sen tapainen on oikein hyvä). Ja on myös apulaislääkäritasolla todettu olevan emfyseema. Jos minä nyt ryhtyisin tämmöisiä oikomaan, menisi kauheasti lääkäriaikaa ja setvimistä eikä kukaan tulisi hullua hurskaammaksi. Mutta on syytä pohtia, olisiko potilaan vastuulla korjata virheelliset tiedot. Pitäisikö täsmentää, ja kenelle täsmentäisin?
Tuossa toisessa blogissani kerronkin, kuinka kiipesin rhodonrendoneita katsomaan liki kilometrin ylämäkeen 2800 metrin korkeudessa. Enkä edes hengästynyt. Niinpä olen itse tehnyt hengitysrasituskokeen vaativissa olosuhtessa ja todennut, että keuhkoissani ei ole mitään vikaa.
Todisteeksi kuva. Luonnossa kukat ovat paljon vaatimattomampia kuin jalostetuissa puutarhalajikkeissa. Mutta kokonaisuus on vaikuttava.
Koska Meilahdessa ottivat varjoaineella oikein tarkasti sydämen lyöntehin tahdistetun TT-kuvan aneurysmastani, pyysin siitä lausunnon nähtäväkseni ihan älyllisestä uteliaisuudesta. Tarkemmin ajatellen en ole ihan varma siitä, halusinko tietää, että "aneurysmasäkissä hieman trombimassaa". Onneksi ystävälääkäri lohdutti, että ehkä se vaan siellä olla möllöttää, eikä lähde minnekään. On siis potilastietojen jakamisessa puolensa ja puolensa.
Jos missään, niin verisuonikirurgian osastolla oli mukava vastata tupakointikysymykseen: "En enää".
Nizzan valottumisviikolla tehtiin kysymys: "Mitä haluaisit tehdä, jos tietäisit, että Sinulla olisi vain vähän aikaa jäljellä" . Sanoin, että haluaisin istua kukkivan omenapuun alla. Thimphussa tyttäreni puutarhassa omenapuut olivat kukassa. Tuolia olisi tarvinnut siirtää vain metri. En uskaltanut. Olin vielä niin kipeä, että taikausko tuli peliin. Halusin jättää sen tuonnemmaksi.
#eHealth #taltioni #sitra #auria #biopankki
Loppuarviossa lukee, että sen jälkeen on piilosoittoaika. Hyllyssä on Duodecimin suuri Lääketieteen sanakirja, mutta näin salamyhkäistä termiä ei taida siitäkään löytyä.
Aiemmin tänään olin Taltioni osuuskunnan järjestämässä eHealth-aamussa Otaniemessä. Ihan mielenkiintoisia asioista terveysteknologiasta, sensoreista, antureista ja biopankista. Biopankin dosentti Heli Salminen teki vaikutuksen sanomallaan. Mikä ihme suomalaista tiedonvälitystä vaivaa, kun kaikenmaailman Taina Sompit ja Antti Heikkilät täyttävät lehtien palstat ja tällaiset todella hienot ja upeat korkean teknologian ja osaamisen hankkeet jäävät uutispimentoon. Ehkä se johtuu vain siitä, että monimutkaisista asioista on niin vaikea kirjoittaa.
Olen ollut aika skeptinen Sitran aloittaman Taltionin suhteen, onhan se aika omalaatuinen terveyshanke. Potentiaalia siinä kyllä on. Hiukan vaan ihmetyttää, että kuvitellaan kansalaisten ryhtyvän innolla käyttäjiksi. Sitrassa taitaa olla nokialaista ajattelua, että tehdään monimutkaisia ja teknillisiä vekottimia eikä ajatella, että ihmisten pitäisi osata ja ennen kaikkea haluta käyttää niitä. Kertaakaan tilaisuudessa ei mainittu sanaa potilas, lääkäri tai hoitosuhde. Kuitenkin ne kai ovat avaintekijät, jos halutaan muutakin kuin biohankkerinörttien ja Alexander Stubbin käyttävän palvelualustaa.
