Sairaan hyvä potilas

Kansalaisaloite eutanasiasta sai tarpeeksi kannatusta ja etenee eduskuntaan. Tuskin etenee sen enempää.  Minulla on on ihan näköiseni täti, joka joutui 57-vuotiaana puhe- ja liikuntakyvyttömänä pitkäaikaissairaanhoitoon ja eli siellä yli kymmenen vuotta. Pelkäsin samaa kohtaloa.  Etenkin kuin sairauskertomuksemme alkuvaiheet ovat niin samanlaiset.  Ei vieläkään tiedetä, mikä tätini sairaus oli.  Ihan hyvin sopisi olemaan tämä sama kuin minulla. Meilahden hyvien lääkäreiden osaamisen ansiosta vielä tässä ketkuttelen.  Eutanasian ajatellaan olevan tarpeellista, kun loppuvaiheen syövän kivut ovat sietämättömät. Kun on tilanne, että potilas on täysissä ymmärryksissä ja omasta vakaasta tahdostaan toivoo eutanasiaa. Hyvä, jos sellainen mahdollisuus suodaan kuolevalle.  "Jumalan kiitos, onneksi pääsi pois" Yli 90-vuotiaana äitini ystävät olivat jo vähissä. Moni heistä "pääsi" loppuaikoinaan ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. Se tarkoitti pitkälle edennyttä dementiaa ja si

  Kuvassa on näkökenttäni puutokset. Kuvassa ruskeana oleva osa silmästä on sokea.  Vasen silmä (kuvassa oikealla) on jo puoliksi sokea ja nyt on alkavaa muutosta oikeassakin.  Näkökenttäkuvaa katsoessa maallikkokin ymmärtää, mistä on kysymys. Vasen tosi huono ja oikeassa ikävällä tavalla alkamassa keskiosasta, eli ns. tarkan näön alueelta.  Näön menetys olisi ehkä ollut estettävissä akuuttivaiheen i.v. jättikortisonilla ja IVIG:illä.  Näin oli toimittu, kunnes tuli  Apotti . Ensimmäinen 3T magneettikuva näköhermostani otettiin jo vuonna 1998 ja tarvittaessa päätäni kuvattiin lukuisia kertoja Apotin tuloon asti.  Näköongelmien lisäksi olen kuulovammainen ja molempiin korviin on asennettu välikorvaproteesit 1980-luvulla.  Korvaklinikka on onnistunut hukkaamaan potilastietoni.  Ennen magneettikuvaa kysytään aina, onko kehossa jotain metalliosia.  Otoskleroosiproteesit eivät ennen Apottia haitanneet. Selvittelin asiaa itsekin kymmenkunta vuotta sitten, ja tavoitin ylilääkärin, joka tunsi

Taas uusi miljardi puuttuu hallitusneuvotteluissa. Nyt ratkaisuksi löytyy häiriökysyntä.  Se on vaikeampi ratkaista.  Ensi alkuun voisi lopettaa saman asian moneen kertaan tekemisen. Tässä käytännön esimerkkejä potilaan arjesta.  Oli taas pakko hakeutua Meilahden päivystykseen.  Uusi Siltasairaala on avattu. Kuulemma on maksanut satoja miljoonia. Epäilemättä hieno laitos. Myös neurologian päivystys on siirtynyt sinne.  Siellä ei kuitenkaan ollut tilaa, joten päädyin johonkin välitilaan. Toiminnanohjausjärjestelmä   Apotti  ei ole syyllinen kaikkeen. Jännää, että Apotti on sivujensa mukaan toiminnanohjausjärjestelmä. Ehkä siihen kertyvää dataa joskus joku tutkii, ja huomaa mihin kaikkeen aikaa ja henkilöresurssia tärvääntyy. Ennen vanhaan tehtailla oli kellokallet seuraamassa, miten työaikaa käytettiin. Minä luulen, että HUS:issa/HYKS;issä on Apotin myötä luovuttu terveen järjen käytöstä.  Tai sitten Apotti on Troijan hevosena istuttanut sinne algoritmin, joka on ottanut sairaalan halli

