Sairaan hyvä potilas

Uutisoitiin, että sähköinen resepti on lisännyt lääkekulutusta 15 %.  Tämähän ei pidä paikkaansa.  Lääkemyynti on epäilemättä lisääntynyt.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että potilaat ottaisivat enemmän lääkkeitään. Koska apteekit nyt näkevät sähköisestä reseptistä kaiken, mitä potilaalle on kirjoitettu, ne haluavat tietenkin myydä ne asiakkaallen. Apteekissa pitää olla todella ponteva ja tiukkana, jos aikoo päästä ulos vain niiden lääkkeiden kanssa, joita todella tarvitsee.  Hyvässä hoitosuhteessa lääkäri voi kirjoittaa 1-2 tablettia päivässä - jos kyseessä on tuttu ja luotettava potilas, joka pystyy itse arvioimaan hoitovasteen ja titraamaan annostuksen sopivaksi. Niinpä reseptillä saa 100 tai 200 tablettia yhdellä ostokerralla. Esimerkiksi verenpainelääkityksen onnistumista potilas voi mainiosti arvioida kotona verenpainemittarin avulla. Kaikkia lääkkeitä ei tarvita niin paljon kuin reseptissä olisi varaa. Siitä huolimatta apteekki tuputtaisi kaiken mukaan....

Luulin, että en ole ikinä vastannut kielteisesti mihinkään terveydenhuollon kysymykseen suostumuksesta. Ultraharvinaista elämää -seminaarissa ryhmätyössä puhuttiin harvinaistaudin hoitoon liittyvistä haasteista ja etsittiin rakentavia ratkaisuja.  Meitä (kaikilla eri tauti) ärsytti suunnattomasti iankaikkiset kyselyt tietojen luovuttamisista ja suostumisista. Suurempi ongelma on erikoissairaanhoidon siiloutuminen, meidät pilkotaan osiin ja jokaista elintä tutkitaan eri klinikassa. Miten saisimme ne keskustelemaan keskenään? Harvinaissairailla on ongelmallisen paljon potilasasiakirjoja - sairauskertomusta ja laboratoriotulosta vuosien varrella on kertynyt satoja sivuja. Eli tietoja on vain omasta itsestään, nekin epätarkoituksenmukaisessa muodossa. Toisaalta harvinaisesta taudistamme ei ehkä ole julkaistu suomeksi edes yhtä sivua. Lääkärissä käynnillä olemme absurdissa tilanteessa,  meistä on niin paljon potilastietoa, ettei lääkäri ehdi siitä lukemaan kuin murto-osan. T...