Sitran Antti Kivelä ihmetteli puheenvuorossaan sitä, että potilas ei saa omia terveystietojaan helpommin omaan käyttöönsä. Ulkomaiset eHealth-bisnekset lähtevät siitä, että voivat tehdä ihmisten terveystiedoilla bisnestä, Suomessa taas ollaan sitä mieltä, että terveystiedot kuuluvat potilaalle itselleen.
Minä siis sain Meilahdesta paperipostissa AAA-lausuntoni kahtena kappaleena. Toinen on tarkoitettu omalle terveysasemalle, jos lupa on kunnossa. Minähän olen antanut kaikki mahdolliset suostumukset. Ja eikö olisikin elintärkeä tieto kotiterveysasemalle, että jos sinne vatsakipuisena tai muuten sairaana soittelen, että AAA:ta ei pidä unohtaa.
Luultavasti potilaalle tiedon jakamisessa ollaan nihkeitä hyvin pragmaattisista lähtökohdista. AAA-lausunnossanikin oli kolme virhettä. Siinä sanottiin olevan sekä G35 eli MS-tauti, joka on samaisessa Meilahdessa täsmennetty hieman eri numeroksi kuten myös J45.9 eli Asthma bronchiale, joka on samassa Meilahdessa tarkoin tutkimuksin todettu ei-olevaksi. Minulla on myös professoritasolla allekirjoitettu paperi, jossa painokkaasti sanotaan, että ei ole astmaa eikä emfyseemaa ja difuusiokapasiteetti (tai joku sen tapainen on oikein hyvä). Ja on myös apulaislääkäritasolla todettu olevan emfyseema. Jos minä nyt ryhtyisin tämmöisiä oikomaan, menisi kauheasti lääkäriaikaa ja setvimistä eikä kukaan tulisi hullua hurskaammaksi. Mutta on syytä pohtia, olisiko potilaan vastuulla korjata virheelliset tiedot. Pitäisikö täsmentää, ja kenelle täsmentäisin?
Tuossa toisessa blogissani kerronkin, kuinka kiipesin rhodonrendoneita katsomaan liki kilometrin ylämäkeen 2800 metrin korkeudessa. Enkä edes hengästynyt. Niinpä olen itse tehnyt hengitysrasituskokeen vaativissa olosuhtessa ja todennut, että keuhkoissani ei ole mitään vikaa.
Todisteeksi kuva. Luonnossa kukat ovat paljon vaatimattomampia kuin jalostetuissa puutarhalajikkeissa. Mutta kokonaisuus on vaikuttava.
 |
Koska Meilahdessa ottivat varjoaineella oikein tarkasti sydämen lyöntehin tahdistetun TT-kuvan aneurysmastani, pyysin siitä lausunnon nähtäväkseni ihan älyllisestä uteliaisuudesta. Tarkemmin ajatellen en ole ihan varma siitä, halusinko tietää, että "aneurysmasäkissä hieman trombimassaa". Onneksi ystävälääkäri lohdutti, että ehkä se vaan siellä olla möllöttää, eikä lähde minnekään. On siis potilastietojen jakamisessa puolensa ja puolensa.
Jos missään, niin verisuonikirurgian osastolla oli mukava vastata tupakointikysymykseen: "En enää".
Nizzan valottumisviikolla tehtiin kysymys: "Mitä haluaisit tehdä, jos tietäisit, että Sinulla olisi vain vähän aikaa jäljellä" . Sanoin, että haluaisin istua kukkivan omenapuun alla. Thimphussa tyttäreni puutarhassa omenapuut olivat kukassa. Tuolia olisi tarvinnut siirtää vain metri. En uskaltanut. Olin vielä niin kipeä, että taikausko tuli peliin. Halusin jättää sen tuonnemmaksi.
#eHealth #taltioni #sitra #auria #biopankki
Kommentit