Marraskuun alkupuolella sain PCR-testillä varmistetun koronana.  Kuume lähenteli neljääkymmentä ja repivä yskä oli tukehduttaa. Olin jo etukäteen ajatellut, että minulla on ollut pitkään ollut kaikki LongCovidin oireet (jo ennen vuotta 2019):  kivut, lihasheikkous, heikko rasituksen sieto, aivosumu, muistihäiriöt, öisin valvottava kivulias spastisuus, unihäiriöt.  Perustautina on siis MS-taudin sukuinen immuunijärjestelmän sairaus, todennäköisemmin MOG-AD.  Aiemmassa blogissani kerroin Paxlovid -lääkkeestä, jota onnistuin saamaan.  Jo ensimmäisen tabletin jälkeen kuume laski ja yskä rauhoittui.  Nukuin yöni paremmin kuin vuosiin. Viiden päivän viruslääkekuurin olin pirteä kuin peipponen. Tuskin maltoin odottaa kotitestin muuttumista negatiiviseksi, että pääsin kuntosalille ja Pilatekseen.  Näitä en ollut jaksanut pariin vuoteen kuin satunnaisesti vain todetakseni, ettei onnistu. Koronalääkkeen jälkeen kivut ovat poissa, Pilateksessa huomaan spastisuuden lieventyneen niin, että pystyn t

Korona on kova tauti. Se yllättää varovaisetkin.  Vaikka olisi viisi (5) rokotetta, tuorein kahden viikon takaa.  Kuumemittari näytti jo toisena päivänä 39.7  Luulitko, että kun saat kotitestistä positiivisen, voit vain odotella kotona ja katsoa kuinka käy?  Se sopii, jos olet nuori ja ns. perusterve.  Mutta jos olet vaivainen tai vanha, ole nopea, sillä aikaa ei ole hukattavana.  Suomessa puhutaan ylikuolleisuudesta koronaan ja toisaalta koronaviruslääkkeen alikäytöstä muihin maihin verrattuna. Ymmärtääkseni Paxlovid on tehokkaaksi havaittu kliinisissä kokeissa ja tiettävästi se estää koronan vakavaa tautimuotoa.  Lääkettä on hyvin nihkeästi potilaille jaettu.  Googlettamalla huomaa, että Asko Järvisen mielestä sitä on vaikea käyttää ja Eeva Ruotsalaisen mielestä sitä on käytetty liian vähän. Järvisen mielestä on kallistakin: lääke maksaa 500 euroa ja selvittelyt yhtä paljon.  Eli tonni vanhuksen hengestä on liikaa.    Potilaalle lääke on ilmainen.   Jotta lääkkeen saisi, hoito on alo

Omalääkärijärjestelmää esitetään yhä useammin ratkaisuksi terveydenhuollon jonoihin. Jos lääkäri tuntee potilaan pitkältä ajalta, monet juoksevat pikku vaivat voidaan kätevästi ja tehokkaasti hoitaa puhelimessa tai vielä kätevämmin digitaalisesti.   Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä eniten aikaa kuluu anamneesitietoihin. Harvinaissairaudet ovat hyvin usein monielinsairauksia, joten diagnooseja voi olla toistakymmentä.  Ja sitten se harvinaissairaus, monesti taudin nimi pitää luetella kirjaimittain, koska lääkäri ei ole koskaan siitä edes kuullutkaan. Pääsääntöisesti harvinaissairaus on diagnosoitu erikoissairaanhoidossa. Mahdollinen hoitokin tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Monenlaista vaivaa on yleislääketieteen ja erikoissairaanhoidon rajapinnassa. Joskus yleislääkäri heittää hanskat tiskiin ja kirjoittaa särky- tai mielialalääkettä. Tai varmuuden vuoksi  tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon, ehkä ihan päivystykseenkin.  Harvinaispotilaalla on käytössään harvinaisia ja huonosti tun